298. Vähän onnetonta menoa

Noniin, nyt pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa uusia ratsastuskuviakin ihan tuoreeltaan jaettavana teille siitä huolimatta, ettei ollut todellakaan meidän päivämme! Ilmeisesti pitkääkin pidempi "maastoillaan huolettomasti ilman satulaa" putki on alkanut nousemaan Violan päähän, minkä vuoksi kentällä työskentelemisestä ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Ei tietenkään kun kamera oli kerrankin mukana! Tavallaan kun en osannut edes yllättyä enään... :D

Heräsin tosiaan ihan ajoissa aamulla ja otin pyörällä suunnaksi tallin. Valehtelematta olin varmaan lämpöhalvauksen paikkeilla mustissa ratsastushousuissa pyöräillessä ainakin +20 asteessa, joten en tiiä mikä neronleimaus oli valita just nuo housut. Anyways, muutamaa pokemonia ja ylämäkeä myöhemmin päädyin kiertotien kautta tallin pihaa missä Maria mua pitkästä aikaan odotti, haettiin heppa ja saatiin vihdoin laitettua se sisällä kuntoon. Sisällä tuli huomattua miten vasen silmä eritti hieman nestettä ja vaikutti olleen vähän enemmän kiinni mitä oikea silmä oli. Huuhdoin sitä vähän viileällä vedellä, sillä uskaltaisin veikata ötököillä olleen vaikutusta asiaan. Eilen kaikki oli kuitenkin ok ja Violalla on silmät pikkusen herkillä näin kesäisin ollut ennenkin. Jos pidempää on niin eläinlääkärille soitto vaan!

Pikkusen onnetontahan menoa toi tänään oli.

Kentällä otin alkukäynnit kentällä vähän miten sattuu ja vielä siinä vaiheessa Viola oli ihan ok, vaikka sitä selkeästi otti tunteisiin mennä aitojen sisään maastolenkin sijasta. Melko nopeasti lähdin kuitenkin ravailemaan alkujaan kenttää ympäri paljon ympyröitä tehden, mutta jo oikeassa kierroksessa meno oli ihan hirveen tuntusta. Viola oli kuin pahemman luokan hirvi ja jästipäisesti meni ihan omien menojensa mukaan. Hirveän kauan sain tehdä töitä, että se otti itseään paremmin käyttöön. Silloinkin juokseminen oli ihan älytöntä ja mun oma tasapaino horjahteli miten sattuu. Hyviä pätkiä tuli kuitenkin. Vasempaan suuntaan oli jo huomattavasti parempi, vaikka viime aikoina Viola on ollut jäykän tuntuinen vasempaan kierrokseen. Tänään ainakin tuntui todella paljon paremmalle.

Viola spottasi pelottavan harakan jonkun matkan päästä ja kuski valmistautui sinkoamiseen, mikä olikin ihan aiheellinen varatoimenpide... Pieni loikka suuntaan jos toiseen tulikin!

Heitin jalustimet kaulalle ja kokeilin jos olisin saanut niin istuntaa paremmin läpi. Homma meni itse asiassa paremmin näin, mutta jalustinhihnat jäi vähän pahasti reiteni ja satulan väliin, milloin se tuntui ilkeälle. Otin jalkkarit takaisin jalkoihin ja jatkoin ympyröillä ratsastelemista pienissä pätkissä harjoitusravissa, mikä meni ihan ok. Vauhti olisi saanut olla vähän rauhallisempi mielestäni. Muutamien hyvien pätkien jälkeen tyydyin lähtemään kävelemään maastoon pienen lenkin loppukäynneiksi, sillä oma motivaatio ei riittänyt tänään tappelemaan sen pidempää. Muutamaan onnistuneeseen pätkään oli hyvä lopettaa, sillä se oli paljon vaadittu. Puolet ratsastuksesta kun meni hirmu pelottavan harakan kyttäämiseen aidan toisella puolen. Ihan hirveää, ymmärtäähän sen...