tiistai 17. helmikuuta 2015

201. Tuulinen päivä & ratsastuskuvia


Moikkamoi! Tänään saatiin jälleen kerran nauttia täysin siemauksin aurinkoisesta päivästä joita on taas nyt vaihtelun vuoksi riittänytkin ihan tosi kivasti. Säänkin kannalta pitkään kestäneen hyvän vastapainoksi tuli esiin myös yksi huono puoli joka loppupeleissä vaikutti ikävästi meidän tekemiseen tänään; se kirottu tuuli. Siitä kun tuntuu vain aina olevan haittaa, argh!! Päästiin kuitenkin tänään tosiaan ajoissa tallille, sillä poikkeuspäivän vuoksi meillä loppui koulu jo yhdeltätoista (ja yleensä tiistaina neljältä....), jotenka tallillakin sai olla siis huoletta rauhassa ihanan ilman kera! Ja kuten otsikossakin kävi jo ilmi: sain tallille mukaan kuvaajan ja vihdoin ja viimein kuvamateriaalia ratsastamisesta vaikkei kovinkaan hyvin tuntunut menevän.

Meillä myös yksi positiivinen asia on noussut mielessä pinnalle ihan viimepäivien aikana on ihan mielettömän hyvä kentän pohja! Se on pysynyt nyt pienen lumikerroksen kanssa tosi mukavana ratsastaa ja sormet ristissä saadaan vain toivoa sen pysyvän ennallaan mahdollisimman pitkän aikaa vielä tänä talvena.


Taisinkin tulla jo maininneeksi ettei meillä ihan napannut tänään taas treenaamisen parissa? Joo, tosiaan siis näin asia oli. Mulla oli pieni aavistus tästä jo aikaisemminkin, sillä muutamat päivät Viola on toiminut kuin mun omat ajatukseni. Ihan loistavasti ja parempaa olisi saanut vain hakea. Jotta saisin kuitenkin jalat pidettyä maassa se päätti tänään taas tammailla kaikkien viikkojen edestä ihan kunnolla.
Alkukäyntien aikana Viola tuppasi kyttäämään ihan hirmusesti jo kuusiaidasta tunnetuksi tulleessa päädyssä. Osittain se jaksaa edelleen kytätä noita lumikasoja joita ympäri kenttää on tullut, mutta kuusiaita pääty on saanut aina vähän kaikkien pollejen mielikuvituksen laukkaamaan. Tuuli myös jo alkujaan sai tammaparan hermot kireälle ja pannun kiehumaan sitten ihan toen teolla, kuten normaalistikkin. Tämä herkkishän ei tuulesta tykkää sitten ollenkaan!

Pienen käyntiverkan jälkeen ensimmäinen ravisiirtymä onnistui ihan ok. Sen jälkeen otin pidempää ravipätkää keventäen ensin muutaman kierroksen Violaa kuulolle hakien oikeaan kierrokseen, minkä jälkeen vaihdoin vasempaan kierrokseen. Se oli vähän hakoteillä alkujaan, mutta alkoi hiljalleen myötymään mun tahtooni taas. Kun aloin työskentelemään ympyrällä vasemmassa kierroksessa alkoi tammalla kuitenkin peräpää tuntuvan häviävän alta välillä vähän turhankin usein, mikä tarkoitti silkan protestoinnin aloittamista taas tuulessa työskentelyä kohtaan. Hampaat irvessä pakotin sen kuitenkin kestämään sen tuulen edes yhden onnistuneen pätkän ajan - ja onnistuttiin. Sitten tuli kuitenkin se pahamaineinen traktori päristelemään pihaan ja Violan pääkopassa oleva herne liikahti salamana puolelta toiselle ja jo taas oltiin taistelemassa siitä kumpi vauhdin määräsi.

Ei siis mikään ihan ihanteellisesti onnistunut ratsastuskerta, mutta muutama hyvä pätkä jäi mieleen kuitenkin noiden vastoinkäymisten tilalla. Essille iso kiitos kaikista kuvista! ps. haha, mun katse tuppaa olemaan maata kohden johon kuitenkin löytyy syy. Unohtu aurinkolasit talliin ja aurinko... no, tuppasi paistamaan aikalailla silmiin! :D

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

200. Viikonlopun fiiliksiä

Vaikka taaskaan ei uusia kuvia ole tullut ratsastuksesta puhumattakaan on mun pakko tulla tänne jakamaan viikonlopulta tulleet mahtavat fiilikset! Perjantai nyt oli päivä ihan omaa luokkaansa; Viola oli niin superhyvällä tuulella ja muutenkin hyvällä tapaa huomionkipeä ettei siitä esityksestä saanut tarpeekseen. Ilolla seurasin sitä sitten naureskellen miten tamma hyppelehti kuin pahemman luokan villiheppa ympäri kenttää heitellen pukkeja ja piehtaroiden maassa lumessa. Sen riekkumisen jälkeen V tuli kuitenkin ihan mun luokse rapsuteltavaksi ja halailtavaksi missä sitten menikin oma aikansa!

