185. Hyppyjä, maastoa ja kylkikipua

Tohon otsikkoon on aikalailla hyvin tiivistetty taas kerran aivan liian nopeesti menneen viikon tapahtumia, ajankohtaisia juttuja. Oon taas vaihteeksi itse saanut kärsiä järjettömästä kylkikivusta johtuen mun "vammastani" joka todettiin muutama kuukausi taaksepäin. Violan liikutus on siis ollut vähä mitä onkaan ollut, epäsäännöllistä ja kevyttä kolme reippaampaa treeniä mukaan lukien. Mua kieltämättä itseäni ärsyttää ihan suunnattomasti miten tää kylkikipu taas vaikuttaakaan mun omaan tekemiseeni ja samalla siis Violan liikkumiseen ja muuhun. On melko haasteellista saada apuja liikutukseen viikolla kun koulu on täydessä käynnissä ja aivan yllättäen; tästä kivusta kun ei ikinä tiedä milloin se pääsee yllättämään.

Uusista kuvistakin alkaa hiljalleen olemaan pulaa. Heti viiden jälkeen alkaa hiljalleen hämärtymään ja yhdessä hujauksessa onkin jo ihan pilkkopimeää. Vielä kun koulukin kestää sen verran myöhään ja bussilla kotiin tultaessa kello onkin äkkiä jo yli kolme ja tallilla on neljän jälkeen. Heppaa laittaa kuntoon jonkin aikaa + siivoamiset ja siinä onkin sitten ratsastamassa pimeässä tai kentällä kellertävän lampun valaisemana. Ei ihanteellista kuvaamiselle, ei ole ei. Ja kuvaajaakin on vieläpä vaikea saada tallille mukaan! Postaileminenkin alkaa olemaan vähän typerää kun uusia kuvia ei juurikaan saa mukaan näihin ja nytkin joudun etsimällä etsimään julkaisemattomia kuvia, sellaisia joita edes kehtaa tänne laittaa näytille. Suurin osa kuvista kun tuppaa kuitenkin olemaan tolla toisella koneella ja tällä mun uudella kun ei ihan hirveesti vielä kuvia löydy tallilta... Ehkä mä tähän jotain keksin.

Tosiaan, siis alkuviikosta juoksutin yhtenä iltana Violan kentällä. Laitoin pieneksi "haasteeksi" ja innostajaksi puomin siihen ympyrälle jolloin ravaillessa Viola sai keskittyä askeleisiin vähän paremmin ja mennä aina puomin yli tietyssä kohdassa ympyrää. Vähän mä itse jännitin kuitenkin juttua, onnistuisko se varmasti? Ihan positiivisena yllätyksenä tajusin miten Viola kuitenkin ihan nätisti meni aina vapaaehtoisesti puomin yli sen kohdalle sattuessa mikä kyllä oli jotenkin tosi ihana taas nähdä, Tapahtunut edistystä siis puomejenkin puolesta. Lopussa kuitenkin alkoi vihreät miehet ja möröt kummittelemaan aitojen ulkopuolella pimeällä puolella, jolloin lopussa menikin tosi paljon läskiksi koko juttu.

Tiistaina oli tarkoitus tuupata kentällä vähäsen. Ja kappas - kenttähän pursusi porukkaa iltahämärällä! Kuitenkin kun siinä olin kerennyt menemään sellaiset reippaat puolisen tuntia alkoi porukkaakin luisumaan muualle jolloin meitä loppupeleissä jäi kolme pyörimään paikalle. Mun kaverille ja sen suokkiherra Jormalle laitettiin yksi ristikko kentälle jota mekin sitten saatiin tulla yli! Alkuunhan oli erimielisyyksiä ja päätettiin yrittää mennä käynnissä; Viola pysähtyi suoraan ristikon eteen ja kun vähiten odotin niin se päätti sitten hypätä kunnon multiloikalla vaan yli ilmavaraa jättäen. Melkein tulin alas kun en todellakaan osannut siihen pomppuun varautua - mutta kuin ihme ja kumma selässä kestin! 

Ristikko laskettiin vielä pieneksi pystyksi joka hypättiin muutaman kerran ravissa yli, toisin erimielisyydet piti ensin ratkoa ja päädyttiin onneksi aina mun mielipiteeni voittoon.

Ja tänään tuli sitten taas maastoiltua. Ajattelin kokeilla jospa päästäisi Violan kanssa ihan kahdestaan liikkumaan maastossa ja itku siinä meinasi tulla kun huomasin miten reippaasti tamma pyrki eteenpäin. V yritti kääntyä takaisin tallille vain kahdesti koko matkan aikana, ihan huippu juttu!! Törmättiin kuitenkin matkalla shettis Kerttuun ja sitä ajamassa oleviin siskoksiin joiden mukana pyörittiin Violan kanssa sitten loppumaasto. Olihan se ihan hauskaa päästellä siellä mäkiä ja suoria kun perässä tuli rätisevät kärryt! :D

Jösses sentään. Sain mä tätä tekstiä kuitenkin tulemaan kun vaan keksin jotakin kirjoitettavaa. No, jospa sitä saisi vähän inspiraatiota aktiivisempaan päivittelyyn ja kuulumisien kertoiluun tännekkin. Oh, meillä on muuten Violan kanssa kohta kokonainen vuosi pulkassa takanapäin, 1. Marraskuuta 2013 tää kopukka tuli nimittäin meidän auton perässä kopissa kotitallinsa pihaan. Onpas aika mennyt nopeasti...

184. Viikko vierähtänyt jälleen

Heissan! Ja taas on viimesimmästä postauksesta vierähtänyt nopeasti viikko aikaa, oho. Into postailuun ei oo enään niin korkea mitä aikaisemmin, sillä kenttä alkaa jäätymään ja siellä ratsastaminen ei täten onnistu kunnolla, illat alkaa olemaan niin pimeitä että kuviakaan ei enään oikein saa otettua arkisin ja ulkona on KYLMÄ! Ajattelin tulla kertoilemaan teille taas vähän kuulumisia ja kaikkea mitä ollaankaan duunattu Violan kanssa nyt tän reilu viikon aikana, viimeeksikin kun tuli näköjään kuvapostaus.

Tän viikon aikana oon nyt pääasiassa ratsastanut vaihteeksi taas kentällä. Oon tuuppaillut kerran kunnolla, ollaan menty vähän venyttelemällä ja rennosti ympyrätyöskentelyä ja yksi päivä kun tilanne oli hyvä niin mentiin vähän puomityöskentelyä mikä oli mulle kyllä tosi positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan!

Laitoin silloin siis keskelle kenttää kaksi puomia (en oo välimatkoista ihan satavarma, heittäisin veikkauksena ehkä muutama metri. Oon kyllä surkea arvioimaan näitä...) ja ne oli asetettuna niin että pääsin tulemaan niitä kasissa. Ensin otin ihan vain käynnissä muutaman kerran yli ja Viola käveli ongelmitta siitä molemmista yli. Tämän jälkeen lisäsin voltit mukaan; puomi yli - suoraan voltille - puomi uusiksi -> toinen puomi - suoraan voltille - puomi uusiksi. Violakin kääntyi ja jopa taipui voltilla kivasti ja tykkäsin ite tosi paljon ratsastaa tätä tosi yksinkerasta tehtävää.
Vielä silloin kenttäkin oli hyvässä kunnossa niin tulin jälleen muutaman kerran puomit yli ravissa. Siinä sain keskittyä ratsastamaan Violaa oikeasti puomejen yli, sillä muuten se otti tilanteen omalta kannaltaan helpommaksi ja juoksi vain ohi. Kun päästiin hyvin yli lisäsin aina viimeisen puomin kohdalla suuren ympyrän ja tulin molemmat puomit yli. Loppuun teimme myös samaa tehtävää mitä alussa, joka onnistui odotettuakin paremmin. Oli tosi kiva nähdä miten Viola innostui niistä puomeistakin sillä tavalla!

