271. Vuoden viimeinen

Reilu 4 ja puoli tuntia niin vuosi 2015 on purkissa ja aika aloittaa vuosi 2016 ja tehdä siitä entistäkin parempi, kuten asiaan kuuluukin! En voi kyllä väittää, etteikö tämä vuosi olisi ollut ihan erityinen kaikin mahdollisin tavoin. Oli paljon hienoja hetkiä, uusia kokemuksia ja tilanteita joista en onneksi päästänyt irti, uusia onnistumisia ja hetkiä jolloin sai vain iloita. Vastapainoksi tuli myös monia epäonnistumisia ja hetkiä jolloin olisi vain halunnut luovuttaa, sitähän se elämä teettää! Yllätyksiä ja odotuksia - kerrassaan hyvä ja spesiaali vuosi jälleen.

Talvella 2015...

... maaliskuussa kävin Essin kanssa Katy Perryn keikalla

... muutettiin pitkäaikaisesta kohdistamme keskustaan kerrostaloon

... kävin tosi paljon ratsastamassa ja touhuamassa kaikkea Violan kanssa

... saatiin onneksi lunta maahan myös ainakin joksikin aikaa

... fiilistelin taleva täysin

... tammikuussa saavutin merkkipaalun sweet sixteen

Keväällä 2015...

... kävin Särkänniemessä kun olimme luokkaretkellä Tampereella

... Viola pääsi maistelemaan ruohoa pitkän tauon jälkeen 

... Viola pääsi ensimmäistä kertaa hyppäämään kunnolla esteitä

... mulla loppui peruskoulu viimeinkin, yhdeksän vuoden urakan jälkeen

... hain muihin kouluihin ja aloitin jännittämään tuloksia sieltä ja samalla odottelin Espanjan matkaa

Kesällä 2015...

... olin Essin kanssa kuukauden Espanjassa

... innostuin pitkästä aikaa kokeilemaan ilman satulaa ratsastamista

... uskalsin hypätä Violan kanssa kunnolla ensimmäistä kertaa esteitä

... maastoiltiin paljon yksikseen ja hyvässä seurassa pitkin Muukon metsiä

... pääsin sisälle toiseen hakuvaihtoehdoistani, lukioon

... nautittiin täysin siemauksin lomasta ja niistä joistakin lämpimistä päivistä

... juttelin PALJON ihmisten kanssa whatsappin kautta Espanjasta käsin

... menetin yllättäen ystäväni ja ukkini saman illan aikana

Syksyllä 2015...

... Viola muutti uuteen talliin

... aloitin lukiossa opiskelemisen ja sain paljon uusia ystäviä

... menetin rakkaan koiran sekä marsun myöhemmin sen jälkeen

... muutimme itse jälleen omakotitaloon

... saimme perheeseemme uuden perheenjäsenen, gordoninsetteri Tapsan

... koin elämäni ensimmäiset, pahamaineiset koeviikot & lukion kokeet

OIKEIN IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE JA TAVATAAN TAAS VUONNA 2016! <3

270. Luukku 24: jouluaatto myday

Huhhuh, se on joulukalenteri sitten virallisesti kuitattu tältä vuodelta! Kuitenkin vielä viimeisenä joulukalenterin 24. luukusta paljastuu vielä toinen myday joka tällä kertaa on pidempi, ehkä vähän monipuolisempi ja niin edelleen. Kuvasin sen siis tänään, mun jouluaatosta!

linkki videoon

269. Luukku 23: #SISTERTAG video

Aikaisemmin joulukalenterissa, yhdessä luukussa kyselin teiltä kysymyksi tätä videota varten. Kysymyksiä myös tuli, kiitos niistä ja nyt saatte joulukalenterin 23. luukussa #sistertag -videon, enjoy!

linkki videoon

268. Luukku 22: meidän tarinamme 3/3

Joulukalenterin 22. luukusta tulee viimeinen osa meidän tarinastamme jossa kerrataan Violan ja mun taivalta!

 Ensimmäinen osa & toinen osa

Vuoden 2015 alkupuolella parhaiten - valitettavasti - mun mieleeni on jäänyt ensimmäinen varsinainen ongelma, mikä ilmeni jokaisen jalan säteessä. Ne olivat lämpimät, pehmeät ja muutenkin juuri päinvastaiset mitä olisi kuulunut olla. Kengittäjä ei osannut sanoa mikä olisi ollut vikana ja soitteli Saksaan saakka toisille kolleegoilleen, joilta ei myöskään tuntunut tietoa irtoavan Violan mystiseen sädeongelmaan. Eläinlääkäri kävi paikalla, keskustelivat kengittäjän kanssa, mutta syytä tähän ei vain löytynyt, ei sitten millään. Koska jännitettiin säteiden mahdollista puhkeamista jäi maastoilu kokonaan pois ohjelmasta sekä pohjat kentältä piti katsoa aina hirmu tarkkaan kykenikö siinä menemään vai ei.

Talvi taisteltiin asian kanssa, mutta sädekriisi katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Mitäpä siinä, helpolla päästiin kuitenkin - luojan kiitos! Ja mitään ei päässyt tapahtumaan. Keväällä saatiinkin jälleen apua laukkojen treenaamisessa ja ne lähti sujumaan kevään mittaan varsin hyvin. Kevät on mulla jotenkin aivan hämärän peitossa, enkä millään tunnu saavan mieleen yhtään mitään tapahtumia siltä ajalta.

Kesällä alkoi tulemaan mukaan enemmän esteet ja maastoilu takaisin. Kesällä opettelin taas menemään ilman satulaa ja Viola tykkäsi! Olin koko heinäkuun poissa Suomesta, joten sinä aikana Violalla kävi muita ratsastajia mun sijasta, mutta kuulemman oli mennyt hyvin ja hirmuisesti tamma olikin tykännyt. Noh, kesällä mukaan pääsi myös esteet suuremmassa roolissa etenkin kun kävi ilmi, miten Viola tykkäsikin hypellä ihan reilusti kentällä. Parhaimmillaan se pääsikin hyppelemään metriä - tosin vierailevan ratsastajan kanssa - ja okseriakin kokeiltiin. Viola pääsi myös ensimmäistä kertaa mun kanssa uimaan sen kesän aikana, käveltiin käymään muutaman kilometrin päässä olevalla kioskilla, äidin työpaikalta pyörätuoleissa olleita ihmisiä kävi katsomassa Violaa, käytiin pitkiä maastoja... kesä oli meille molemmille kaikin puolin ihana ja monipuolinen!

Syksy taas olikin jo muutosten aikaa. Lokakuun puolella muutettiin Violan pitkäaikaiselta kotitallilta isompiin piireihin tallille, jonne kulkuyhteydet ovat paremmat ja jonne mun pääseminen siis helpottui. Kaiken lisäksi täysihoitotalli, mikä lukiolaisen kannalta tuntui luontevammalta valinnalta mitä talli puolihoidolla pidemmän matkan päässä jonne lähelle kun eivät bussitkaan liiku. Treenaamista kuitenkin jatkettiin parhaamme mukaan, vaikka mä olin taas yllättävän paljon maastakäsin tekemässä kaikkea vammojeni kipeilyn vuoksi. Viola kuitenkin vaikutti onnellisemmalta mitä pitkään aikaan uuteen talliin päästyään uusien kavereiden, ihmisten ja tilojen ympäröimäksi.

Ja tähän me ollaan sitten jääty.

267. Luukku 21: Vastauksia kysymyksiin 2/2

linkki videoon

266. Luukku 20: meidän tarinamme 2/3

Joulukalenterin 20. luukussa perehdytään tarkemmin vuoteen 2014 mikä oli ensimmäinen kokonainen vuotemme yhdessä. Ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä, jos se on mennyt sulta aikaisemmin aivan ohitse ;-)