Myös iki-ihana ystävänpäivä tuli ja meni ja se me vietettiin yhdellä sanalla kuvailtuna hölläillen kera kuivatun leivän ja omenien. Oikeastaan, jos nyt ihan rehellisiksi aletaan koko viikko on ollut aikalailla helppoa hölläilyä Violalle oman sairastelun vuoksi. Toisin, pieni irtiotto treenistä saattaneet tehdä ihan hyvää. Luulisin niin.


Ne parhaimmat fiilikset kohdistui valehtelematta kuitenkin tälle kauniille Sunnuntaipäivälle. Puolen kahden pintaan otettiin suunnaksi talli ja selkään pääsin tunti sen jälkeen puoli kolme. Heti alkujaan selästä Viola tuntui puhkuvan intoa kuin ilmapallo (uudemman kerran...) ja se tuntui säpsyvän lumivallin takana vaanivaa heppakaveriansa Jormaa. Alkukäyntien jälkeen aloin tekemään voltteja, pääty-ympyröitä ja pysähdyksiä ihan hakien tuntumaa ja heppaa hieman enemmän kuulolle. No, kuin taikasauvan heilautuksella Viola hoksasi idean ja alkoi kulkemaan ihan mielettömän hyvin vaikka Jormapäädyssä sen huomio välillä karkasi tehtävästä kentän ulkopuolelle.

Ravissa Viola sitten päätti alkaa hurjaksi ja halusi päästä rälläämään ihan omiaan. Alussa sain tehdä vähän eri tavalla töitä kestääkseni selässä. Yllättäen kuin puskista tullut pakkaspäivä sai pienen hepparessukan aivojen tilalla olevan herneen liikahtamaan toiseen ääripäähän kiltistä kaverista ja mitä siitä seurasi? Sekasorto? Kaaos? Hermojen menetys?
Yksi, kaksi, kolme, neljä - pää alas ja ravistellaan. Tällä meiningillä Viola muuttui hetkessä alla liian kevyeksi ja suunnitteli alas heittämistä mutta luojan kiitos tajusin sen ajoissa ja sain potkittua tammaa liikkeelle ja vedettyä päätä ylös. Seuraavaksi V päätyi esittelemään hyppytaitojaan ja heittikin oikein komean takajaloilta etujaloille hypyn joka tuli yllättäen mutta selässä mentiin. Sen jälkeen vielä yksi pukki ja herne palasi takaisin oikeille sijoilleen minkä jälkeen Viola liikui kuin taas unelma. Mitä lie tuossa pienessä päänupissa liikkuukaan...


Tän päiväseltä ratastukselta jäi vaan niin mahtava olo kun tajuaa miten paljon toi hevonenkin on kehittynyt tämän yli vuoden aikana! Tulee ehdottomasti sellainen kunnon voittajafiilis kun kykenee tuntemaan selästä käsin eron ja kun kuulee kehuja muiden suusta tehdyn työn jälkeen. Tästä riittää kyllä ehdottomasti hymyiltävää varmasti koko ensi viikon ajaksi! Nyt vaan toivotaan sormet ristissä että Viola jatkaa samalla meiningillä vielä myös tulevan Perjantain tunnin jolle uskaltauduin mukaan pitkästä aikaa. Haha, palaillaan siis ihan viimeistään sen tunnin postaukseen, ellei jo aiemminkin jos kuvia saadaan!

perjantai 13. helmikuuta 2015

199. Perjantai


"Oothan nyt ihan varma ettei toi rekka vaan pääse yllättämää??"


