152. Hevosia elämäni varrelta

Felix, Nelli, Ikea, Jasu... Ratsastin tosi monia vuosia ihan vain pelkästään shetlanninponeilla enkä siis koskaan oikeastaankaan saanut vastausta siihen että miksi. Silloin ärsytti miksi en päässyt isompien hevosten selkään, mutta nykyisin ei kaduta pätkän vertaa. Nää shettikset opetti mulle ratsastajana tosi paljon, sillä niistä kolme oli oikeasti tosi itsepäisiä ja tietenkin se kiltein Felix oli mun suosikki. Näiltä lentelin selästä niinkin monta kertaa alas ettei sormet riittänyt laskemaan enään, opettelin laukkaamaan hevosen kanssa, väänsin koulua ja taisin (ainakin vahingossa) jonkun kanssa myös hypätäkkin...

Vuonna 2009 mun elämääni astui ensimmäinen lämppäri, Nixi. Tää hevonen sai mut pääsemään jonkin aikaa kestäneestä ratsastuskammosta yli ja kävin aina välillä mun serkun mukana ratsastelemassa tällä ruunalla. Nixin kanssa pääsin myös kunnolla opettelemaan hieman aivan perus juttuja hevosen käsittelyssä joita ei välttämättä koskaan päässyt ratsastuskoulussa siinä iässä vielä opettelemaan ja sen myötäkin siis sain kokea muutamalla kerralla yllättävän paljon. Nixi oli myös se hevonen kenen kanssa kävin ihan ensimmäistä kertaa yksin maastossa ilman että ketään oli mukana!

Feding - ehkä yks mulle rakkaimmista tapauksista elämäni aikana hevospuolella. Itseasiassa jos nyt ihan tarkkoja ollaan ratsastin Feedulla ensimmäistä kertaa jo vuonna 2005 kun olin vasta ihan pikku tyttö ja muistaakseni tykästyin jo silloin ensimmäistä kertaa tähän ruunaan. Vaihdoin kuitenkin myöhemmin tallia ja Feedu jäi siinä samalla, mutta palasi takaisin kuvioihin keväällä/kesällä 2012 palatessani samalle tallille missä Feedukin asuu. Aloitin silloin myös hoitamaan sitä ja jo syksyllä se olikin tunneilla mun vakkariratsu! Vuokrasinkin jonkin verran Fedingiä ratsastuskouluaikoina ja se oli ihan tosi tärkee mulle koko ajan ja sillä on edelleen paikka mun sydämessä aina.

Mister William, tutummin vain Vili esiintyi blogissanikin kauan aikaa sitten aivan blogin alkuajoilla. Kyseessä on tilastohevonen jota hoidin loppukesän/syksyn 2013. Ratsastin sillä 1-2 kertaa viikossa vaihtelevasti sen asuinpaikalla yhdellä ratsastuskoululla. Vilin omistaja oli murtanut jalkansa jonka takia tarvitsikin hevosen kanssa apua ja onnekseni bongasin ilmoituksen siitä ja paikka oli mun. Vilillä oli jonkin sortin lonkkaongelma jonka takia sillä ei voinut hypätä yhtään, mutta se ei oikeastaankaan menoa haitannut ollenkaan. Maastoiltiin paljon ja tuupattiin kentällä kaikkea mitä mieleen vain sattuikaan tulemaa. Muistan vieläkin kuinka vaikeaa oli alkuun oppia ratsastamaan Vilillä, sillä se oli oikeasti aika vaikea saada liikkeelle ja ainakin nostamaan laukka. Onnistumisia kuitenkin tuli myös vaikka millä mitalla ja muistelen noitakin aikoja vain pelkästään hyvällä! Vieläkin mulla on mahdollisuus välillä mennä ratsastamaan Vilillä kun sen omistaja vain tarvitsee apua, jotenka tähänkin polleen saatatte joskus mun blogissa tulla törmäämään vielä tulevaisuudessakin.

Sitten viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä; mun elämäni hevonen, ensimmäinen oma hevoseni Viola ♥

151. MYDAY

Linkki videoon

150. Kesäkengät

Jees, heippa taas! Muutaman päivän taas on ollut hiljaisempaa ja tuossa ylempänä on joitakin vanhempia ratsastuskuvia joltakin kerralta kun olin saanut kuvaajan mukaan. Muistaakseni tein tuolloin joitakin väistöjä ainakin käynnissä mitkä taisivat mennä ihan hyvin muiden kuvien ilmeistä päätellen, hah.

