lauantai 23. huhtikuuta 2016

288. Pieni kirjava


Irtojuoksutuskuvia Jasmin shetlanninponista, Kertusta. Kuvistakin viikkoja aikaa lumen perusteella....

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

287. Pohjalta on onneksi suunta ylöspäin


Melkein jo viikon takaisia kuvia tässäkin postauksesta ja suuri kiitos näistä mukana olleelle Kiialle! Vähän taisin olla hukassa taas viikon jälkeen kieltämättä energiapakkauksen selässä, mutta mikäs siinä. Ehkä siitä johtuu tuo niskaankin kuikuilu kun taisin yrittää parhaani mukaan pitää Violan kurissa - luulisin niin. 
Joka tapauksessa mun tää viikko on ollut ihan yhtä pomppimista paikasta toiseen. Oikeestaan mulla on ollut nyt vähän aikaan jo aika durasell kani meininki päällä. Barcelonasta kotiuduttiin keskiviikkoiltana ja perjantaina lähdinkin jo viikonlopuksi Tutkuun kaverini kanssa. Heippa nukkumiselle, sillä nukkumaan kävin aina myöhään ja herätys oli luonnon herätyskellon kanssa aina aikaisin kiitos ehkä maailman surkeimpien verhojen. Vaikka eletään vasta keskiviikkoa, oon ravannut kirjaimellisesti enemmän joka paikassa mitä normaalisti viikossa (t. antisosiaalinen heppatyttö). Just täl hetkellä fiilis on sellanen, että oon ihan burn out. Koulukin tuntui painaneen niskaan ja aiheuttaneen stressiä jo nyt, että mun oli pakko ottaa yksi hissan kurssi lukkarista pois. Nyt tarvotaan viimenen jakso neljällä kurssilla... Ja stressiähän ei tosiaan helpottanut edellisen koeviikon tulokset, joista oli yhden matikankurssin nelonen, kemiasta vitonen ja sitä luokkaa. En oo matemaatikko, tiedän sen tosin :-D Matikka, fysiikka, kemia: niistä osaan odottaa ei-niin-hyviä tuloksia.


Viikonlopulle en saanut liikutusapua Violan kanssa ollenkaan, joten arvatkaapa vaan odottiko mua tänään tallilla energiapaketti. No kyllä muuten odotti. Viola oli ihan sählä koko ajan, vaikka onneksi jo täysin oma ja pirteä itsensä. Olin ajoissa tallilla, paikalla ei ollut juuri ketään joten saatoin mennä ratsastelemaan kaikessa rauhassa kentälle. Siellähän se oli vasta show pystyssä sanon minä... Viola purki kaiken energiansa niin, niin ärsyttävällä tavalla kuin hevonen voi ikinä tehdä: vihreät miehen saapuivat kylään. Kentän aidan luona niitä oli paljon. Katoksen - missä esteitä säilytetään - varjo oli ylitsepääsemätön este kentällä vasemmassa kierroksessa. Nimenomaan vain vasemmassa kierroksessa. Siihen suuntaan V junnasi myös muutenkin ihan tajuttoman paljon kuten jo aikaisemmillakin ratsastuskerroilla. Hieroja voisi olla hiljalleen ajankohtainen juttu, tosin sitäkin olen hokenut enemmän kuin laki sallii tekemättä mitään asian eteen. Yksi positiivinen seikka pakko kaivaa kuitenkin tämän päiväisestä humputtelusta: viimeiset ympyrät sujuivat jo paremmin.


Nyt tuli taas valitettavasti harvinaisen negatiivinen postaus. Aina sitä ei kuitenkaan voi olla niin iloinen, mutta täällähän mä olevan lupaillut olla pitelemättä mitään kulissia yllä. Pohjalta on kuitenkin aina suunta ylöspäin ja toivottavasti pääsen postailemaan tänne taas pian paremmin fiiliksin!

torstai 14. huhtikuuta 2016

286. Vieraileva kuski selässä


Viola sai tänään selkäänsä uuden kuskin kokeilemaan menoa. Kiia (blogiin tästä) on mun hyvin pitkäaikainen tuttu ja pikkusiskoni paras ystävä, innostunut heppailemisesta ihan toden teolla ja harrastaakin nykyisin itse ratsastamista tallilla, jossa olen myös itse aikanaan käynyt. Spontaanisti Kiia lähti tänään mukaani tallille kokeilemaan Violalla ratsastamista. Jo pitkään oon halunnut heitellä selkään vähän muitakin ratsastamaan muutamien tiettyjen lisäksi; eri tasoisia, erilaisia ratsastajia. Pikkusiskoni Veera nyt ei oikeen syytä X ole vielä innostunut kokeilemaan Violan selässä olemista pitkästä aikaa, jotenka joudun ihan oikeasti etsimällä etsimään tuttujen joukosta ratsastajia tämän tamman päälle :-D


Alotettiin lähtemällä oikein pitkille alkukäynneille tutuille maastopoluille. Kiia oli selässä ja mä kävelin siinä mukana kamera kädessäni, samoin omat ratsastuskamat ihan vain kaiken varmuuden vuoksi. Alkukäynneissä vierähti vähintään kolmekymmentä minuuttia, mutta se ei ollut yhtään pahaksi. Viola niin kovin tykkää kävellä pitkin maastopolkuja ja -teitä, ettei tuo ollut sille yhtään pahaksi. Maastossa tiesin vielä Violan toimivan aina niin tajuttoman nätisti, joten koin sen parhaaksi tavaksi aloittaa pieni tutustuminen ratsukon välillä. Kiiakin saisi hieman tuntumaa Violasta joka olisi pääasiassa hieman rennompi kentän ulkopuolella, sillä maastossa kopukka on ehdottomasti parhaimmillaan!


