keskiviikko 22. helmikuuta 2017

317. Arkea ja juhlaa via iphone

Koulu on pitänyt tän viikkoon sen verran kiireisenä, etten ole kerennyt keskittymään blogiin sitten ollenkaan. Eilen oli espanjan uusintakoe ja vielä huomenna mulla olisi luvassa matikan uusintakoe mihin pitäisi edelleen lukea, joten ehkä viikonloppuna päästään palaamaan taas kuulumisten merkeissä! Jottei blogi ihan kuolla kupsahda pystyyn, ajattelin jakaa teille vähän mun kännykkäkuvia pienien selityksien kera :-)


1 // Muutamana iltapäivänä tallilla on ollut tosi nätti, vaaleanpunainen taivas!  2 // Mentiin Elinan kanssa käymään yksi päivä mäkkärin autokaistalla ja saatiin toinen jäätelöistä kaupan päälle, kun siellä erehdyttiin laittamaan kinuskikastike suklaakastikkeen sijaan  3 // Yks pimeä ilta tulin tallilta kotia päi, vastaan tuli auto kirkkailla valoilla ja ajoin vahingossa liian reunaan väistääkseni ja auto ojassa!  4 // Viola pieni <3


1 & 2 // Mun ihanat kaverit järjestivät mulle 18-v synttärit synttäreideni jälkeisenä viikonloppuna! Oli kyllä ihan mielettömän hauskaa ja edelleen oon otettu että järjestivät <3  3 // vessapeiliselfieeee  4 // Robert's Coffeessa toi kahvi on ihan parasta!


1 // Ei ehkä ihan paras tapa aloittaa aamua mäkkäristä? T. minä joka ei tykkää mäkkärin hampurilaisista, mutta budjetti ei antanut muulle periksi! Kohtalotovereita?  2 // Viola yhden ratsastuskerran jälkeen  3 // Laskin matikkaa seuraavan päivän koetta varten n. 5h ja kaiken kruunasi se, etten lopulta päässyt edes kokeeseen sinä seuraavana päivänä.... :D  4 // En tiiä oonko jo maininnut, mutta oon ihan koukussa reality-tv ohjelmiin?


1 // Ihana aurinko   2 // tulin yks päivä koulusta kotiin ja kappas keppanaa: hämärää oli....  3 // Oon myös ollut pidempään jo ihan kunnon salirotta ja sen kyllä huomaa siitä, miten usein mut löytää salilta hääräämässä mitä omituisimpiin aikoihin (usein ennen koulun alkua, eli kuuden jälkeen)  4 // Zorro tykkäs ajatuksesta hypätä istumaan keittiön pöydän ääreen... mikäs siinä

lauantai 18. helmikuuta 2017

316. Yritin videpostausta

Yritin kuvailla jonkinlaista videpostausta tämän viikon keskiviikkona tallilta. Turhaa höpöttelyä kameralla ja suurimmilta osin puhelimen kautta kun kamera lopetti yhteistyön, joten äänenlaatu sen mukaista! :-D Hirveesti tuntu oudolle puhua kameralle, sillä edellisestä kerrasta on liikaa aikaa ja meno voi olla myös sen mukaista. Ehkä tähän joskus taas tottuu. Voisin kuitenkin yrittää tehdä useammin myös videoita, jos nämä ovat millään tasolla mieluista katsottavaa kenellekään vaihteluna? Kerro toki kantasi asiaan kommenteissa!




keskiviikko 15. helmikuuta 2017

315. Tarinoita kuvien takaa


Tää päivä oli lauantai, 2. marraskuuta 2013. Olimme hakeneet Violan edellisenä päivänä Joensuusta meille uuteen kotitalliinsa ja tämä tässä on ensimmäinen yhteiskuva meistä kahdesta: paljon on muuttunut ihan kummankin kohdalla! Samat suitset, takki ja juoksutusliina kylläkin löytyvät yhä :-D Kuva on otettu pellolla, jossa kävelimme tosi, tosi, tosi useasti edellisessä tallissa. Muistan fiiliksen edelleen ihan järjettömän hyvin, mikä mulla oli tänä päivänä. Olin haaveillut hevosesta 10 vuotta ja nyt omistin mielestäni maailman ihanimman sellaisen, mitä yksikään muu ei voi korvata. Tuona lauantaina oli hymy herkässä, olin tallilla aivan laittoman kauan, enkä malttanut olla puhumatta Violasta.


Muistan myös tämän kuvan ottohetken sangen hyvin. Vuosi taisi olla varmaan maksimissaan 2012 ja kuvassa on mun entinen hoitohevoseni, vanha pappa Feding. Tutummin "Feedun" kanssa mulla onkin hieman erikoisempi tarina takana, sillä Feedu sattui olemaan suosikki ratsuni kyseisellä tallilla jo reilu 8 vuotta aikaisemmin, jolloin aloitin ratsastamisen kyseisessä ratsastuskoulussa. Niin se kohtalo sattuu! Tää kuva oli kuitenkin otettu eräänä loppukevään päivänä, jolloin oltiin oltu syöttelemässä heppoja takana näkyvällä pellolla muutamien kavereideni kanssa. Sinä päivänä puunailin ruunaa myös ulkona ainakin kahden tunnin ajan, syöttelin herkuilla ja kaikki tuntui olleen vain juuri kohdallaan.


Tämän kuvan ottohetkellä Viola oli ollut mulla omistuksessa tasan yhden vuoden, joten kuva on otettu 1.11.2014. Mun hyvä kaveri oli tallilla mukana kuvaamishommassa, sillä halusin saada yhteiskuvia meistä. Muistan, että tää kuva oli siltä ratsastuskerralta, jolloin homma luisti hienosti. Ilma oli jotenkin loppusyksyinen: raikas ja viileä, mutta ei liian kylmä.


Tässä kuvassa on Hof, hevonen ratsastuskoululta jossa kävin vuosia ja missä mulla oli hoitohevonen ja ratsastelin milloin mitenkin. Kuva on otettu kesäleiriltä 2012. Yksi elämäni parhaimmista kesistä! Tämä on radalta, jota hyppäsimme. Mun ensimmäiset 120cm esteradat. Ihan ensimmäisellä kerralla putosin juuri tälle kyseiselle okserille tosi ikävästi, suoraan puomejen väliin. Muistan vain miten perkeleen kovin mua sattui käteen, joka jäi puomin päälle kun itse istuin maassa ja hevonen tuijotti esteen edessä vapaana. Katsomosta kuului vain "hui" ja muuta, joten melko ikävälle se putoaminen kai näytti myös ulkopuolisen silmistä. Itsesuojeluvaistoni on pyöreä 0, joten kiipesin kivusta huolimatta takaisin selkään ja pääsimme okserin ylitse ja jatkoimme rataa kuten kuuluikin. Tilanne on jäänyt mieleeni todella hyvin ja muistan vain miten ajattelin, ettei periksiantamattomuus ollut pahasta.


Kesältä 2015. Selätin hirveän kammoni ratsastaa ilman satulaa. Olin aikaisemmin vuoden mittaan tippunut Violalta tosi useasti ilman satulaa mennessä, joten aloin jännittämään ja välttelemään ilman satulaa ratsastamista - paljon. Iltana jolloin kuva on otettu, Jasmi pakotti mut kuitenkin kipuamaan selkään. Jännitin ihan hirveästi, mutta käynti onnistui hyvin. Otin itseäni niskasta kiinni ja pian jo ravailin Violan kanssa keskiympyrää ja kaikki sujui hienosti. Näin uskalsin taas alkaa ratsastamaan ilman satulaa ja sitä olikin paljon!


