torstai 4. elokuuta 2016

300. Uusi heppatuttavuus

Moikka! Eilen keskiviikkona pääsin pitkästä, pitkästä aikaa kipuamaan jonkun muun hevosen selkään kuin Violan. Sen puoleen oli tuttu ja turvallinen meno, että kyseessä oli lämpönen ex-ravuri aivan kuten Viola on myös. Itse asiassa, kyseessähän on Violan nykyinen paras ystävä Hilma, mikä asuu siis samalla tallilla ja on Violan kanssa ollut nyt kesän samassa laidunlohkossa. Viivin kanssa päätettiin tänään kokeilla vaihtaa keskenään allamme olleita ratsuja ja ei ollut yhtään pahitteeksi. Huomasihan sitä, että paljon on tultua samalla hevosella ratsastettua!


Muistikuvani mukaan Viivi on puhunut, että Hilmalla on ratsastettu nyt seitsemän kuukauden ajan. Itse olen myös saanut olla todistamassa sitä, että etenkin toisessa päässä kenttää Hilma on todella säikky ja riistäytyy aika helposti käsistä. Ajatuksen turvin ensimmäisellä kerralla ajattelin mennä kokeillen vain puolikkaalla kentällä, sillä en halunnut lähteä ottamaan ylimääräisiä riskejä heti ensimmäisellä kerralla. Kivempi oli saada siitä molemmille pinttymään päähän kiva muistikuva - niin hepalle kuin kuskille selässäkin.

Käynti tuntui alkuun tahmealle, mutta hyvinkin mahdollista että kuvittelin vain niin. Jos Violaan alkaisin vertaamaan, oli Hilma selkeästi hitaampi liikkeineen. Viola nyt muutenkin tuntuu olevan keskivertoa reippaampi ihan askellajissa kuin askellajissa. Hilma kuikuili aika paljon ympäriinsä, sekä ihmetteli ihan jokaista asiaa. Aika hyvin sain sen keskittymään kuitenkin tehdessäni jonkinlaisia puolipidätteitä ja laittamalla liikkumaan kunnolla eteen. Hilma tuntui unohtaneen joskus nostella jalkojaan, mistä seurasi pienimuotoista kompurointia hieman siellä sun täällä. Se muistutti hyvin pitämään ajatukset ratsastamisessa ihan koko ajan, etenkin siinä että Hilma meni koko ajan reippaasti eteenpäin.


Ravin kanssa meillä oli alkuun pieniä erimielisyyksiä. Violan kanssa olen tottunut saamaan ravin nousemaan niin tajuttoman pienillä avuilla, että tunsin itseni aika eksyneeksi Hilman selässä kun sama ei toiminutkan. Muutaman kerran sain raipan kanssa avustaa heppaa liikkeelle. Ravissa meni taas pieni hetki ensin siihen, että löysin oikean tahdin keventää ja muutenkin siihen, että sain liikettä hieman kontrolliin. Sen jälkeen kun kaikki palapelin palaset alkoivat napsahtelemaan paikoilleen juttu alkoi luistamaan hieman paremmin. Taisin löytää vähän oikeita asetuksia tamman kanssa!

Viivi toi pääty-ympyrälle myös yhden puomin auttamaan Hilmaa hieman asiaan keskittymiseen. Menin sen muutaman kerran käynnissä ja ravissa kumpaankin kierrokseen ja etenkin vasemmassa kierroksessa, ravissa, Hilma meni nätisti yli! Ravikin alkoi hiljalleen muuttua loppua kohden aina vain parempaan suuntaan, eikä se ollut enään ihan mahdotonta säheltämistä ja jalkojen laittamista ihan mihin sattuu.

Näytän niin hirmu iloselle "hyvin" nukutun yön jälkeen... :D
Millaset fiilikset jäi? Päällisin puolin tosi hyvät, vaikka mua kieltämättä jännitti hirveästi mennä jollakin muulla hevosella pitkästä aikaa. Viimeeksi taisin ratsastaa joulukuussa 2014 yhdellä puoliverisellä, mutta sen jälkeen oon mennyt vain Violalla. Huomasihan sitä olevansa aika hukassa kun heppa ei toiminutkaan juuri sillä tavalla mitä on tottunut odottamaan. Hilma oli kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi kiva tapaus ja uskokaa tai älkää - tästä tammasta tulette vielä blogin puolelta lukemaan uudelleen ja uudelleen! :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti