Felix, Nelli, Ikea, Jasu... Ratsastin tosi monia vuosia ihan vain pelkästään shetlanninponeilla enkä siis koskaan oikeastaankaan saanut vastausta siihen että miksi. Silloin ärsytti miksi en päässyt isompien hevosten selkään, mutta nykyisin ei kaduta pätkän vertaa. Nää shettikset opetti mulle ratsastajana tosi paljon, sillä niistä kolme oli oikeasti tosi itsepäisiä ja tietenkin se kiltein Felix oli mun suosikki. Näiltä lentelin selästä niinkin monta kertaa alas ettei sormet riittänyt laskemaan enään, opettelin laukkaamaan hevosen kanssa, väänsin koulua ja taisin (ainakin vahingossa) jonkun kanssa myös hypätäkkin...
Vuonna 2009 mun elämääni astui ensimmäinen lämppäri, Nixi. Tää hevonen sai mut pääsemään jonkin aikaa kestäneestä ratsastuskammosta yli ja kävin aina välillä mun serkun mukana ratsastelemassa tällä ruunalla. Nixin kanssa pääsin myös kunnolla opettelemaan hieman aivan perus juttuja hevosen käsittelyssä joita ei välttämättä koskaan päässyt ratsastuskoulussa siinä iässä vielä opettelemaan ja sen myötäkin siis sain kokea muutamalla kerralla yllättävän paljon. Nixi oli myös se hevonen kenen kanssa kävin ihan ensimmäistä kertaa yksin maastossa ilman että ketään oli mukana!
Feding - ehkä yks mulle rakkaimmista tapauksista elämäni aikana hevospuolella. Itseasiassa jos nyt ihan tarkkoja ollaan ratsastin Feedulla ensimmäistä kertaa jo vuonna 2005 kun olin vasta ihan pikku tyttö ja muistaakseni tykästyin jo silloin ensimmäistä kertaa tähän ruunaan. Vaihdoin kuitenkin myöhemmin tallia ja Feedu jäi siinä samalla, mutta palasi takaisin kuvioihin keväällä/kesällä 2012 palatessani samalle tallille missä Feedukin asuu. Aloitin silloin myös hoitamaan sitä ja jo syksyllä se olikin tunneilla mun vakkariratsu! Vuokrasinkin jonkin verran Fedingiä ratsastuskouluaikoina ja se oli ihan tosi tärkee mulle koko ajan ja sillä on edelleen paikka mun sydämessä aina.
Mister William, tutummin vain Vili esiintyi blogissanikin kauan aikaa sitten aivan blogin alkuajoilla. Kyseessä on tilastohevonen jota hoidin loppukesän/syksyn 2013. Ratsastin sillä 1-2 kertaa viikossa vaihtelevasti sen asuinpaikalla yhdellä ratsastuskoululla. Vilin omistaja oli murtanut jalkansa jonka takia tarvitsikin hevosen kanssa apua ja onnekseni bongasin ilmoituksen siitä ja paikka oli mun. Vilillä oli jonkin sortin lonkkaongelma jonka takia sillä ei voinut hypätä yhtään, mutta se ei oikeastaankaan menoa haitannut ollenkaan. Maastoiltiin paljon ja tuupattiin kentällä kaikkea mitä mieleen vain sattuikaan tulemaa. Muistan vieläkin kuinka vaikeaa oli alkuun oppia ratsastamaan Vilillä, sillä se oli oikeasti aika vaikea saada liikkeelle ja ainakin nostamaan laukka. Onnistumisia kuitenkin tuli myös vaikka millä mitalla ja muistelen noitakin aikoja vain pelkästään hyvällä! Vieläkin mulla on mahdollisuus välillä mennä ratsastamaan Vilillä kun sen omistaja vain tarvitsee apua, jotenka tähänkin polleen saatatte joskus mun blogissa tulla törmäämään vielä tulevaisuudessakin.
Sitten viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä; mun elämäni hevonen, ensimmäinen oma hevoseni Viola ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti