maanantai 31. heinäkuuta 2017

329. Ryhmä Rämä esteillä


Sunnuntaina näin viikon loppuun meillä oli suunnitelmissa mennä kentälle hyppäämään näin illasta taas esteitä. Viivi ilmottautui mukaan Hilman kanssa, joten startattiin auto kohti tallia puolen kahdeksan paikkeilla, jolloin oli kerennyt ilma viiletä mukavasti. Elina oli mukana kuvaamassa ja kokoamassa meidän yhtä hurjaa estettämme, joten kiitos kuvaamisesta! Pisteet siitä että jaksoi edes yrittää, sillä toi kameran objektiivi ei meinannut millään kestää vauhdissa mukana, minkä kuvista näkeekin. Oli pakko ottaa kuitenkin jonkunlaisia todisteita siitä, että päästiin edes muutaman "huiman" esteen ylitse!

Hevoset saatiin Viivin kanssa Elinan avustuksella nopeasti kuntoon. Tai no, nopeasti ja nopeasti. Normaalisti meillä menee ihan tuhottomasti aikaa kun säädämme kaikkea epäolennaista heppojen hoitamisen ohella, mutta kerta se on ensimmäinenkin toimia kutakuinkin reippaasti. Kun saatiin tytöt kuntoon niin suunnattiin vanhalle kentälle, missä aloitettiin alkukäynneillä.


Alkukäyntien jälkeen aloitin verkkailemaan Violaa kuulolle. Otinkin jonkin verran käynti-ravi siirtymisiä sekä ratsastin kentällä paljon erilaiisa ympyröitä, jotta Violalla oli keskittymistä koko ajan. Vaihtelin varsin tiheästi suuntaa. Viola olikin varsin hyvin kuulolla, sekä pysyi tosi hienosti kontrollissa ja rauhallisena. Elina oli kerennyt tässä vaiheessa laittaa maata hipoen puomit miltein olemattomaksi esteeksi, mitä tulin ravissa muutaman kerran suuntaansa ylitse, jotta Viola saisi vähän tuntumaa siihen mitä tuleman pitää.

Viivi ja Hilma olivat mukana hyppäämässä, joten mentiin pääasiassa ihan supermatalia esteitä. Ei se ollut mulle yhtään haitaksi, sillä edellisestä kunnon hyppykerroista on aikaa lähemmäs muutama vuosi - sen kyllä huomasi, melkein hävettää! Aloitimme aina pienemmällä ristikolla, jota tulin kumpaankin suuntaan 3x onnistuneesti, ennen kuin se nostettiin pystyksi. Sen jälkeen Elina nosti korkeutta.


Viola saa pelkästään plussapisteitä suoriutumisestaan! Tamma ylitti jokaisen esteen empimättä ja reippaasti, mikä todisti taas sen, että homma oli yhtä mieluista mitä aina ennenkin. Kerran Viola nappasi mukanaan yhden puomin alas kun nostimme ensimmäistä kertaa kunnolla korkeutta. En sitten tiedä, eikö se vain tajunnut korkeuden nousseen vai mitä kävi. Jokaisen hypyn jälkeen Viola tarjosi tosi nättiä ja hyvää laukkaakin, mitä yritin ylläpitää aina jonkin aikaa - laukkatreeni siinä ohella siis.

Näiden hyvien fiiliksien ja heilahtaneiden kuvien kera toivotan teille kaikille hyvää alkavaa viikkoa 💕


Ps. Tässä kumminkin kaikessa kokonaisuudessaan meidän kuuluisa Ryhmä Rämä - bestishepatkin samassa kuvassa x2!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

328. Muutama linkattu blogi

Linkkasitte paljon erilaisia, persoonallisia ja hienoja blogeja, joita oli suuri ilo päästä lueskelemaan! Sain vain todeta, että oli hankala yrittää päättää muutamaa yli muiden menevää blogia siitä joukosta. Päätin napata esittelyyn muutaman sellaisen blogin, mitkä mieleeni syystä tai toisesta jäivät pidemmäksikin aikaa. Pyrin myös keräämään alle muutaman mahdollisimman erilaisen blogin!



"Blogi suomenhevosista, varsoista ja kasvatuksesta sekä hevosenomistajuuden ihanuudesta, auvosta, onnesta ja ikuisesta köyhyydestä."

Tarttuva kirjoitustyyli oli se, mikä veti mua puoleensa. Hauskasti kirjoitetun tekstin lisäksi varsajutut ja niiden lukeminen oli kerrassaan todella mielenkiintoista - en juurikaan varsajuttuja ole aikaisemmin lukenut, milloin moni asia tulee uutena. Ja no, onhan ne toki söpöjäkin, joten kuvat pitävät huolen siitä, että varsojakin tulee nähtyä! Suuremmin en itse suomehevosista perusta, mutta siitä huolimatta blogi napsahtaa oitis lukulistani jatkoksi. Siisti ulkoasu antaa totta kai plussat, mutta suurimmat pisteet menevät ehdottomasti tekstille.


"Tuntiratsastajan arkea ratsastuskoulussa ihanan Rionan ja muiden ponien seurassa. Myös muita heppa-aiheisia postauksia on paljon!"

On aina hauska löytää blogeja, joiden kirjoittajat asuvat kanssani samoilla seuduilla! Ratsastuskoulublogi on munkin yksi saatava ehdottomasti lukulistalleni. Blogissa esiintyvät ponit ovat kaikki aivan ihania, sekä ratsastuspostauksien lukeminen on todella mukavaa ja inspiroivaa. Kuvia on kivan paljon erilaisia - vaikkakin ratsastuksesta - ja videot piristivät aina satunnaisesti katselukokemusta huomattavasti. Postaustahti saisi olla vain hieman tiheämpi, niin pääsisi lukemaan enemmän !! ;-)



"17-vuotiaan ikuisen issikkatytön blogi kertoo monipuolisista touhuiluista issikkatamman kanssa: välillä leikitään kunnon koulutuuppareita, joskus puskaillaan tai leikitään estekuskeja ja silloin tällöin eksytään oikeasti askellajiratsastuksen pariin. Muita heppa-aiheisia postauksia tulee laidasta laitaan silloin tällöin."


Blogissa kiinnostuin heti jo siitä, että pääosassa on islanninhevonen, joihin en ole päässyt tutustumaan suuremmin kuin issikkavaelluksilla vuosia taaksepäin. Tarkemmin blogiin tutustuessani oli kiva huomata, että tekstiä ritti luettavaksi ja asiat olivat selitetty laajasti ja mielenkiintoisesti. Välissä oli piristämässä myös hauskoja erikoispostauksia, jotka olivat ihanan persoonallisia ja sellaisia, mitä ei heti osaisi odottaa. Hauskoja postauksia ja hyviä kuvia!



"Ruskein silmin on tarina pian 16-vuotiaasta Emmasta. Tarinaa kuvittavat pääosin opiskelu Ypäjän hevosopistolla sekä hevostäytteinen arki kouluajan ulkopuolella."

Jos elämä ja opiskelu Ypäjän hevosopistolla kiinnostaa, kannattaa suunnata Emman blogiin Ruskein silmin! Kivan suuria ja vaaleita, kauniita kuvia sekä pohtivaa tekstiä, mitä on tosi mukava lukea. Ajatuksia Ypäjälle menemisestä uusimmassa postauskessa oli mielenkiintoista tutkia. 



"Blogi kertoo estehevosen Hugon ja ravihevosen Phoenix Riverin (Linnean) arjesta niin kotona, kuin kilpakentillä. Blogissa vilahtaa myös välillä pikkusiskoni poni Eileen ja meillä treenissä olevat ravihevoset. Blogi pyörii enimmäkseen esteiden ja ravimaailman parissa yrittäen pitää molemmat aiheet tasapuolisina. Myös postauksia löytyy eri aiheista ja erikoispostauksia ilmestyy aina silloin tällöin. Videot ovat myös alkaneet ottaa valtaa blogista lähiaikoina!"

Esteratsastusta ja raviurheilua - yhdessä blogissa monipuolisuutta kerrakseen! Saaran Ohjaksissa -blogista löytyy kivasti monipuolista sisältöä videoista erikoisempiin postauksiin, nättejä kuvia ja mielenkiintoisia tekstejä. Tälläisenä ummikkona oli hauska kaivaa muutamia ravimaailmaan liittyviä postauksia tutkittavaksi, joita mielelläni lukisin lisää.


Kiitos kaikille jotka blogejaan linkkasivat mukaan! Lukulistakin sai täytettä taas... :)

perjantai 28. heinäkuuta 2017

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

326. Väistöjä ja hajonnut kamera


Mistä sitä edes alottaisi.... Mulla hajosi kameran pidempi objektiivi muutama päivä taaksepäin. Kameran huomattavasti paremman objektiivin hajoaminen johtaa automaattisesti tähän tulokseen, minkä nyt näistä kuvista näkeekään. Etenkin hevosia kuvatessa mikään ei tunnu onnistuvan ja kuvien laatu on pohjamudissa, vaikka kuinka yritän Photoshopin kanssa näitä pelastaa. Arvatkaa vaan ärsyttääkö! Eikä siinä vielä edes kaikki, vaan mun kännykkäni akkukin sano morot ja päätti hajota, minkä takia joudun lataamaan sitä ihan vähän väliä. Ihana teknologia, kiitos tästä! Aikaa menee sulatella tätä ärsytyksen määrää.

Yritän tallille saada tavalla tai toisella sellaisia kavereita mukaan, joilla olisi paremmin toimiva kamera tai yritän pelastella kuvia parhaani mukaan edes jossakin määrin julkaisukelpoisiksi. Toinen juttu onkin, mistä niitä sitten löydän.... sen ajan ongelma! :D Kyllä hätä keinot keksii.

Ensin sai tehdä töitä vauhdin kanssa ja jo seuraavassa kulmassa kehuja satelemaan... :D

Yhdeksän ja puolen tunnin työpäivän jälkeen spurttasin autolla kuitenkin kohti tallia, missä olin hieman ennen yhdeksää pikkusiskoni ja Koda -koiran kanssa. Veeran sain kuvaamaan lyhyen suostuttelutuokion jälkeen, kiitos hänelle siis! Pidemmittä puheitta: aloitin ratsastamaan kentällä ihan vain alkukäynneillä. Jo ihan alusta alkaen Viola tuntui aika eteenpäin pyrkivälle, tosin tällä kertaa ei positiivisessa mielessä. Viola on aina toiminut loistavasti omalla moottorilla, mutta joskus se menee liiallisuuksiin - kuten eilen. Liikaa vauhtia oli mukana edelleen kun keräsin ohjat, joten jouduin alkaa rauhoittamaan tilannetta asetuksilla, volteilla ja pysähdyksillä saadakseni Violan keskittymään kiireen sijasta tekemiseen.

Ravissa verkkailun aikana sain jälleen tehdä töitä Violan rauhoittamiseksi. Vauhtia piisasi liikaa. Osasin odottaa pientä ihmetystä alkuun: mun lomamatkani ajan Violaa kävi ratsastamassa vuokraaja, jonka ns. "asetuksille" Viola on totta kai päässyt jäämään. Mulla menee varmaan muutama päivä, että saan taas otteen tammaan selästä käsin.


Päivän aiheeksi olin valinnut jo aikaisemmin väistöt. Väistöt on Violalle helppo ja simppeli juttu, minkä avulla se myös vertyy useimmiten todella kivasti. Aloitin käynnissä tulemaan lyhyen sivun noin puolesta välistä pituushalkaisijalle, josta väistin vuorotellen suuntaa vaihdellen takaisin uralle. Vasempaan väistäminen oli Violalle helpompi. En tiedä eikö mulla alkuun menneet avut läpi, mutta Viola ei tuntunut ymmärtäneen mitä siltä hain. Muutaman yrityksen jälkeen löysimme yhteisen sävelen ja homma alkoi sujumaan. Pian sen jälkeen aloin tulemaan tasan samaa juttua, mutta harjoitusravissa. Violalla riitti taas liiakseltaan vauhtia ja muutama ensimmäinen yritys menikin rauhoitteluun ja sotki itse väistämistä. Kun muutaman kerran onnistuimme, annoin asian olla. Parempi mulle sekä Violalle, että tehtävä loppuu yhteen onnistumiseen.

Jatkoimme ravissa väistämistä. Ratsastin ympäri kenttää aina pitkälle sivulle asettaen suurella pääty-ympyrällä huolellisesti, jotta Viola taipuisi. Pitkillä sivuilla väistätin kohti kentän keskiosaan, suoristin, väistätin takaisin uralle, suoristin. Violalla oli jatkuvasti jotakin ajateltavaa, minkä takia tämä onnistui aikaista paremmin. Violalla meni hetki ymmärtää se, että sen piti uralta väistää keskemmälle kenttää. Parin kerran jälkeen homma taisi iskostua tyttösen päähän.


Loppuraveissa alla oli kuin toinen hevonen. Ralliajosta tuli sunnuntaiajelu ja kaikki tuntui menneen taas juuri kuin oppikirjassa. Voi se hevonen vaan alla muuttua niin paljon reilun puolen tunnin aikana! Molemmille taisi kuitenkin jäädä ihan hyvä fiilis, mikä on hyvä asia. 

Nyt mun pitäisi painua itse vielä tallille ratsastamaan Viola, sekä tutkailla hieman paikkoja, mistä voisin kysellä satulan toppauksesta. Muutenkin tuntuu, että kaikki mahdollinen kaatuu juuri nyt tällä hetkellä niskaan, joten voisi olla aiheellista hoitaa muutama asia kerrallaan pois alta, aloittaen nyt vaikka Violan ratsastamisesta. Adiós!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

325. Mitä Viola syö?


Koko blogin historian aikana, en oo kertaakaan tainnut mainita sen suuremmin Violan ruokinnasta, joten raksi seinään: korjaan viimein ongelman. Violalla on tosi simppeli ruokinta, joten lisäilen tekstin joukkoon pieniä extroja, jottei koko postauksesta tule sentään täysin tynkä. Ja luojalle kiitos siitä, että huomenna pääsen korjaamaan bannerin!! :D

Heti kun Viola tuli omistukseeni, saimme todeta ettei kaura todellakaan kelvannut ruokintaan. Kaura tuppaa nousemaan Violalla aika ikävästi päähän, joten siitä oli pakko luopua heti ensikättelyssä. Sen tilalle löydettiin Racingin Peacemaker, mikä soveltui Violan ruokintaan tosi hienosti kauran tilalle. Sitä tamma saa aamuin-illoin litran syötäväkseen.

"Kauraton Peacemaker on täysrehu, joka sopii kaikenlaisille hevosille. Sitä suositellaan erityisesti herkille hevosille ja niille, joille kaura ei ole sopivin vaihtoehto. Monipuolinen, kypsennetty täysrehu luovuttaa energiaa tasaisesti. Raaka-aineiden ravintoaineet imeytyvät hevosen kannalta oikeaoppisesti ja ruuansulatus toimii hyvin"       -Racing


Etenkin talviaikana Violalla oli tapana laihtua syystä tai toisesta helpommin - ainakin mun silmissä, kuten myös joidenkin muidenkin. Sen vuoksi etenkin talviaikaan liikutuksen jälkeen Violalle annetaan turvoitettua pellavarouhetta. Pellavamössön sekaan laitetaan elektrolyyttiä (en saa millään oikeaa sanaa ton tilalle päähän, sori!), jonka otimme käyttöön viimeisimmän talven aikana kovan hikoilun vuoksi. Etenkin kun oli ollut lämpimämpiä talvipäiviä paljon, Viola hikosi talvikarvan kanssa niin helposti, ettei haittaakaan ollut.


Näiden lisäksi ruokintaan kuuluu myös kivennäinen, biotiini sekä tietenkin heinä. Viola on ollut nykyisellä tallilla oikeastaan koko ajan vapaalla heinällä, mistä johtuen laihtumistakaan ei ole ollut samalla tapaa enään havaittavissa mitä vaikkapa kaksi vuotta aikaisemmin. Tällä ruokinalla olemme menneet melkein kaikki nämä vuodet ja hevonen on voinut tosi hienosti, joten tarvetta suuremmille muutoksille ei ole tarvittu!



Jos jotakin kysyttävää sattui jotenkin jäämään, kysy pois :-)

lauantai 22. heinäkuuta 2017

324. Aika linkata blogeja!


!! AIKA LOPPUNUT - EI ENEMPÄÄ BLOGEJA !!

