Moi pitkästä, pitkästä aikaa! Vihdoin mulla löytyy jotakin kerrottavaa ja kirjoitettavaa myös blogin puolelle ja ennen kaikkea aikaa. Nää yritykset on tyssännyt taas kuin seinään joka ikisen kerran jälkeen, kun yritän jatkaa kirjoittamista... Ehkä tosiaan osaan vaan hankkia lisää aikaa vievää tekemistä kerta toisensa jälkeen turhankin hyvin. Mielummin kuitenkin kirjoittelen kun kerrottavaa löytyy sen sijaan että tunkisin tänne tekstiä väkisin vaikka pää jaloissa pyörien. Ehkäpä tää tästä vielä kohta alkaisi taas sujumaan entiseen malliinsa.
Alotetaan heti ikävillä uutisilla: Viola on taas vaihteeksi eläinlääkärin määräyksestä silmätippakuurilla. No, se ei oo ihan niin helppo juttu. Tippoja laitetaan kolmesti päivässä joista mä käyn laittamassa joka päivä ja ilta (onneksi tyhjä jakso koulussa!!) ja tallin puolesta laitetaan tipat aamulla. Viola vihaa sitä ihan yli kaiken, joten homma ei todellakaan oo helppo. Kuukausi pitäisi kuitenkin jaksaa - eli vielä kolme viikkoa -, minkä jälkeen eläinlääkäri tulee tarkistamaan silmän uudelleen ja ratkeaa, ollaanko pian klinikalla vaiko ei. Jonkin sortin tulehdus kyseessä, tarkemmin en mene asiasta kirjoittamaan etten kirjoittele ihan omiani tänne kuitenkaan...
Seuraavaksi voidaan siirtyä siihen hyvään osioon! Keskiviikkona meille on päivällä tulossa hieroja katsomaan viimein Violan läpi ja myös mä ootan sitä innolla. Viola onkin ollut hieman jäykkä ratsastaessa, vaikka onkin tuntunut menneen koko ajan vain kuuliaisemmaksi. Laukat on alkanut rullaamaan jo oikeasti hyvin, vaikka nyt vähän tulee stoppia kovien pohjien takana. No, toivottavasti tulisi nopeasti lumet ja sen myötä mukavemmat pohjat :-) Violalla on mun lisäksi käynyt vuokraaja edelleen ahkerasti ratsastamassa ja me ollaan maastoiltu uusien kavereidenkin kanssa suhteellisen paljon ennen ja jälkeen mun Englannin reissuni ja samalla linjalla tullaan varmaan jatkamaan.
Tässä vähän turinoita tältä erää, moikka!