TÄMÄ!! Nämä laidunkuvat ovat edelleen yhtiä suosikkikuviani ikinä. Olimme Jasmin kanssa käyneet ensin ajamassa Kertulla (postaukseen tästä) ja seuraavaksi päivän päätteeksi pyöräilimme Jasmi pyöräni tarakalla Violalle. Illalla oli taas niin ihan auringonlasku, että otimme laitumella muutamia kuvia Violan kanssa. Edelleen mulle tulee ihan mielettömän ihana fiilis kun selailen näitä kuvia. Silloin tuntui vain sille, että kaikki palapelin palaset loksahtivat paikoilleen.


Kesältä 2015 tämäkin kuva. Olin maastoilemassa eräänä kauniina kesäiltana Emmin kanssa, joka tosin oli jalkaisin matkassa, mutta mukana oli myös toinen tyttö ja tallin omistajan shettistamma. Kun palailimme takaisin tallia kohden, oli tosi, tosi kaunis auringonlasku ja mielettömät värit! Päivä oli ollut tosi hyvä ja ilma oli lämmin, oli tyyntä ja ei ötökän ötökkää maastossa, jossa olimme varmasti ainakin muutaman tunnin ajan.

Kesältä 2015 mulla on niin, niin paljon ihania muistoja ja kuvia jaettavana, että taidan tehdä tästä postauksesta toisenkin osan myöhemmässä vaiheessa. Mikä kuva oli suosikkinne?

tiistai 14. helmikuuta 2017

314. Kyllä, tamma se on...


... ja välillä niin kovin ärsyttävä! Esimerkiksi juuri maanantaina. Violalla oli ihan kunnon tammapäivä syystä tai toisesta. Oon onneksi oppinut, että yleensä niinsanottu "hyvä putki" katkeaa ennen aikojaan ja tässä tapauksessa se oli viikon jälkeen. Kokonaisen viikon Viola olikin toiminut kuin ihmisen mielen jatke, enkä olisi paljoa enempää voinutkaan vaatia. Usein oonkin kyseenalaistanut muutamaan otteeseen sitä, onko Viola edes tamma. Useimmiten se osaa käyttäytyä turhankin "tylsästi" ja tasaisesti, puhumattakaan yhteistyökyvystä/-halusta. Tamma toisesta päästä mitä aikaisemmin oon tottunut näkemään!


Kentällä heti selkään päästyäni osasin jo havaita, miten Viola tuntui ihan erilaiselta mitä aikaisempina päivinä. Viiville valitinkin siitä, etten osannut kuitenkaan noita havaintoja pukea sanoiksi sitten millään yrityksistä huolimatta. Jotenkin huomasin vaan, ettei Viola nyt tuntunut ihan samalta mitä aikaisempina hyvinä päivinä. Tuttua muillekin? Ärsyttää valehtelematta edelleen, sillä olisin mielelläni alkanut kirjoittelemaan analyysiä, mutta niinpä niin. Analyysit jäävät vaihteeksi saamatta! Mut tuntien parempi niin.

Ravissa Viola oli jotenkin todella tahmea, eikä askel ollut normaaliin tapaan pontevaa ja siitä puuttui kokonaan rytmi. Kaiken kruunasi se, ettei tamma tuntunut olleen yhtään kuulolla. Jouduin herättelemään Violaa ihan kunnolla kuuntelemaan apuja, mistä se vetikin auttamatta herneen nenään. Kaksi naista sai aikaan aikamoisen sodan, uskokaa tai älkää :-D Pienien keskustelujen jälkeen muutamia pätkiä onnistui ihan hyvin. Väistöt saivat Violaa ainakin hieman paremmin kuulolle, kuten myös siirtymiset.