Taisin joskus vannoa itselleni, etten enään ikinä tekisi "linkkaa blogisi" -postausta. No mutta, tässä sitä taas ollaan! Mun seuraamislistani alkaa huutelemaan tyhjyyttään, joten olisi kiva päästä katselemaan uusia, aktiivisia blogeja joita saisin lukulistalleni. Vaikea etsiä tätä postausta parempaa tapaa täyttää tavoitteet! :D

Anyways - asiaan. Eli homma toimii seuraavasti:

- linkattavan blogin tulee olla hevosblogi. Ei ole väliä onko ratsastuskouluratsastaja, kertooko vuokrahepasta vai seurataanko kenties ravurin valmentamista - kunhan kyseessä on vain hevosista kertova blogi edes jollakin asteella.

- blogin linkin yhteydessä, kirjoita blogistasi pieni esittelyteksti. Kerro ihan olennaisia asioita omin sanoin linkkaamisen lomassa.


Aikaa blogien linkkaamiseen on maanantaihin 24.7 asti, jonka jälkeen (heti kun kerkeän !!) toteutan postauksen, missä esittelen muutaman suosikkiblogini linkattujen joukosta kera plussien ja miinuksien. 


Ps. Sori banneri, vaihdoin sen vahingossa kännykällä, joten muokkaan sen asap kun oon taas takasin Suomessa!! :D

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

323. Kohta se on menoa


Harmittaa aika paljon, että tällä viikolla kaikki päivät ovat olleet varsin sateisia - tai sitten olen vastaavasti ollut liian pitkän päivän töissä. Viola on päässyt siis aika helpolla, sillä olemme käyneet vain kävelemässä maastossa. Tänään oli illasta vielä tarkoitus mennä hyppäämään, mutta ulkona alkoi aivan järjetön kaatosade mihin kaikki suunnitelmat tyssäsivät tyystin.

Nyt Violalla käy sunnuntaihin saakka vuokraaja ratsastamassa, joten Viola saa taas vaihteeksi toisen ratsastajan selkäänsä! Mulla lähtee siskoni kanssa huomenna päivällä lento kohti Barcelonaa, josta kotiudumme maanantaina takaisin Suomeen. Mun pitäisi tälläkin hetkellä olla pakkaamassa, mutta hirveä hinku kirjoittamaan blogiin vei nyt voiton. Kamalaa kun mulla on nyt jo ihan järjetön ikävä Violaa nii mitähän meno mahtaa olla maanantaina.... :D Sen näkee kai sitten!

Barcelonasta suunnittelin kuvaavani mahdollisesti jotakin videota, jos muistaisin hieman paremmin mitä viime kerralla - kävin Barcelonassa perheen kanssa viimeeksi keväällä 2016, jolloin kuvamateriaali oli varsin mitätöntä. Muutaman postauksen oon kirjoittanut valmiiksi julkaistavaksi matkan aikana, jotta blogi nyt pysyy vireessä kun taas vauhtiin pääsin. Mut löytää snapchatista nimellä riinayo, jos kiinnostaa seurailla matkaa! Mutta joka tapauksessa, palaillaan taas ensi viikolla kuulumisten ja muiden muodossa :-)

maanantai 17. heinäkuuta 2017

322. Hevonen kuin lottovoitto


Aina välillä se jaksaa ärsyttää. Milloin Viola säpsyy tuulta ja käyttäytyy kuin perseeseen ammuttu villisika ilman että tiedän, mikä sitä sillä hetkellä mahtaa mättää niin pahasti. Joskus kun kentällä sattuu olemaan muutama muu hevonen samaan aikaan, tamma laittaa hirmuisen show'n pystyyn jotta saisin varmasti kiristellä hampaitani selässä. Maastossa Viola kuumuu vauhdikkaampien pätkien jälkeen niin kovin, että kiukuttelemme puolet kahdenkymmenen kilometrin matkasta toisillemme. Viola kiukuttelee satuloinnissa siitä huolimatta, että se on aivan pian sujut kun satula on selässä. Karsinassa V kiukuttelee muille hevosille, jotka tulevat liian lähelle. Jos ne eivät tule liian lähelle, Viola menee lähelle. Sen kiljumisen takia mulla menee tyystin hermot ja tilanne on taas yksi hiljalleen muodostuva katastrofi.


Siitä huolimatta ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaisesti, on Viola mun mielestä maailman parhain hevonen. En olisi paljoa parempaa voinut saada. Huonoja päiviä enemmän on onneksi niitä hyviä päiviä kun Viola on kuin ihmismielen jatke: keskittyy, kunnoittaa, luottaa ja kuuntelee. Viola on nopea oppimaan ja opetteleekin uusia asioita innolla. Vaikka Viola kuumuu maastossa, luotan siihen aina aivan 100 prosenttisesti - tyttö on yleensä vain silmin nähden innoissaan päästessään tekemään jotakin mieluista ja helppoa. Violan selkään voi laittaa kenet tahansa vauvasta vaariin ja jopa koiran. Enemmän Violan kanssa tulee koettua onnistumisia mitä epäonnistumisia, jotka jäävät selkeinä muistikuvina mieleen.


Melkein teurasautosta ostetuksi alle 500€ maksaneeksi hevoseksi onnistuin nappaamaan elämäni hevosen, joka paljastuikin tosielämäni lottovoitoksi. Luultavasti ainoaksi sellaiseksi, mutta ehdottomasti parhaaksi!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

321. Mitä meille kuuluu?


Moikka! Työt ja syksyn kirjotuksiin valmistautuminen on pitänyt mut pääasiassa tämän kesän ajan kiireisenä. Syksyllä aloitan koulussa abivuoteni, jolloin myös ensimmäiset kirjoitukset tulevat varsin ajankohtaisiksi. Uskonnon lukeminen on asiaan kuuluen työllistänyt kaikki aamut kesäkuun ajan sekä vielä tässäkin kuussa - oon kuitenkin pysynyt suunnitelmassa hyvin mukana, onnekseni. Sain myös itselleni töitä henkilökohtaisena avustajana, mikä vie osan ajasta. Tykkään hommasta ihan hirveästi, vaikka se osaa väsyttää ihan omalla tavallaan. Näiden ohella olen käynyt tallilla, sekä kerennyt vierailemaan kaverillani Helsingissä ja piipahtamaan Turussa Ruisrockissa. 

Kamera ei tallilla täten ole hirveämmin mukana ollut. Oon tykännyt käydä ratsastamassa Violan aamulla aikaisin tai illalla myöhempään - yleensä suosien vielä aamuaikaa jolloin on kieltämättä hankala saada ketään mukaan kameran kanssa. Tämänkin postauksen kaikki kuvat on otettu kännykällä, mikä selittäneet laadun. Pakko yrittää raahata joku mukaan tallille kameran kanssa....


Viola on kesän aikana maastoillut paljon. Ollaan käyty etenkin Violan parhaan kaverin Hilman kanssa pitkiä lenkkejä aina vauhdikkaammista tunnin maastoista muutaman tunnin rämpimisiin umpimetsässä. Kentällä työskentely on hieman jäänyt maastoilun varjoon, mutta oon pyrkinyt muutaman kerran viikkoon käymään kentällä. Jonkinlaisen tauon jälkeen innostuimme kokeilemaan jälleen esteitä kun sain siskoni koiransa kanssa mukaan jeesaamaan puomejen ja tolppien kanssa. Kokemus oli kummallekin sen verran mukava, että ensi viikon alussa olisi tarkoitus ilmojen salliessa hypätä jälleen! 


Viola on viihtynyt hyvin laitumella - jälleen yllättäen Hilman kanssa. Laitumelle tytöt pääsivät kesäkuun puolella ja tietojeni mukaan saavat olla siellä aika pitkän aikaa. Laitumen ansiosta Viola on saanut lisää tervettä pyöreyttä ympärilleen. Talvisin kun V tuppaa aina laihtumaan timmimpään kuntoon. Tamma taitaa kuitenkin itse pitää huolta siitä, etteivät muodot liiaksi ala paisuamaan.... :D

Oon lähdössä Barcelonaan ensi viikolla, mitä ennen yritän saada Veeran mukaan tallille ottamaan vähän kesäisempiä kuvia musta ja Violasta. Joku vähän pirteämpi ulkoasu voisi olla paikallaan tämän talvisen ja pimeän ulkoasun tilalle - eletäähän me jo heinäkuuta, jopa ihan lämmintä sellaista!