Ensimmäinen yhteinen vuosi, 2014

Heti tammikuun alussa saatiin Violalle käyttöön viimeinkin satula, sillä etsittiin sitä muutaman kuukauden ajan. Alkuvuosi oli myös tosi lumeton, mikä taas antoi mahdollisuuden kunnolla kentällä pyörimiselle, sillä lämpimät kelit pitivät myös pohjat kutakuinkin melko hyvässä kunnossa kaikin puolin. Heti vuoden alussa keksittiin ottaa mukaan treeniin puomit, vaikka ravi olikin edelleen melko hakusessa niin, että heppa kesti kontrollissa... joustochambonit tuli myös avuksi vielä tammikuun aikana.
Alkutalvesta me otettiin myös varmaankin helmikuun aikoihin ensimmäisiä hyppyjä hieman maasta kohotetun puomin kanssa. Jotenkin tää on jäänyt mun päähän niin selkeästi mieleen! Pellolla tultiin käydyksi myös helmikuussa paljon kun lumet viimein tulivat maahan ihan kunnolla ja hieman pysyvämmäksi aikaa kun vain muutamaksi päivää ja valosampaakin alkoi olemaan minkä jälkeen viihdyin tallilla tosi paljon paremmin.

1.1.2014, vuoden ensimmäinen ratsastuskerta

Keväällä Viola alkoi liikkua ensimmäisiä kertoja oikeasti todella hyvin, ainakin mun mielestäni. Muistanpa vain, että silloin oli hymyssä pidettelemistä! Joustochambon oli edelleen aktiivisesti treenissä mukana muistuttelemassa oikeasta työskentelystä apujen ohella ja tuli mentyä jonkin verran myös ilmeisesti taas ilman satulaakin. Mitä vanhempia postauksia vilkaisin, menimme myös jo enemmän puomeja ja pikkuruisia esteitäkin, vaikka silloin ei oltukkaan kaikesta ihan samalla aaltopituudella tamman kanssa, ei sitten ollenkaan. Tosin eipä Viola ollut kaan kerennyt olemaan mulla tähän mennessä vielä puoltakaan vuotta, joten mitä sitä tuomitsemaan. Luottamus ei ollut ihan täydellistä vieläkään, sillä Violalla on aika pitkä omistajalista takanaan mikä saattoi olla yksi syy siihen, miksi luottamuksen rakentaminen vaati vain enenmmän ja enemmän aikaa.

Toukokuun puolella alettiin ottamaan enemmän treeniä ilman chamboneja. Viola taisi tässä vaiheessa olla myös vihdoin oppinut liikkumaan hieman asiallisemmin liinan päässä mitä joskus aikaisemmin :D

10. elokuuta, joku lämmin päivä

Kesällä alotettiin käymään viimeinkin myös tunneilla, jossa keskityttiin molempien osalta lähinnä vain pelkkään perusratsastukseen. Jossakin toukokuun paikkeilla hepat taisivat myös päästä laitumelle, jos oikein edes asiaa muistan (laiskana kun en jaksa tarkistaa)! Kesällä yhden pitkältä tuntuneen viikon jouduin olemaan pois tallilta rippileirin takia, mutta muuten touhuttiin paljon kaikkea yhdessä ihan irtohypyttämisestä lähtien aina maastoiluun, pieniin esteisiin selästä käsin ja tuuppaamiseen kentällä. Onnistuin itse asiassa yhdellä kertaa myös murtamaan epäonnisesti sormeni!


Syksystä muistan sen verran, että en pahemmin päässyt selästä käsin menemään Violalla, vaan aika usein joku muu oli ratsastamassa ja itse seurasin kentän laidalta, aidan takaa menoa. Muutama kuukausi taaksepäin mulla todettiin tämä Tietzen oireyhtymä joka oli aiheuttanut kovaa kylkikipua (vieläkin sama vaiva<3) Syksyllä myös jostakin syystä kaikki kamerat hajosivat kuin käsiin yhdellä kertaa, enkä vieläkään kykene ymmärtämään kuinka siinä onnistuttiin. Sehän ei kuitenkaan vaikuttanut onneksi siihen, miten tallilla pyörin Violan kanssa. Vaikka kylki mulla oireili, käytettiin sekin aika hyväksemme maastakäsittelyllä ja kaikella temppuilulla keskenämme. Silloin se luottamus vasta alkoikin kasvamaan! Syksyllä Violalla oli myös eräs ilta kaasuähky ja koskaan, en koskaan aikaisemmin ollut säikähtänyt niin pahasti mitä sinä iltana. Huh huh, oli ihan hirveää!!

(melkein vuosi sitten 21.12.2014, ja silloin oli luntakin maassa...)

Alkutalvesta Violalla kävi raspaaja ja tammalla oli varsin siisti suu. Meillä tuli myös täyteen ensimmäinen yhteinen vuosi marraskuussa 2014 ja silloin sitä jo ajattelin että oli todella kaiken sen vaivan arvoinen saavutus!

265. Luukku 16,17,18,19: mihin jäänyt?

Moikkamoi! Tällä kertaa saatte tälläisen tripaluukun (luukut 16, 17, 18 & 19) sillä tietyistä syistä johtuen en todellakaan saanut näitä julkaistuksi ajallaan kuten olin luvannut tehdä!! Oon ihan tosi, tosi, tosi pahoillani tästä, mutta loput luukut pitäisi nyt ilmestyä ajallaan.

Ensinäkin ongelmaa tuottanut jossakin määrin se, että ilmeisesti kaksi viikkoa sitten oon murtanut mun kantapään (asiasta sain tietää torstaina kun lääkäri soitti röntgenin tulosten kanssa...) ja täähän on ihan mielettömän kipee. Se on estänyt pääsemästä tallille jossa mun oli tarkoitus kuvata yhteen luukkuun videota enkä varalle ollut todellakaan keksinyt yhtään mitään muuta! Nyt sitten sain kepit ja lähetteen ortopedille, joten nähdä saa milloinka oon seuraavaksi hevosen selässä.
Toinen syy on tää mun tietokone jonka hiiri päätti irtisanoutua duunistaan jälleen kerran. Aika odotettavissa taas oli! Sitä kesti pari päivää, mutta muutamalla taikatempulla (aka koneen hakkaamisella raivopäisesti pari päivää) homma alkoi olemaan hanskassa jälleen kerran.

Keskiviikkona joka tapauksessa kuvasin Mydayn jossa äänet eivät toimineet - tietenkään kun kyse on musta ja mun videoista :-) Joka tapauksessa editoin sen silti ja julkaisen tänään vielä kalenterin yhden luukun myöhemmin, joten stay tuned!!

linkki videoon

264. Luukku 15: kännykän uumenista

Viidennessätoista luukussa paljastui nyt vähän kännykän sisältöä. Kännykkä kulkeutuu mukana oikeastaan ihan joka paikassa ja tykkään näpsiä sillä paljonkin kuvia mitä jakelen teillekkin nyt tähän postaukseen katseltavaksi - aika tuttu juttu varmaan kaikille? Kuvia siis luvassa ja vähän tekstillä höystettynä!

Oon huikee oppilas!! / koeviikot parhautta??? lyhyet päivät kivoja, en kiistä / essi laitto mulle tän wappis yks ilta ja aloin sit uudestaan miettimää... / arpaonni suosi kerrankii kun olin kattomassa uusinta Nälkäpeli leffaa ensi-illassa :D

Eipä tässä paljoa olla muututtu! / oon realityn suurkuluttaja, myönnän ja Kardashianit kuuluu suosikkeihin :D / kännykkä täynnä selfieitä enkä luultavasti oo ainut? / ja ei näitä korvakuviakaan koskaan tunnu olevan tarpeeks

normaali keskiviikko? / kuolaan aina näitä Diorin huulipunia ihan liikaa / yöllä katsomassa uusinta Nälkäpeli leffaa taas ensi-illassa, tietenkii!! / innokkaat oppilaat ruokkiksella part2

yks tän hetken suosikkiohjelmia <3 harmi vaan et jaksot uhkaa loppua kesken Netlixistä / heppakaverin kanssa selfie / ja taas tällänen ryhmärämä vaatekaapin kannattajat / ja lisää Nälkäpeliä taas vaihteeksi...

rehellisesti sanottuna kännykän lähemmäs 1000 kuvasta suurin osa oli näitä! / prinsessa vuodesta 1999 / ja vielä vähän lisää Nälkäpeliä, vielä tän kerran :D / tää koira on kyl iha yks linssilude aina ja ikuisesti

263. Luukku 14: Sistertag -videoon kysymyksiä?

Muutamia kysymyksiä kaipailisin nyt neljännessätoista luukussa liittyen tulevaan sistertag -videoon jonka lupaan kuvailla tässä muutaman päivän sisään Veeran kanssa, jos suinkin muutama kysymys saadaan edes täältä blogin puolelta ;-) Joten oon enemmän kun vaan otettu, jos joku suinkin innostuisi jaksamaan heittää muutaman kysymyksen ♥ Ja videoita lupailen nyt tässä luukussa vielä muutaman tännekkin ja ideoita saa siis laitella!

Ohessa saa esittää vielä toivetta, mitä videota vielä haluaisi nähdä!

262. Luukku 13: someja...?

Somet on melko kätevä tapa kertoa kuulumisia, jakaa elämää ja kaikkia asioita muidenkin ihmisten kanssa ympäri Suomea ja maailmaa, samoin ne kuuluvat useimmiten todella monien ihmisten ihan normaaliin arkeenkin. Mulla itselläni löytyy henkilökohtaisesti muutamia sometilejä, mutta myös blogi on levittäytynyt kutakuinkin jonnekkin päin somea. Sen kautta on myös helppo blogin lisäksi seurata Violan elämää, jopa hieman aktiivisemmin mitä täältä.

Kolmannessatoista luukussa esittelenkin päällisin puolin muutaman somen, josta Pikkuvikoja blogi on mahdollisuus löytää!

Blogia voi seurata siis mm. Y o u T u b e    k a n a v a l t a n i joka kantaa samaa nimeä blogin kanssa. Sinne lisäilen videoita jotka ilmestyvät myös blogin puolella, mutta extraa tulee muistakin videoista joita en välttämättä linkkaile tämän blogin puolelle ollenkaan! Jos siis videoita huvittaa katsella enemmänkin, kannattaa tilailla, sillä tätäkin on suunnitteilla saada aktiivisemmaksi :-)

Viime keväästä saakka oon pyöritellyt myös tällästä heppakäytäjänä Instagram tiliä, mikä toimii käytännössä siis blogin ohella paikkana josta elämäämme on helppo seurata! Tänne päivittelen kuvia myös yleensä useammin mitä blogia ja kulkee huomattavasti enemmän reaaliajassa, mutta sisältää myös jonkin verran vanhempaakin kuvamateriaalia :-) Instagram on siis @pikkuvikoja


Toistaiseksi tulee käytettyä bloggerin ohella enään vain näitä kahta somea. Ennen blogilla oli myös oma Facebook sivu, mutta koin sen loppujen lopuksi ainakin toistaiseksi hieman turhaksi omalla kohdallani. Tietenkin blogia voi seurata myös mm. Bloglovin' in kautta! Täältä meidät voi siis myös löytää ;-)

261. Luukku 12: Videopoimintoja aikojen saatossa

En edes halua ottaa selvää, miten olin onnistunut unohtaa kirjoittaa kahdennentoista luukun kalenteriin, mutta näin nopeasti kerkesin keksimään idean ja poimin tänne muutaman videon joita olen tehnyt. Muutama talleiluun liittyvä & yksi Espanjasta. Nämä löytyvät siis myös blogin omalta YouTube kanavalta, jossa on lisää videoitakin ja jonne niitä aina lisäilen :-) Kannattaa siis käydä vaikka katselemassa ja saahan sitä myös tilailla! ;)

Hyvää palautetta saanut videopostaus kesältä Jasmin kanssa, klik!

Video vuoden 2014 Horse Fair messuilta jonka julkaisin uudestaan uudella kanavallani, klik

Joku vanha tallipäivävideo kuvattuna Veeran kanssa, varmaan aikalailla vuosi sitten?

Lyhkänen video sinä aikana kuvattuna kun olin Essin kanssa viime kesänä kuukauden Espanjassa! Käytiin Inglesissä jossa kuvattiin videota hieman ja klipeistä sain yhdisteltyä jotakin tälläistä, klik

260. Luukku 11: suosikki joululaulut

Pahoitteluni, että tää luukku ilmesty vasta näin myöhään! Joulukalenterin yhdestoista luukku sisältää muutamia joululauluja jotka Spotifystä poimin ja mistä itse tykkään kovin! Näitä tosiaan tähän listaan tuli todella, todella vähän, vaikka mä tykkään ihan hirmu monista eri jouluisista kappaleista. Onkin aina kiva pyöriä kaupungilla joulukuussa ;-)

  Mitkä joululaulut/-kappaleet lukeutuu teidän suosikkeihinne?

259. Luukku 10: joulurutiinia aattona

Mun jouluuni kuuluu monia eräänlaisia rutiineita jotka ovat muodostuneet yhä vahvemmaksi ja vahvemmaksi vuosien saatossa. Esittelen niitä pienissä määrin joulukalenterin kymmenennessä luukussa ja olen tälläisen joskus aikaisemminkin tainnut tehdä, mutta päivitetty versio ei ole yhtään pahitteeksi - sanokaa mun sanoneen!

Aamulla pyrin heräämään mahdollisimman paljon ihmisten aikoihin, eli viimeistään yhdeksän paikkeilla. Tuppaan usein nukkumaan helposti jopa puolille päivin... Aamulla syömme yhdessä usein puuroa tai jotakin mahdollisesti pienempää koko perheen voimin tai vastaavasti yksikseen, riippuu hieman mitä kaikki tekevät. Usein sen jälkeen ennätän ottamaan peliin mukaan jouluiset leffat joita rakastan ihan mielettömästi kattoa jouluaamuina kun odottelen koiria käytettävän ulkona ja kaikkea muuta oleellista. Tai vastaavasti kattelen joulupukin kuumalinjaa aamun ajan ;-)

Puolen päivän pintaan ollaan aikaisempina vuosina ajeltu mummolle syömään riisipuuroa. Sen jälkeen olemme käyneet myös haudalla ja muutaman, menneen joulun aikana myös aina tallilla toivottelemassa hyvät joulut Violalle sekä käyty yleensä jollakin tapaa maastossa: taluttaen tai ilman satulaa ratsastellen, porkkanaa unohtamatta!

Loppupäivä menee melkein kotona. Yleensä isovanhemmat on tulleet meille illasta jolloin katotaan lahjat ja syödään kunnolla yhdessä. Lopulta kun talo alkaa taas tyhjetä mä jatkan usein elokuvamaratonia fiilistellen vielä jouluaattoa, syön suklaata ja muita herkkuja miten muutkin meidän perheessä tekee.

Millaisia joulu"rutiineita" teiltä löytyy?

258. Luukku 9: Parhaita kuvia Violasta

Poimin joulukalenterin yhdeksänteen luukkuun muutamia omasta mielestäni kivoja kuvia Violasta vuosien varrelta... 

257. Luukku 8: 24 faktaa Violasta

Joulukalenterin kahdeksannesta luukusta paljastuu tällä kertaa pieni liuta faktoja rakkaaseen päätähteen Violaan liittyen! Näpsyttelin tänne faktoja yhteensä 24 kappaletta mitä mieleeni ikinä vain ensimmäisenä tulikaan ja olisin rehellisesti sanottuna keksinyt näitä enemmänkin kuin vain nämä 24 kappaletta, mutta päätin kuitenkin pysyttäytyä tässä joulukuun maagisessa luvussa sinnikkäästi ;-) Seuraavaksi siis faktoja kehiin, pam pam pam!

1. Viola on tuotu Ruotsista Suomeen vuonna 2007

2. Viola todellakin rakastaa porkkanoita!

3. Tammaa kuvaillaan diivaksi monestakin suusta...

4. ... silti siltä löytyy ihanan leppoisa ja nallekarhu puoli

5. Viola tuppaa olemaan vähän jääräpää omistajansa tavoin

6. Selkeästikkään One Directionin musiikki ei lämmitä tyttösen mieltä

7. Viola on huikea maastomopo!

8. Silti se osaa pelätä jopa tosi, tosi kästittämättömiä ja turhia asioita halutessaan

9. Rakastaa rapsuttamista kaulasta mielettömästi

10. Käyttäytyy kengittäessä kuin pieni ja väsynyt enkeli

11. Joskus Viola on aika ujo uusia ihmisiä kohtaan

12. Joissakin tapauksissa aikamoinen nirppanokka

13. Kokeilee rajojaan välillä liiankin usein

14. Huonot päivät on tosi helppo huomata - samoin hyvät

15. Viola on syntynyt 20.3.2002

16. Viola tykkää hirmusesti hypätä esteitä

17. Huonot päivät Viola ilmasee useinkin käytävällä kunnostaessa

18. Violalla on kaksi olemassa kaksi jälkeläistä

19. Usein Viola innostuu laukkaamisesta makuun päästyään

20. Ei mikään yllätys, mutta ravi on varmasti vahvin askellaji

21. Viola rakastaa pitkiä kävelylenkkejä maastakäsin maastossa

22. Pieni linssilude joka joinakin päivinä rakastaa kameraa paljon

23. Ei pahemmin tuppaa harrastamaan aitojen jyräämistäkään

24. Viola on ikuisesti mun pieni diiva ♥

256. Luukku 7: meidän tarinamme 1/3

Joulukalenterin seitsemännessä luukussa aloitetaan ensimmäisellä osalla meidän tarinaamme, eli mun ja Violan taivalta jota käsittelen muutamassa tulevassakin luukussa.

Vuosi 2013 - kaiken alku

Eräs syksyinen aamu istuskelin kasiluokalla uskonnon tunnilla tekemässä yhteistä ryhmäprojekia mun sen aikasen ainoan luokkakaverini kanssa. Opettaja poistui luokasta katsomaan mitä porukka teki mediateekissa ja sillä hetkellä nappasin kännykän nenäni eteen, koska kännykän käyttäminen tunnilla oli kielletty, otin ilon irti tilaisuuden tultua. Selasin Facebookin etusivua kunnes mun silmiin pomppasi Violan pääkuvan kera myynti-ilmoitus jota tuijotin pitkän, pitkän aikaa. Oltiin äitin ja iskän kanssa puhuttu, että mulle tulisi ainakin ylläpitoon hevonen, ellei sitten omaksikin. Itse asiassa, ennen Violaa kattelinkin useasti yhden toisen hevosen myynti-ilmoitusta Facebookissa. Kuitenkin pomppasin ylös, sanoin käyväni vessassa ja kerroin äidille Violasta. Sain luvan hetken sinnittelyn jälkeen käydä ainakin kattomassa tammaa yli 4 tunnin ajomatkan päässä Joensuussa ja otinkin heti yhteyttä omistajiin.

Koeratsastuksessa lokakuussa 2013

Lokakuun puolessa välissä ajeltiin Joensuuhun ja olin haljeta sekä jännityksestä että ilosta koko matkan ajan. Päivä oli lauantai ja olin matkassa iskän ja Veeran kanssa. Päästiin perille sovittuna aikana ja Viola odottelikin jo paikalla. Laittelin sitä kuntoon, kyselin kaikkea, katsoin sivusta miten se liikkui pellolla - koska kenttää ei ollut - ja lopulta pääsin itse selkään. Rehellisesti sanoen Viola kuskas mua ihan kunnolla, mutta siitä huolimatta olin ihan intoa täysi kuin ilmapallo. Siinä pellolla viilettäessä mahdottoman lämppärin kanssa tajusin kuitenkin, että siinä oli se elämäni hevonen. Oli se sitten miten lihakseton ja huonokarvainen reppana tahansa.

Siinä sitten sanoin, että tässä se on, hevonen joka tulee mun omistukseen maksoi mitä maksoi. Asiat sovittiin, heppa oli mulle varattuna ja saataisi hakea se marraskuun alussa. Siitä sitten starttasi elämäni pisimmät kaksi viikkoa odottelua, tallipaikan etsimistä, tavaroiden metsästämistä ja jatkuvaa intoilua ja panikointia siitä miten mulla olisi kohta oma kauraturpa huomassani. Siitähän olin aina haaveillut ihan pienestä pitäen monen muun tavoin!

2. marraskuuta 2013, heppa ensimmäistä päivää uudessa kodissa!

Ennen kuin huomasinkaan oli perjantai, 1. marraskuuta 2013 ja kello oli kolmen paikkeilla kun mun koulupäivän jälkeen vaihdoin tallikamat niskaan ja hyppäsin autoon ja siitä lähti koppi perässä matka kohti Joensuuta jälleen, tosin tällä kertaa Viola tulisi mukana kotiin! Matka tuntui kuluneen ihan mielettömän hitaasti lueskellessa tabletilta blogeja, katsellessa videoita ja lueskellessa kaikkia juttuja liittyen tietenkin hevosiin. Mihinkäs muuhunkaan?