Jaaaaaa ratsastuskerran kohokohtana toimi jälleen kerran surullisen kuuluisa laukkaaminen. Mitäpä siitä keksisi sanottavaa. Nostot olivat napakat oikeaan suuntaan ja laukka pysyi hienosti yllä, mutta kuten aikaisemmin aavistelinkin, ei Viola ollut kovinkaan kehuttavasti kuulolla. Sen vuoksi laukka oli mun mielestä varsin ärsyttävä ratsastaa, etenkin kun rauhoittuminen vaati entistä enemmän aikaa. Viola teki myös ensimmäiset ilopukkinsa ensimmäisen laukkapätkän aikana mikä tuli mulle ihan yllätyksenä! Oon yli kolme vuotta omistanut Violan, eikä se ole koskaan aikaisemmin mä selässä pukitellut. Tosin hyvä että noitakaan pukkeja edes huomasin. Vasempaan kierrokseen sain taas rauhallisemman laukan ja pidettyä paremmin kontrollissa, joten periaatteessa sujui ihan ok hyvin.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! 

lauantai 11. helmikuuta 2017

313. Perjantailaukka


Oon ollut viikonlopusta lähtien flunssan kourissa ja vieläkin se laittaa päässä jyskyttämään. Onneksi oon paranemaan päin menossa, joten oon voinut ajaa torstaina ja perjantaina tallille moikkaamaan Violaa. Koska mulla oli koulussa perjantaina peruttuna kummatkin historian tunnit, pääsin kaverini Elinan kanssa jo heti aamusta tallille mäkkärin autokaistan kautta. Kirsikkana kakun päälle oli tietenkin ihan mielettömän hyvä ilma. Aurinko paistoi ja vaikka olikin pakkasta, oli oikeasti jopa lämmin. Tai no - lähinnä aurinko lämmitti kivasti. Ei siis varsinaisesti vielä mitenkään superlämmin, vaan pakkasen läsnäolon huomasi edelleen ja sen, että eletään yhä talvea.

Anyways, tallille päästiin hengissä ja elossa. Itse asiassa ihan ensimmäistä kertaa kun sain auton parkkiin, Violalla nousi pää saman tien heinistä! Herkkiksenä oli lähellä ettei itku tullut silmään kun Viola ihan oikeasti tuijotteli korvat hörössä portilla auton suuntaan kun itse vielä istuin siellä - mulle tää oli jotenkin kertakaikkiaan vain niin ihana yllätys :-D Yleensä kun saan suurin piirtein juosta tarhaa pitkin Violan perässä... Tai sitten saan yksinkertaisesti ihailla tamman persettä toisella puolella tarhaa.


Mua kieltämättä hieman pelotti se, että Viola oli hoitotilanteessa karsinassa turhan kiltti ja kuuliainen, etenkin kun eläinlääkäri hääräsi muiden nelijalkaisten parissa samaan aikaan. Useimmiten vuosien aikana on tullut ilmi, että kun Viola käyttäytyy hoitaessa hyvin, pääsee sisäinen ja julma piru irti vasta ulkona tositoimissa. Onnekseni saatan kuitenkin sanoa näin jälkeenpäin jännityksen ollut täysin yhtä tyhjän kanssa. Jo heti alkukäyntien aikana yli-ison viltin kanssa Viola tuntui tosi, tosi kivalta ja oman muistamiseni mukaan taisin siitä Elinalle mainitakin. Tamma käveli kiirehtimättä ja kaikessa rauhassa tutkaillen ympäristöään normaaliin tapaan, mutta pysytellen silti hyvin kuulolla ja istunnalle herkkänä.

Oman flunssaisuuden takia mun oli alkujaan tarkoitus ratsastella ihan vain kevyesti. No, kuten arvata saattaa, en suunnitelmassa pysynyt. Viola tuntui sen verran hyvältä juuri sillä hetkellä, että pakko mun oli ottaa ilo irti siitä. Kaiken lisäksi Viola on ollut pienellä kävelykuurilla viileiden ilmojen ja mun kipeyden takia, joten oli aikakin tehdä oikeasti töitä. Aloitin taivuttelemalla Violaa hieman käynnissä ympyrällä kumpaankin kierrokseen, mikä sujui ihan hyvin. Tarkoituksena mulla oli vieläpä tehdä etu- ja takaosakäännöksiä, mutta ne nyt pääsi jäämään täysin nollaan. Hyvin pysyn suunnitelmissa jos niitä harvoin on!