Myös maastossa on vierailtu ahkerasti: selästä käsin ja myös talutellen kuluneen viikon aikana. Mä itseasiassa suunnittelin viikonloppuna lähteväni Violan kanssa kahdestaan maastoon (ellei hyvän ilman sattuessa joku tule kuvaamaan!) ihan vain kokeilemisen kannalta miten se onnistuisi. Meillä kun se ei ole kevään jälkeen onnistunut kunnolla, sillä Viola ei jostakin syystä yksin liiku kunnolla eteenpäin jaan kääntyilee tallia kohden ja uhkailee omalla tavallaan mua selässä. Okei, eihän se mitään tee, mutta vähän ilkee ratsastaa hevosta joka hyvä että liikkuu eteenpäin. Tänään kävin kuitenkin maastoilemassa sellain että äiti oli mukana meidän koiran kanssa ja muutaman ongelman jälkeen matka sujui tosi kivasti. Ravailtiin yhdellä tiellä vähän Violan kanssa ja se liikkui hyvin eteenpäin mikä ei ollut ihan tyypillistä sille "yksin" maastossa. Tästä rohkaistuneena suunnittelin siis maastoreissua ihan vain kahdestaan kokeiltavaksi.

Viikonloppuna ajattelin myös kuvailla pitkästä aikaa videota tänne blogin puolelle taas! Katsotaan jos suinkin siis vaan saan sen aikaiseksi kun tuppaan tunnetusti unohtamaan videoiden kuvaamisen aina kesken, heh. Nyt joka tapauksessa meen jatkamaan lukemista ja syömistä, hyvää Perjantai-iltaa kaikille tasapuolisesti ♥

183. Kuvapostaus - syksy

182. Kamerat irtisanoutuivat, jes

Nonii, heissan taas! Mulla on jäänyt tää blogin päivitteleminen (taas kerran) vähän vähemmälle. Alkuviikosta/viikonloppuna olin pääasiassa kotona peiton alla kipeenä jolloin ei tultu tallillakaan käytyä oikeastaankaan ollenkaan. Sen lisäksi yritin alkaa kuvaamaan viimeviikon Perjantaina teille videopostausta mun tallipäivästä ennen kuin reilu puolessa välissä huomasin miten kamera päätti irtisanoa itsensä kokonaan hommastaan. No, toisestakin kamerasta oli laturi kadoksissa vaikka miten pitkän aikaa, joten multakin jäi kaikki kuvailut kokonaan pois. Oon tässä nyt vähän aikaan tutkiskellut miten saisin ton kameran kuntoon ja heti kun vaan onnistun niin lupaan tännekkin videota pitkästä aikaa!
Noh, onneksi mulla oli Perjantaina kuitenkin toinen kamera mukana jota en vaan oikeesti osaa käyttää kunnolla! Oli pakko saada otettua se mukaan koska sain pitkästä aikaa kaverinkin mukaan kuvaamaan ja muutama ihan ok kuva saatii Violasta yhteistuumin napsittua vaikka aikalailla heilahtaneita nää onkin. Sain siis leikkiä ihan kunnolla kontrastin kanssa...

181. Elämäni kauhein ilta

Aivan normaaliin tapaan palattiin pitkältä ja hauskalta maastolenkiltä eilen, Torstai-iltana takaisin tallille. Poikkeuksellisesti kengityksen takia vein Violan suoraan karsinaan jossa nappasin siltä suitset ja satulan pois, jonka jälkeen lähdin viemään varusteita oikeille paikoilleen huoltamisen kautta. Palattuani karsinalle Viola laskeutui maahan kuin alkaen piehtaroimaan, kuitenkin vain jääden makaamaan - ei yhtään sille tyypillistä. Kävin tökkimässä sen ylös ja saman tien laskeutui makuulle ja kävi piehtaroimaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Lähdin taluttelemaan sitä pihatietä pitkin ja Viola oli ihan rauhaton. Jonkin aikaa sitä sai talutella, varmaan lähemmäksi 20 minuuttia jonka jälkeen mietittiin jospa se olisi vähän suuttunut vain siitä että oli ilta ja se oli vielä pihalla. Koitettiin viedä se sitten sisälle karsinaan muiden hevosten seuraan, mutta siellä alkoi järjetön potkiminen ja maahan pyrkiminen, jonka jälkeen lähdin muutaman ihmisen kanssa taluttelemaan sitä taas pihalle, tällä kertaa vähän kentälle.

Homma oli kerennyt jatkua sen verran kauan että soitettiin päivystävälle eläinlääkärille ja vastaajaan jätettiin viesti kun ei kuulunut vastausta. Epäiltiin yhteistuumin kaasuähkyä jotenka siirryin taluttelemaan Violaa tallin vieressä olevaan mäkeen jota menimme siinä lähemmäs tunnin ainakin, ellei jopa pidempääkin. Eläinlääkäriltä tuli soitto että on tulossa, toisin jonkin matkan päästä ja aikaa menisi ainakin puoli tuntia. Mäen kävelemisen aikana Viola rauhoittui vähäsen ja täten koitettiin viedä se taas karsinaan kun lääkärin soitosta oli mennyt jo tunti.

Karsinassa Viola oli tosi paljon parempi. Se ei enään riehunut eikä kipu loistanut samalla tapaa silmistä mitä ensimmäisellä yrityksellä. Eläinlääkärikin reilu tunnin odottelun jälkeen saapui paikalle.
Eläinlääkäri tuli, Viola siirrettiin käytävälle ja lääkäri sitten alkoi tutkimaan. Pieni kaasuähky sillä olikin, joka onneksi oli ennättänyt laantua jo hieman. Yön yli sai sitten pistoksen kipulääkettä. Sille ei syötetä nyt kuin kuivaheinää vielä tämän päivän ajan ja se saa hetken saikun itselleen myös. 

Voin vaan sanoa että oli yksi ehdottomasti kamalimmista illoista mitä oon kokenut! Voi sitä huolen määrää kun itkien taluttelin Violaa ympäriinsä ja toivoin vain parasta - onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. ♥

180. Astetta vaaleampaa ulkoasua

Hyvää Tiistai-iltaa kaikille tasapuolisesti täältä sängyn pohjalta! Jestas ku innostuin taas toteuttamaan uutta ulkoasua ja tällä kertaa astetta vaaleampaa joka näytti mun omaan silmään niin paljon kivemmalta mitä edelliset. Tässä väritkin näyttää mun mielestä ihan kivalle vaikkakaan banneri ei mikään syksyinen olekkaan - ehei! Joka tapauksessa se saattaa muuttua vähäsen tässä loppuviikosta kun saan kuvaajan tallille mukaan ja otetaan ihan urakaksi näpsiä hyvän sään salliessa kunnolla sykyisiä kuvia... Oho, poikkesimpas taas aiheesta. Mulla on etsittävänä vielä koodi millä saan keskitettyä noiden sivujen teksti bannerin alapuolelta, sillä mallin muokkauksessa lisättävä css ei vaan tepsi. Sen kun saan etsittyä vielä käsiini jostain niin johan on hyvä! Mielipiteitä saa laitella!

179. Hyvän mielen tuonut tunti

Noniin, nyt taas tuntipostausta pitkästä aikaa! Fiilikset tunnille lähtiessä oli alkuunsa jo aika pohjilla ja odottelin vaan täyttä katastrofia sen perusteella miten Viola on käyttäytynyt viimeviikkoina. Se oli tosi possu käytävällä hoitaessakin ja mulla meni ihan tajuttoman pitkään saada se hoidettua kuntoon ja voi sitä jatkuvan sähläämisen määrää! Se oli ihan mahdoton saada ruotuun kun steppasi käytävällä, kuopi ja mitä kaikkea muuta keksikään. Joka tapauksessa sain sen kuntoon ja suunnattiin kentälle tän ensimmäisen prosessin jälkeen.

Alkukäyntejen aikana Viola oli ihan normaali ja rento miten yleensäkkin. Kävelyjen jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja siinä vaiheessa alkoi totaalinen sählääminen ja vastustelu jota kestikin jonkin aikaa. Aloitettiin tehtävällä jossa ratsastin pientä neliötä kentän keskellä yrittäen siinä rauhoittaa käynnistä hyvätahtisen ja rauhallisemman. Molempiin suuntiin sai työskennellä ihan täysin ennen kuin Viola myöntyi ja alkoi keskittymään oleelliseen ja toimikin sen jälkeen mukavasti. 

Toinen tehtävä jatkui samalla neliöllä. Lyhyen sivun puolesta välistä lähdettiin käynnissä kulkemaan sisälle asetettuna lapa edellä kohti pitkän sivun lopun ja -puolivälin keskikohtaa. Tarkoituksena oli saada tällä tavoin etupainoisuus pois ja paino siis siirtymään enemmän takaosaa kohden. Ensimmäiset kerrat olivat vähän niin ja näin kun yritin saada Violaa ymmärtämään idean jolloin siltä meinasi itseltään mennä maltti täysin, mutta kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen se fiksusti hoksasi mitä siltä pyydettiin. Homma lähti luistamaan hyvin ja vaihdettiin suuntaa vasempaan kierrokseen johon otettiin sama tehtävä. Jälleen kerran alkuun sain tarkkaan olla ohjeistamassa mitä tehdään ja muutama kerta menikin taas siinä kun mietittiin että mitäs tässä pitikään tehdä? Homma lähti myös tähänkin kierrokseen lopulta luistaman hyvin. Vaihdettiin sitten pienelle ympyrälle jossa asetin sisälle kunnolla taivuttaen Violaa, jonka jälkeen sama ravissa etupää mennen "isompaa" ympyrää mitä takapää. Ravissa Viola vähän säpsyi, mutta toimi kuitenkin loppua kohden paremmin.

Neliö vaihdettiin muistuttamaan enemmän suorakulmiota, mutta kuitenkin jatkettiin tehtäviä, toisin nyt enemmän kulmiin painottaen. Tarkoituksena oli saada jokaiseen neljään kulmaan sisälle asetus ja nopeasti suoraksi, suoristuksen jälkeen asetus ulos. Valehtelematta tää tehtävä onnistui tosi hyvin, jokseenkin pitäisi vaan enemmän saada asetettua sisälle. Ulosasetukset onnistuivat hyvin molempiin suuntiin ja sekin sai Violaa rauhoittumaan vielä hieman enemmän. Käynnissä muutaman kierroksen jälkeen jatkettiin tehtävää ravissa, mutta lisättiin pitkän sivun päätyihin aina pienet voltit jota helpottivat valmistelua asettaa kulmassa. Tässä Viola alkoi antamaan lopussa periksi ja rehellisesti suoritti kaikki hyvin, vaikka se viimeinen kulma ennen pitkää sivua meinasi aina jäädä tekemättä.

Mulle jäi kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan mielettömän  hyvä fiilis, juuri päinvastainen mitä ennen tuntia. Meni kyllä niin hyvin, sillä lähemmäs kolme viikkoa on tuntunut menevän vain sähläämiseen. Huomenna Viola saa kunnon kävelypäivän väliin ja Tiistaina jatketaan treeniä! Joku päivä raahaan valosan aikaan myös kuvaajan mukaan...

178. Hevonen vai täysi sika?

Herranjestas kun on ärsyyntyminen taas niin huipussaan! On alkanut taas se vaihe kun menon eteen tuntui yllättäen ilmestyneen todella, todella suuri alamäki jonka loppua ei tuntuisi näkyvän pidemmänkään tähystelyn tuloksena. Muutaman viikon aikana Violasta on ilmojen viilentyessä muuttunut oikein sika, ainakin näin sitä voisi kuvailla. Tässä oonkin viimeeksi tänään saanut taas miettiä ostinko varmasti ihan hevosen vai olisiko kyseessä vain pieni elämää nähnyt possu? Luulisin kuitenkin tämän olevan taas ohimenevä vaihe jonka aikana Viola yrittää ottaa selvää johtajuudesta ja testailee vain. Vähän yllätyksenähän tämä nyt ylipäätänsä tuli, mutta mulla on positiivinen usko tallella sen puoleen että tää menee kohta vielä ohi! Pitää vaan koittaa jaksaa tätä käytöstä jonkin aikaa ja tehdä tasan selkeeksi kuka on oikein pomo ja kenen mukaan mennään. Lähinnä jatkuvaa vittuilua (anteeksi kielenkäyttö) tapahtuu kentällä, maastoreissujen alussa ja tallissa hoitamisen aikana - yksin. Rauhassa meneminen on täysin vieras käsite ja tuntuu sille kuin oltaisi menty aikakoneella vajaa vuosi taaemmaksi.

Huomenna olisi suunnitelmissa mennä maastoon taas kunnon vauhdikkaalle lenkille mun kaverin ja sen suokkipojan kanssa. Suunniteltiin ihan reipasta ravi-laukka maastoa jolloin Viola toivottavasti saisi kaikki energiat kulutettua (pöllöenergiat) ja Sunnuntaina jaksaisi taas keskittyä täysillä Marikan tuntiin jonne uskaltauduin pidemmän jakson kylkikipujen jälkeen taas. Sieltä tunnilta viimeistään sitten postausta, palaillaan taas!