Illan suussa saavuttiin päämääräämme, hyppäsin ulos autosta. Se oli nimi paperiin ja siitä starttasi virallisesti meidän kavioliittomme! Koppiin sain Violan iha mielettömän helposti ja sitten alkoikin matka kohti Lappeenrantaa jonne heppa pääsi muuttamaan, eikä itse poloinen tiennyt vielä minne häntä oltiinkaan viemässä. Kerran pysähdyttiin matkalla ja kävin tarkastamassa että olihan kaikki ok matkustajalla ja herran jestas se oli kuin pieni enkeli! Ilmeisesti heinä kyydissä ainakin maistui mikä helpotti oloa huomattavasti ja kaikki se matkan tekeminen olikin loppujen lopuksi helppoa. Kyydissä kun oli niin hieno matkustaja!

Tälläsiä maastoja tehtiin paljon! Itsenäisyyspäivä 2013

Kotiin me pääsimme saman perjantain iltana, jolloin hetken kävelyttelyn ja rapsuttelun jälkeen Viola pääsi unten maille uusien kavereidensa luokse ja mä todella vastahakoisesti, väsyneesti ja onnellisesti suuntasin kotia kohden odotellen innoissani seuraavaa päivää.

Vuosi 2013 kuluikin loppuun saakka tutustuen toisiimme. Käytiin maastolenkkejä, ratsastin kevyesti satulan puuttuessa vain ilman satulaa fleeceloimien ja muiden kera. Tutustuttiin kenttään, yritettiin luoda luottamusta toistemme välille ja laitettiin ruokinta kondikseen.

255. Luukku 6: Ylpeä kauraturpa Suomessa vaan olla saan...

He(i)ppa, Viola täällä taas joulukalenterin kuudennessa luukussa! Haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää rakkaalle Suomelle, jossa me niin onnellisina saamme kaikki löhöillä hörr. Listasinkin tähän muutamia asioita, mistä Suomessa tykkään täällä asuessani. Mamma kun halusi heppamaista näkökulmaa asiaan...

1) Ruisleipää: ruokateemalla aloittaessa, täällä Suomessa saamme paljon iki-ihanaa, kuivaa ruisleipää: Rakastan rapeaa ja oikein kuivaa ruisleipää, vaikka kertaalleen mamma saikin syötettyä mun ruisleipämittarin täyteen, mutta jo parin päivän päästä söin sitä taas enemmän kun vain mielelläni.

2) Vuodenajat: neljä vuodenaikaa. Ne on loppujen lopuksi aika kivaa vaihtelua, etenkin kun kesällä saan olla laitumella kavereiden kanssa laumassa pidemmän aikaa syömässä yötä päivää herkullista heinää. Talvella taas on kivan viileää ja lumi on tosi kivaa! Kesällä vaan on ötökät ja talvella lumituiskut mistä en tykkää...

3) Kesä: no ei mulle riittänyt pelkästään toi vuodenajat ilmaisu tähän. Suomen kesä on (joskus) todella ihana! On lämmin, saa olla ulkona vuorokauden ympäri, ruokaa riittää vaikka muille jakaa ja kaveritkii on ihan kivoja kun saadaan tarpeeksi iso alue missä olla. Muuten oon vähän sellanen mean girl, jotenka kesällä yritän olla ei-kiusaaja.

4) Talvi: olin mun pakko myös vastapainoksi tehdä tää talvellekkin. Talvella YLEENSÄ on ainakin lunta vaikka nyt vähän huonolta onkin aina näyttänyt. Sillon on myös kivan viileää, saan tosi upeita vaatteita niskaani vaikken jostakin tykkääkään ja mullakin riittää energiaa vaikka mihin!

5) Suomehevoset: mulla on monta suokkikamua ja ne on ihan huikeita tyyppejä! ♥ Terveisiä kaverit jos tätä luette.

254. Luukku 5: Whisper Callenge Veeran kanssa

Joulukalenterin viidennessä luukussa on mun ja siskoni Veeran toteuttama Whisper Challenge -video! 

Tuli tosiaan hieman myöhään, mutta editoin ja latailin tätä koko illan... :D Voin jo nyt varoittaa, että video sisältää paljon huutamista ja muutenkin vaihtelevia äänenvoimakkuuksia kiitos rikkinäisen kameran!

Linkki videoon