Ravissa jatkoin samaa mitä käynnissä, sillä rauhallista ravia ei tarvinnut normaaliin tapaan edes alkuunkaan alkaa hakemaan. Viola taipui kumpaankin suuntaan yllättävän hyvin. Harjoitusravi oli myös heti alkujaan ihan ok tammalle, joten hetken keventelyjen jälkeen jatkoin taivuttelua harjoitusravissa. Ollaan aika paljon tykätty harjoitella menemistä harjoitusravissa, mikä on myös alkanut sujumaan tosi hienosti. Pystytään menemään niin jo pitkiäkin aikoja, vaikka mulla olisi vielä ihan hirmusesti opeteltavaa siellä istumisessa. Violalla harjotusravi hypyttää sen verran paljon, että olisi syytä varmaan treenata keskivartaloa astetta enemmän kun salin puolella piipahtelen. Ehkä se natsaa jossakin vaiheessa kuntoon. 

Viola oli niin hyvin kuulolla ja kentän pohja oli hyvässä kunnossa varmaan ensimmäistä kertaa talven aikana, joten päästiin vihdoin ja viimein ottamaan laukkaa aitojen sisässä! Laukattu ollaan Violan kanssa ahkerasti maastossa, muta kentällä se olikin syksyn jälkeen ensimmäinen kerta. Ensimmäinen laukkakerta nousi tosi hienosti ravista ja Viola pysyi hyvin kontrollissa kaksi kierrosta, ennen kuin hidastin raviin. Toisella kerralla oikeaan kierrokseen laukkaa nostaessani tunsin miten Viola innostui hirmuisesti, eikä se laukkakerta ollutkaan enään yhtä hillitty mitä aikaisemmin. Tiettyjä pätkiä sain Violaa hieman kontrolliin paremmin, mutta tosi monesti vauhti oli sangen hurja tamman painettua intoa täynnä menemään. Kertaakaan ei kuitenkaan pelottanut, että vauhti olisi ollut liian kova. Laitan intoa hieman sen piikkiin, että Viola tykkää laukata ja emme koko talven aikana ole päässeet kertaakaan työstämään sitä kentällä. Niin kauan kun pohja antaa periksi työstetään laukkaa taas kentällä, joten liika palloilu varmasti rauhottuu taas. Laukkojen jälkeen olikin hankala saada Viola hyväksymään se, että olisi aika loppuverrytellä ravissa jälleen.



Ps. Lisäsin blogin sivupalkkiin kyselyn postaustoiveista, joten käykääpä klikkailemassa oma toive ;)

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

312. 4 + 1 vinkkiä uudelle bloggaajalle

Blogimaailmaan ilmestyy jatkuvasti uusia blogeja luettavaksi, mikä on kaikkea muuta kuin huono asia. Haluan kuitenkin vaihtelun vuoksi ensimmäistä kertaa kantaa korteni kekoon avunannossa: haluan jakaa muutaman vinkin uudelle bloggaajalle, mitkä itse näen mukavana ja hyvänä vinkkinä. Kaikkiinhan tämä ei välttämättä täsmää, mutta jokaisella on omat mielipiteensä ja tykkäämisensä. 

1. Valmistaudu jopa kärkkääseen ja suoraan kritiikkiin, sekä huonosti käyttäytyviin lukijoihin
Koska blogit ovat suhteellisen vapaata riistaa netissä, kannattaa valmistautua siihen, että mitä luultavimmin tulet saamaan ainakin hieman kuraa niskaasi. Valitettavasti blogeissa pyörii sen verran paljon anonyymejä mielensäpahoittajia, että heiltä on hankala välttyä, ellei ota kokonaan anonyymeiltä kommentointioikeutta pois. Se poistaa toisaalta myös mahdollisuuden mukaviin anonyymikommentteihin. 
Niin kauan kun kommentit eivät vastaa kunnianloukkausta tms, kannattaa opetella saman tien käsittelemään heidän turha vihansa ja virheiden bongailu. Yksi vaihtoehto on jättää vain täysin omaa arvoonsa. Älä missään tapauksessa ota itseesi haukkumiskommentteja. Älä provosoidu kommenteista ja yllytä jatkamaan.


2. Kiinnitä huomiota visuaalisuuteen ja selkeyteen
Pidä blogin ulkoasu alusta alkaen siistinä, simppelinä ja miellyttävänä. Saat enemmän huomiota, kun ensimmäisellä kerralla ulkoasu on helppokäyttöinen myös muiden kuin vain itsesi mielestä. Älä pidä blogin leveyttä liian pienenä tai vastaavasti liian suurena. Tarkista, että kuvat postauksissa ovat mahdollisimman suuria, sillä ainakaan itse en jaksa klikkailla pieniä kuvia erikseen auki joka ikinen kerta - eikä se näytä kivalta. Myöskään postauksen teksti ei saa olla liian pieni eikä liian suuri ja mielellään yksinkertaisella värillä + fontilla.
Kirjoita selkeää tekstiä. Itse en ainakaan pidä täysin kirjakielellä kirjoitetuista postauksista, mutta en siedä lukea slangisanojakaan saati sitten ns. kesken loppuvia sanoja. Kirjoita omalla tyylilläsi, mutta siististi! Liika hymiöiden viljeleminen olisi hyvä jättää myös kokonaan pois, vaikka muutama ":)" ja ":D" hymiö piristääkin mun mielestä tekstiä satunnaisesti.

3. Oma käyttäytyminen ja sosiaalinen kanssakäyminen
Blogi on viestintää kirjoittajan ja lukijoiden väliltä. Aikaisemmin mainitsin ensimmäisessä kohdassa huonosti käyttäytyvät lukijat, joten jos niiltä haluaa välttyä, muista itse käyttäytyminen! Suosittelen jättämään liian kiroilemisen kokonaan pois. Omasta mielestäni se on ainakin todella ruman näköistä. Jos saat postaukseen kommentin, muista vastata aina edes jotakin. On harvinaisen inhottavaa kommentoida blogiin, jos vastausta ei saa koskaan. Ole lukijoita kohtaan kohtelias.

4. Ideoi, toteuta, älä kopioi
Inspiraatiota saa hakea muista blogeista - teen sitä myös itse. On kuitenkin osattava hahmottaa, missä häilyy liian kopioinnin raja. Suora, toisen tuottaman tekstin kopioiminen ei ole missään nimessä sallittua, vaan siitä voi pahimmassa tapauksessa seurata sanktioita. Kun toteutat itse keksimiäsi postauksia, on ne aina omanlaisiaan. Kukaan tuskin on lukenut juuri sun kirjoittamaa postausta samasta aiheesta jo aikaisemmin, jolloin lukeminen on miellyttävämpi kokemus kun ei tarkkaan tiedä, mitä odottaa. Kuka lukisi saman postauksen sanasta sanaan samana kahdesta eri blogista?


+ 1. Älä tee bloggaamisesta pakkopullaa: jos se ei nappaa lopeta, pidä tauko. Postauksien laadusta ja postaustahdista huomaa kyllä, kun kirjoittajalla on motivaatio poissa.


Kun teet blogista juuri omanlaisesi, se on varmasti uniikki ja miellyttävä kirjoittaa. On tärkeää muistaa, ettet joudu pakottamaan itseäsi kirjoittamaan väkisin yhtäkään postausta. Kyseessä on kuitenkin aika varmasti juuri sullekin hyvän mielen harrastus, minkä kuuluu olla mukavaa ja vähän stressiä aiheuttavaa, vaikka pidemmän päälle siltä on hankala kokonaan välttyä.

