Jälleen takaisin rakkaiden - ja ärsyttävien - kauraturpien parissa! Epäonnistuneen kahden viikon jälkeen pieni tauko Pariisissa kuulosti ihan sopivalta tähän tilanteeseen, mutta takaisin tultuani nyt huomasin, ettei tilanne ollut juurikaan muuttunut suuntaan tai toiseen Violan osalta. Palataan siihen kuitenkin myöhemmin uudelleen.
Ratsastin ihan ensimmäisenä Hilmalla, jolla olen kerran aikaisemminkin ratsastanut ja siitä postauksen pääset lukemaan tästä. Viivi ei tosiaan itse päässyt syystä x tallille, joten tänään ja huomenna mulla on hommana liikuttaa tää tamma. Hilma oli kuuleman mukaan mennyt ihan hyvin viimeaikoina, minkä vuoksi mullakin oli hieman enemmän luottoa kivuta suhteellisen vieraan hevosen selkään. Oon niin paljon ratsastanut pelkästään Violalla, että uusi hevonen on aina kahta kauheampi.
Kentällä työstin pääasiassa käyntiä, sillä Hilma on tosi säpsy ja tammamainen entinen ravihevonen, jonka kanssa ratsastamisessa ei olla edetty vielä hirveän pitkälle kentällä. Kumpaankin kierrokseen Hilma oli jopa yllätyksellisen hyvä. Vasempaan kierrokseen sisältyi kuitenkin kaksi pyrähdystä "säikähtämisen" vuoksi, mikä rokotti hieman arvosanaa työskentelystä. Hilmalla on tapana ilmeisesti kyttäillä paljon, mikä on tavallaan ihan mielettömän rasittavaa. Ravissa oikea kierros sujui myös hienosti, jopa ajoittain tosi rauhassa. Vasen kierros ravatessa olikin ihan yksi kaaos :-D Onnistuneita pätkiä siinäkin, toisinaan!
Violan ratsastin heti Hilman jälkeen ja ongelmat alkoivat jo hoitotilanteessa. Viola yritti jatkuvasti näykkiä satuloidessa, mitä se ei harrasta tosissaan muuten - ja sehän muuten nappasi kädestä kiinni nopeasti! Kerkesin kyllä näpäyttämään turvalle heti, mutta tuo oli jo ihan yllättävää. Töstö käytöksestä oon edelleen syytellyt vaan kevättä, sillä kuuleman mukaan myös muilla tallin tammoilla on viirannut päässä. Viola kun ei todellakaan ole perusluonteeltaan ilkeä, vaan sen käytös on aivan päinvastaista mitä koskaan aikaisemmin - lukuun ottamatta kevättä 2014, jolloin Viola oli myös kuin pikku piru.
Ratsastus oli vähän mitä oli. Viola työskenteli paremmin mitä aiemmin, eikä sillä ollut niin järjetön kiire paikasta A paikkaan B. Jotain kehitystä sekin. Siitä huolimatta Viola oli molemmissa askellajeissa tosi sählä, eikä keskittynyt ollenkaan siihen mitä selästä pyysin. Viola ei ehkä juossut enään aikaisemmalla tavalla alta pois, mutta suu oli levoton, oli tuntuma sitten millainen tahansa.
Toivon vaan, että Violan käytös johtuisi nyt kiimasta ja keväästä, että kesää kohden alkaisi helpottamaan. Totta kai se tammana näyttää myös toisen puolensa aika-ajoin ja näin myös ihan hyväksi ideaksi purkaa huonompiakin kertoja blogin puolelle vastapainoksi onnistumisille - onneksi ne ovat aina päälimmäisenä ajatuksissa <3 Parempia kertoja odotellessa!