Kentälle kun päästiin hyppäsin selkään vähän kokeilemaan, millainen Viola mahtoi olla. Kuluneen viikon - mitä itse olin Espanjassa - Viola oli liikkunut melko kevyesti maastossa, juoksuttamalla ja kävelylenkeillä. Lähinnä pientä varatoimea apaattisuutta ajatellen, mikä muuten osottautuikin luultavimmin kiimaksi. Hiekkaa mahassa pelättiin kyllä myös, mutta viikon aikana Viola palasi takaisin ihan omaksi, ihanaksi itsekseen! Joka tapauksessa selässä huomasin, että tosiaan virtaa ainakin löytyi. Muutamien raviympyröiden jälkeen päästin Kiian selkään ja pakko sanoa, että ensimmäiseksi kerraksi kummallakin sujui ihan mielettömän hyvin. Viola on kiltti heti kun selässä on joku hieman kokemattomampi ratsastaja, mutta se ei tee siitä mitenkään kovin helppoa ratsastettavaa. Kiia suoriutuikin ihan älyttömän hyvin Violan kanssa ja ensi kerralla menee varmasti vielä vähän paremmin, kun kuviot alkavat olemaan tutumpia!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

285. Kiimaoireilua ja muita kuulumisia


Terveisiä teille täältä Espanjasta! Mun koeviikon tultua päätökseen torstaina suunnattiin heti kokeen ja mäkkärin jälkeen auton nokka kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa josta iltapäivästä lähdettiin Finnairilla kohti Barcelonaa jonne saavuttiin torstai-iltana. Siitä mentiin taksilla hotellille, pyörähdettiin illalla kaupan kautta hakemassa vettä & muuta tarpeellista aamua ja iltaa varten asunnolle. Eli olen Espanjassa vajaa viikko perheeni kanssa - siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä! Oon mun kieltämättä hieman valikoivalla espanjan kielen taidoillani kyennyt ymmärtämään joitakin puheita ja ohjeita jopa yllättävän hyvin... ehkä mä vielä joku päivä kielitaidollani täällä tulisin pärjäämään - uskoa saa ainakin :-D

Okei, pointtina oli kuitenkin nyt pidemmän hiljaisuuden jälkeen taas tulla kertoilemaan teille vähän Violan kuulumisia omieni sijaan. Tosiaan tammaseni jäi Suomen kamaralle nyt hyviin käsiin hoidettavaksi ennen kuin itse pääsen tyttöstä seuraavan kerran tapaamaan. Itse asiassa se on samojen ihmisten hoidossa mitä se oli viime kesänä kuukauden ajan mitä vietin (jälleen kerran) Espanjassa. Luotto on kova jälleen ;-)


Viime viikon sunnuntaina sain kuitenkin tallilta puhelun ja auta armias minkä paskahalvauksen näin suoraan sanoen tunntuin saaneen auttamatta kännykän ruutua vilkaistessani! Syynä puheluun oli se, että Viola ei ollut koskenutkaan väkirehuihinsa aamulla, ei heiniin, ei ollut juonut ja oli jokseenkin hieman apaattinen. Kipeältä se ei ollut vaikuttanut. Siinä miettiessä totesin kuitenkin, että oma veikkaukseni asiaan oli mahdollisesti kiima. Viola on muutenkin varsinainen nirppanokka, mutta aikaisemmin kiima ei ihan niin pahasti ole päässyt näkymään. Toki se edellisenäkin keväänä näihin aikoihin söi hieman huonosti ruokiaan, mutta ei se sentään kaikkea ole jättänyt syömättä. Viola on samassa tallissa orin kanssa, mikä voisi olla selitys sille, miksi kiiman oireet olisivat sitten hieman voimakkaammat. Ehkä ympäristön vaihtuminen voisi vaikuttaa asiaan myös? Aivan varmuuden vuoksi psylliumkuuri olisi kuitenkin paikallaan ihan vain hiekan varalta. Sinä sunnuntaina painuin kuitenkin mahdollisimman ripeästi itse paikalle kokeilemaan mahan ja tsekkaamaan hepan olon ja siinä vaiheessa kun autolla kurvasimme tallin pihaan sain helpotuksekseni nähdä Violan paalilla syömässä heinää. Siinä vaiheessa mieli kiitti!


Violalla on myös tässä parin viikon sisään tulossa kengittäjä kylään ja saadaan vaihdettua kesäkengät talvimonojen tilalle vihdoinkin! Karva on alkanut vaihtumaan myös hyvää vauhtia ja talvitakille saadaan toivottavasti mahdollisimman nopeasti sanoa heipat. Ehkäpä tuo tyttö alkaa hiljalleen piristymään kun kiima alkaa helpottamaan - naiset kyllä ymmärtävät mistä mahtaa kiikastaa ;-) Kuviakin yritän saada jonkun taas napsimaan mahdollisimman pian!

Tekeillä on myös hiljalleen uutta ulkoasua (heippa talvi, terve kesä!) sekä ainakin yksi ponimainen kuvapommi on muhimassa luonnoksissa odottelemassa julkaisua... ajattelin kuvaavani myös jonkinlaista videota mahdollisesti Espanjasta jos nyt vain muistan, joten ehkä voisin nyt miljoonannen kerran lupailla, että tästä tää aktiivinen bloggaaminen taas lähtee. Parempi tosin taitaa olla julkaista postauksia aina kun vain inspiroi kirjottaa ja materiaalia löytyy: en bloggaamisesta halua missään tapauksessa itselleni pakkopullaa! Kiva kuitenkin, että olette edelleen kärsivällisesti mukana seuraamassa juttujamme, vaikka lupailenkin hieman mitä lupailen...