"Vanhoille" bloggaajille: mitä vinkkejä itse jakaisit alottelevalle bloggaajalle?

maanantai 6. helmikuuta 2017

311. Maastakäsittely ja luottamus meillä


Aikanaan kun Viola tuli mulle vuonna 2013, alotettiin rakentamaan hiljalleen luottamusta nimenomaan maastakäsittelyn avulla. Tiesin jo siinä vaiheessa kun ostopapereita allekirjoittelin, ettei mulla olisi mikään kiire ja hinku päästä treenaamaan Violan kanssa selästä käsin, vaan jo alusta alkaen halusin aloittaa rauhassa työskentelemään. Tiesin, että meillä olisi aikaa vielä ratsastella riittämiin asti. Tuntui paljon luontevammalta tutustua hevoseen kunnolla maasta käsin ennen suurempia operaatioita selästä käsin - olihan takana tosin muutama muukin syy, miksi tämä tuntui kaikkein luontevimmalta vaihtoehdolta ja ennen kaikkea parhaalta sellaiselta. Violallahan on historiaa passin mukaan kiertohevosena, joten sen luottamuksen saavuttaminen vaati ihan mielettömästi aikaa. Uskaltaisin veikata, että mullakin meni siihen vähintään vuosi. Ehkä enemmänkin. Nykyään luottamus on jo molemminpuoleista tilanteessa kuin tilanteessa.


Viola on ollut mulla ollessaan aina tosi kunnioittava ihmisiä kohtaan. Erikseen mun ei ole tarvinnut alkaa selvittelemään sen kanssa sitä, kuka on pomo ja kumman mielen mukaan mennään. Jos asia olisi ollut kuitenkin toisin, olisin hoitanut asiaa juurikin harjoituksilla mitä voisi tehdä maasta käsin. Taluttaessa Viola on osannut suurin piirtein aina kävellä nätisti, vaikkakin se heittelee puolelta toiselle, tosin mun luvalla - oli se sitten huono asia tai ei. Ennemminkin maastakäsittely on meillä mennyt alusta alkaen luottamuksen rakentamiseen esimerkiksi juuri toisiimme tutustumalla ja tutkimalla Violalle jänniä, uusia ja pelottavia asioita.


Selkeästi Viola on osoittanut kiinnostusta myös erilaisten temppujen opettelemiseen, oli sitten kyseessä ihan simppeli juttu tai enemmän aikaa vaativa liike. Itselläni on niin kovin vähän kokemusta vastaavien opettamisesta, että tulos on ollut sen mukaista. Hieman soveltamalla ohjeita joita olen kuullut, tutkinut ja lukenut, oon löytänyt meille sopivia keinoja opetella miellyttävällä tavalla temppuja. Jos niitä tempuiksi saattaa edes kutsua. Saatuaan paremmin luottamusta mua kohtaan Viola alkoi tekemään sitä, että irtojuoksutuksen yhteydessä se kävelee usein mun perässä kuin koiranpentu niin kauan, ennen kuin hätyyttelen sitä vähän kauemmaksi liikkeelle. Itse asiassa vasta onnistuimme myös pääsemään astetta pidemmälle tässä "tempussa", sillä lähdettyäni juoksemaan Viola lähti ravaamaan perässä - hieman viiveellä kuitenkin -, mutta idean tajuten. Viola osaa myös joten kuten halutessaan nostaa jalkaa käskystä, minkä taisin opettaa syksyllä 2015. Kumartamisenkin esiasteet ovat jo hyvin hallinnassa.