Joka tapauksessa tänään oli Violalla nyt kengitys. Violalle laitettiin nyt viimeinkin kesäkengät jalkaan kun kengittäjä saatiin kiinni (ja nopeasti muuten tulikin kun eilen soitettiin!). Kavoista kuului vain pelkkiä kehuja; kanta alkaa pikkuhiljaa kasvamaan oikein alemmaksi ja kavioaines pelkästään on jo todella hyvää mitä kavio tuottaa - jes! Kuulemman tämä on joku about reilu vuoden kestävä prosessi saada kaviot paremmalle mallille, mutta ei meillä mikään kiire niiden suhteen ole. Nyt saatiin siis katkennut kenkäkin muualle jalasta ja ehjät tilalle, jotenka treenaaminen voi taas jatkua hieman paremmin tuloksin mitä aikaisemmin. Koko kengityksen ajan Viola oli tosi nätisti ja meinasi nukahtaa jatkuvasti - voi sitä haukotusten määrää.... Ainut on vain että takajalkojen kanssa kengitys on hieman vaikeampaa, mutta hiljalleen sekin alkaa helpottua kun ei heppa enään aro naulojen naputtamista läheskään niin pahasti mitä ensimmäisillä kerroilla meidän taipaleemme alkuajoilla. :)

Mun piti tänään jo kuvata teille myday'tä tänne, mutta arvatkaapas vaan unohdinko jo heti aamulla alkaa kuvaamaan? :D No, huomenna yritän jotenkin muistaa kuvailla että saisin sen edioitua ja ladattuakin mahdollisimman nopeasti, sillä jo pidemmän aikaa oon yrittänyt muistella toteutella sitä ja nyt ei ainakaan ajasta olisi kyse....

Palaillaan taas!

149. Paluu bloggauksen maailmaan...

Oho! Oon tainnu jäädä tälläiselle pienelle "kesälomalle" tän blogin suhteen myös taas, sillä päivittely nyt on ollut tosi epäaktiivista jälleen kerran ja syvät pahoittelut siitä. Nyt kuitenkin alkaa täälläkin kuulumaan taas enemmän meidän - oikeastaankin Violan - kuulumisia jälleen kerran!

Mitä meille kuuluu? Viola on päässyt nyt hieman rennommalla liikutuksella tälläisen yhden "jakson" ajan jonka se laitumella on viettänyt. Lähinnä ollaan maastoiltu ahkerasti ihan kävellen ja selästä käsin reippaampia lenkkejä ja oon kentällä myös irtojuoksutellut jonkin verran jolloin aika usein ollaan haettu sitä laukkaa joka alkaa irtona sujumaan jo tosi tosi hyvin! Viola laukkaa tosi hallitusti ja rauhallisesti, toisin tietenkin löytyy myös niitä pätkiä joissa se kaasuttelee minkä pääsee.... :D Ihan hyvä sekin että pääsee energiaa satunnaisesti purkamaan tälläkin tavalla - on se ainakin kivaa katsottavaa. Kevyellä siis ollaan pääasiassa menty jonkin aikaa, hengailtu maastakäsin juttujen parissa ja selästä käsin käyty kunnon maastolenkkejä ympäri metsiä mitä nyt tallin läheisyydestä löytyykään ja ötököistä huolimatta ihan kivaahan se on oikeasti ollut.

Nyt ollaan molemmat uudella motivaatiolla palattu pikkuhiljaa taas kenttätyöskentelyn pariin viimeinkin. Tarkoituksena olisi seuraavaksi projektiksi ottaa taas niitä laukannostoharjoituksia kun se alkaa kuitenkin maastakäsin sujumaan rutiininomaisesti jo sen verran hyvin, että voisi olla aiheellista jälleen kokeilla sitä selästä käsin. Onneksi meidän tallilla kenttäkin on hyvin pitkä, jotenka tilaa siinä on kokeilla nostella laukkoja! Tänään toisin huomasin että Violan kenkä on jalassa kiinni sen verran huonosti, että yritän saada kengittäjää kiinni...

Ja hyvää juhannusta meiltä teille kaikille! :)

148. Oripojat laitumelle!

Tänään käytiin tsekkaamassa millaista meininki on kun nuoret oripojat pääsevät pitkän talven jälkeen laitumelle aloittamaan muutaman kuukauden laumaelämän. Lähdettiin kotoonta matkaan jo heti ennen aamu kymmentä ja matkalla otettiin Maria mukaan, jonka jälkeen käännettiin suunta kohti Miehikkälää. Siellä oltiikin heti yhdentoista jälkeen ja mentiin etsimään hyvä paikka jostakin aidan vierstä, seurailtiin heti (oikeastaankin kuunneltiin) mitä hevosista kerrottiin ja katsottiin kun ne taluteltiin yksi kerrallaan suurelle laitumelle. 16 hevosen lyhyen esittelyn jälkeen hepat päästettiin yhtä aikaa irti ja sen jälkeen meno olikin jo aikamoista! Oli kyllä tosi kiva päästä katsomaan välillä tälläistä hieman erilaista tapahtumaa ja ihan näkemisen arvoinen juttu olikin.
Nyt pakko vielä sanoa että pahoittelen suuuresti näidenkin kuvien rakeista laatua, sillä en tosiaan ymmärrä mitä ihmettä blogger niille aina tekee! Muokkauksenkin aikana/jälkeen kuvien laatu on edelleen hyvä mun silmään ainakin, mutta heti tänne laitettaessa se laatu menee... No, ihan kamalaksi.

Joka tapauksessa, koitan palailla seuraavaksi Violan kuulumisien parissa ja pyrin taas kirjoittelemaan aktiivisemmin! Kuitenkin, mikä oli lempi kuvanne? Oletteko käyneet seuramassa varsojen laitumelle pääsemistä?