Oon viimeinkin saanut sairastelut sairasteltua tältä erää (I hope so) ja kävin tänään juoksuttamassa Violaa sitten kentällä. Tamma tuppasi olemaan vähän pörhäkkä ja heti irti päästyään lähti sellanen pukkilaukkarundi että huhhuh! Nopeasti se kuitenkin tuntui päättyvän lumihangessa pyörimiseen, mitäpäs muutakaan. No mutta pidemmittä puheitta, hyvää viikonloppua kaikille! ps. pikku loppufakta: saadaan perjantai 13 päivä taas ensi kuussakin woohoo

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

198. Puhtaat verinäytteet, sädeongelma ja jatko

Moikka! Soitto verinäytteistä tulikin mulle vasta Maanantai-iltana - tuli kuitenkin. Iloksi (tai sitten ei-ihan-niin-iloksi) eläinlääkäri ilmoitti näytteiden olevan hyvät eikä mitään puutostiloja löytynyt selittämään sitä, miksi kynsiaines oli tehnyt katoamistempun säteiden päältä. Muutenkin kehuja tuli siististä verestä jälleen kerran - tästä ei sitten saatu mitään vihiä ongelmamme aiheuttajaan. Kuulemman tämä on yksi niitä ainutlaatuisia tapauksia jonka sain kuulla valehtelematta ainakin kolme kertaa koko tutkintaepisodin aikana. Eläinlääkärille ensimmäinen vastaava juttu kuten myös kengittäjälle.

Eläinlääkäri heitti kuitenkin yhden idean syystä, miksi tälläinen tapahtui. Violallahan on todella pienet säteet kaikissa kavioissa. Luultavammin kyseessä olisi jonkinlainen verenkierron häiriö säteissä, sillä talvella maanpinnan ollessa pehmeämpi kavioon ei juurikaan synny painetta mikä taas ei aktivoi säteiden verenkiertoa samalla tavalla mitä kesällä. Täten päällisosa kaviossa ei olisi saanut tarpeaksi paljon ravinteita jolloin se on hävinnyt kokonaan pois päältä. Pienen avustuksen kanssa sen pitäisi kuitenkin kasvaa takaisin - näin nyt ainakin kaikki toivomme että päästäisin mahdollisimman pienillä ongelmilla tämä kriisi yhdessä läpi!



Se, miten me jatkossa tätä aletaan hoitamaan on kaiken mukaan ihan simppeli juttu. Violalle mätetään biotiinia naamaan yhä edelleen, ollaan ratsastuspohjien kanssa entistä tarkempia ja syötetään sen lisäksi kuparia. 
Maastoilu jää tältä erää pois ainakin Muukon ihanilla metsäteillä ihan eläinlääkärinkin kehotuksesta, sillä niillä teillä kun tuppaa olemaan suurempi riski säteen vahingoittumiselle kiven tai oksan osuessa sopivasti kavion alle liikkeen myötä. Luojan kiitos meillä kuitenkin menee hyviä teitä (autotiet, kävelytiet) joiden päällä on lumikerros, jotenka köpöttelymaastoja niillä päästään menemään tosi hyvin! Ja kentällä ravaamisen kanssa vaihteluna toimivat myös suuret pellot joita on kaksin kappalein aivan tallin vieressä missä päästään sitten menemään vähän erilailla mitä kentällä tuupatessa.




Tämän postauksen toteutin nyt näin kipeänä sohvan nurkassa makoillen... Pikimiten yritän saada uutta ratsastuskuvaa ja mahdollisesti videota aikaiseksi blogin puolelle, jos saisin vaikka siskon tulemaan kuvaajaksi mukaan!

maanantai 9. helmikuuta 2015

197. Apassionata 2015: Kultainen polku

Sunnuntaina otettiin kimppakyydillä suunnaksi Helsinki ja Hartwall-areena jonne ajettiin koko aamu katsomaan Apassionataa! Käytiin pikkusiskon kanssa viimevuonna paikan päällä jolloin olin ensimmäistä kertaa katsomassa kyseistä näytöstä ja postaus onkin siitä lähtien pyörinyt kaikkien aikojen luetuimmissa postauskissa sinnikkäästi mukana (kats.). Oltiin siis Sunnuntaina 8. helmikuuta ensimmäisessä näytöksessä joka alkoi kello 13. Siitä huikeasta tunnelmasta voin jakaa teille pienen palasen muutamien räpsimieni kuvien muodossa, mutta ehdottomasti suosittelen menemään katsomaan jos tilanne sallii! Se on aivan huikea juttu ja must see -homma ihan omin silmin!

Ja joka ikinen vuosi tuo kuvaaminen tuolla on aina vain niin haasteellista! Sain kuitenkin muutaman yllättävän hyvän kuvan aikaiseksi (ja yhteensähän niitä kuvia oli kaiken kaikkiaan 324kpl) ja muokkaamalla ihan siedettävää jälkeä ;) Kaikki kuvat on myös itse kuvaamiani ja kopiointi on kielletty! Violan kuulumisia tulee vielä tän viikon aikana, mutta niille sitten kokonaan ihan oma postaus luvassa. Päästän teidät nyt pelastautumaan jaaritteluiltani kuvien pariin!