Kuulun siis aikalailla siihen sorttiin, joka tykkää maastakäsittelystä. Hyödyiksi näen ainaisen luottamuksen rakentamisen ja vahvistamisen mun ja Violan välillä, sekä mahdollisesti hyödyllisiä harjoitteita kunnioittamisen suhteen. Kun pelisäännöt on selvillä, yhteiselo on huomattavasti vähemmän stressaavaa ja joustavampaa. Maastakäsittely tekee myös arjesta monipuolisempaa ollen kivaa ja mieltä virkistävää vaihtelua maastoilun, kouluratsastuksen ja esteiden pomppimisen rinnalla.

lauantai 4. helmikuuta 2017

310. Hyvin menee jälleen

(Kuvat eiliseltä ratsastuskerralta)

Moikka! "Määrittelemäni tauko" ei kestänytkään lopulta kuin reilun kuukauden virallisena taukona, mutta täällä ollaan taas. Pari viikkoa sitten täytin 18 ja vähän päälle viikko sitten sain inssin läpi ja ajoluvan käteen, jolloin tallille liikkumisesta tuli auton kanssa noin 98% aiempaa helpompaa joten motivaatio siellä käymiseen ja Violan ratsastamiseen nousi entisestään. Oon jotenkuten saanut kuntoutettua myös vammaani, joten ratsastaminen on taas mukavaa. Oman auton kanssa saan myös syystä tai toisesta helpommin kuvaajiakin pienellä vaivalla haalittua mukaan (kiitos, kiitos, kiitos heille <3), joten mun mielestä tää on loistava sauma palata taas blogin pariin, minne oon kieltämättä kaipaillut taas urakalla. Sitä se helppo tuleva jakso taas tuppaa tekemään! Sain jopa hankituksi uuden koneenkin, joten helpompi kirjotella blogia ehjän näytön kanssa.

Violalle kuuluu oikein hyvää. Pohjat on olleet vähän mitä olleet kuluneen talven aikana, joten laukkaa on tultu hiottua lähinnä reippailla maastolenkillä ja kentällä on ollut ennemminkin silkkaa puksuttelua menemään. Kengitysväli vaihdettiin n. kahdeksaan viikkoon kun seitsemässä viikossa kavio ei ole kerennyt kasvamaan kunnolla, jotta vuoleminen olisi yhtään helpompaa. Silmän kanssa ollaan taas hyvässä jamassa ja klinikalle ei tarvitse onneksi näillä näkymin lähteä ja Viola tekee töitä edelleen oikein mielellään.


(Ai kamala kun hirveesti höpöttelen tuolla selässä hepalle.... pahoittelut äänistä :D)

Jos nyt ratsastuskerroista jotain kertoilen, niin eilen sain kaverini Elinan aamupäivällä mukaan tallille kuvaamaan. Eilinen ratsastus menikin lähinnä vain jumppaillessa kevyesti, sillä torstaina Violan vuokraaja oli käynyt hieman rankemman treenin. Sen sijaan tänään keskityin työstämään tarkemmin rauhallista ravia ja väistöjä, joista onkin yllä video. Raviväistöt etenkin on sellainen juttu, mistä Viola tykkää tosi paljon ja ne pääasiassa verryttävätkin hyvin, joten tykätään tehdä väistöjä sekä käynnissä että ravissa kentällä.

Nämä kaksi päivää Viola on ollut tosi hyvä ratsastaa. Talven aikana ravi on kehittynyt myös paljon ilmavammaksi (jos näin voi sanoa?) ja koko ajan vain parempaan suuntaan. Siltä se tuntuu selästä käsin ja sille se myös kuulemman onneksi näyttääkin! 

Nyt kun sain kuvaajan mukaan, löysinkin omasta istunnasta paljon korjattavaa joihin onneksi pääsen keksimään ratkaisua uusilla ratsastuskerroilla. Useamminkin voisin yrittää raahata porukkaa taas mukaan, jos suinkin ilmat suosivat vielä enemmän. Tänään ainakin santoi joko räntää tai muuten vain erittäin märkää lunta, joten oli maailman kahdeksas ihme, että kukaan suostui lähteä kyhjöttämään kentälle siinä säässä! Mulla on ainakin uskollisia kavereita, jos ei muuta... :-D