Mikä oli suosikkikuvasi?
Olitko itse katsomassa näytöstä? Mitä tykkäsit?

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

196. Ahaa-elämyksiä ja kaviokriisi

1. Linssiluden uus lempijuttu - tunge turpa kameran eteen! 2. Piti ottaa äitille kuvaa uudesta loimesta päällä ;)

Moikka taas pitkästä aikaa! Kuten on ollut helppo huomata, postauksia ei taaskaan ole kuulunut blogin puolella aikoihin vaikka kuinka uhoin kirjoittavani aktiivisemmin. Mulla on kuitenkin tähänkin taskussa täysin omat syynsä aina kuvien puutteesta fyysisiin vammoihin.

Tammikuu menikin melkein mun oman kömpelyyteni piikkiin. Kaaduin koulussa ja sen myötä normaalia helpommin pahasti oireileva kylki heitti kortit peliin ja mä olin auttamatta se häviäjä. En päässyt selkään vähään aikaan kyljen pahan reistailun vuoksi joka piti mut jopa sängyssä ainakin päivän ajan jolloin ei ollut menemistä kouluun saati sitten tallillekkaan. Tätä kesti muutama viikko jonka jälkeen homma luojan kiitos helpottui. Sen jälkeen pääsin taas selkään, muttei sitäkään iloa pitkään kestänyt.


1. Jonkun aikaa sitten, mun kylkiongelmien aikaa chillailtii paljon kentällä! 2. Eläinlääkäriä ootellessa

Perjantaina Violalla oli kengitys ja kengittäjä kyseli oliko Violalle käynyt joku vahinko. Sen oikean etusen säde punotti, oli pehmeä, lämmin/kuuma ja näytti siltä kuin "kynsiaines" olisi tippunut yhtenä luiskana alas. No, vastasin siihen vaan ettei mitään oo käynyt. Se ei ollut alkonut jalkojaan ollenkaan sen päivän aikana. Aikasemmin tätä en ollut huomannut, jotenka kyseinen juttu oli tapahtunut vasta ihan sen päivän/edellisen päivän aikana. Kengittäjän veikkaukset telomisesta kumoutuivat sen myötä kun muistakin kavioista paljastui sama ongelma, toisin aikalailla lievempänä. Kengittäjä kehotti vain saamaan eläinlääkärin tallille tsekkaamaan jalkojen tilanteen, sillä sen verran outoja säteet olivat.
Maanantaina eläinlääkäri tuli hoitamaan tallimme yhtä ponia ja katsoi samalla mun soittopyynnöstä Violan säteet. Ihmettelihän hän itsekkin mitä niihin oli voinut käydä, sillä juttu oli lääkärinkin mielestä yhtälailla outo mitä kengittäjänkin. Violalta otettiinkin sitten verinäyte, joiden tuloksista soittoa pitäisi mulle tulla viimeistään Perjantaina. Jos niistä sitten vaikka jotakin saisi selville!


1. Kuvaa kuuluisasta Violan oikean etusen säteestä! 2. Tänään tallilta lähtiessä

Jottei postauksesta tulisi ihan valituksien purkamista, voisin tähän heittää ainakin yhden ahaa-elämykseni josta luultavasti olenkin saattanut mainita. Loimitus. Ihan rohkeasti päätin kokeilla loimittaa Violaa ahkerammin sen selän tuntuessa reistailevan satunnaisesti ja olevan muutenkin ihan oikeasti jäykkä. Loimitus taisikin olla sitten se avain onneen. 
Ennen pelkästään käynnissäkin Viola vaikutti pikkuriikkisen jäykältä. Sen takasten liikerata tuntui jäävän aina hieman kesken. Tarkemman loimituksen myötä jalkojen liikerata on kokenut huiman muutoksen ja tamma astuu paremmin myös allensa ratsastaessa, hakee omatoimisesti oikeaa "muotoa" jossa liikkua - ihan omasta tahdostaan! Uusi satula lieneet myös vaikuttavan positiivisesti liikkeeseen, kuten se on pidemmän aikaan jo tehnytkin. 

Kuvailen teille tässä joku päivä myös videopostausta tallilta, sillä se taisi viedä äänestyksessä voiton!Ja kun jalat toivottavasti pian saadaan taas ennalleen kuntoon on tästä ihan loistava piste jatkaa tekemistä! Kyllä me pian ollaan niin kuin "back to business", toivotaan ainakin niin!