299. Ei ollut riemulla rajaa kun asian hoksasin

Hyvää iltaa! Postauksen julkaisu meni vähän myöhäiseksi, mutta mun oli pakko päästä jakamaan vielä tältä illalta jääneen hyvän fiiliksen tänne kaiken kansan luettavaksi. Oli harvinaisen hyvä idea suunnata ratsastamaan vasta illan suussa lämpötilan laskettua hieman ja sopivasti päivän tuulenpuuskatkin olivat enään historiaa. Päivällä tosiaan sain taas kärvistellä melkein lämpöhalvauksen partaalla kun kävelin erääseen liikkeeseen ostamaan violalle uusia päitsiä edellisten tultua ikävästi tiensä päähän. Hyvinhän ne kerkesivät palvella monen vuoden ajan - aina muistoissani! :-D

Asiasta kukkaruukkuun - oon vihdoin alkanut ratsastamaan näköjään ihan oikeissa ratsastuskamppeissa. Ei siinä mitään, sillä aikakin oli jo opetella! Monesti oonkin laittanut jo ihan kengät ja saappaanvarret jalkoihin ennen selkään menemistä, sillä huomasimpa tuossa eräs kaunis päivä sen olevan paljon helpompaa kuin tennareissa tai lenkkareissa ratsastaminen. Nilkkani pysyy paremmin kontrollissa ja jalka ylipäätään. No, olipas taas turhaa selittämistä kerrakseen.

Ja kuvista kuuluu iso kiitos Viiville!

Tarkoitus oli ratsastaa vain vähän kentällä, ihan pikkasen juttuja läpi ilman sen kummempia suunnitelmia. Luotin siihen, että ratsastan ihan vain oman fiiliksen mukaan. Yllätyksenä Viola olikin jopa kerrassaan tahmea alkukäyntien aikana. Syyksi osaan epäillä sitä, etten nähnyt muuten yhden yhtäkään ötökkää: ei kärpäsiä, itikoita, paarmoja, mäkäräisiä, mitä näitä nyt löytyykään. Viileämpi ilmakin saattaa saada Violan keskittymään vähän paremmin ja käyttäytymään niin sanotusti huolettomammin. Käynnissä kentällä aloin kuitenkin heti työstämään hieman väistöjä, mitkä onnistuivat tosi hyvin. Vasempaan väistäminen oli kuitenkin vähän hankalampaa mitä oikeaan suuntaan, mutta niin se on ollut jo kauan aikaa.

Tänään ymmärsin myös kiinnittää omaan istuntaani pikkasen enemmän huomiota mikä nyt jälkeenpäin tuntuukin lonkankoukistajissa ihan olan takaa! Istun helposti vähän väärässä kohtaa satulaa ja syynä lienee se, että teen jaloillani jotakin väärin. Hitto kun en osaa selittää tätä nyt kunnolla! Tänään kuitenkin monissa pätkissä osasin korjata asiaa, istuin paremmassa kohtaa satulaa, mutta siinä vaiheessa mun keskivartalon hallinta alkaa pettämään. Joo, voisin yrittää taas treenata tiukemmin. Sitä se itsensä kevyelle päästäminen teettää.

Lopussa Viola alkoi vähän hoksaamaan mitä siltä hain ja pätkittäin liikkui tosi hienosti!

Viola kuikuili aika paljon ympäriinsä kuten tässäkin kuvassa - pitkällä ohjalla mennään aina treenin alussa ja lopussa!

Ravissa aloitin keventelemällä melko pitkällä ohjalla ympyröitä päätyihin ja keskelle. Viola oli hyvin kuulolla, vaikka vauhdin kanssa saatiin satunnaisesti tapella, että se pysyi sopivana. Viola kun tarjosi koko ajan joko turhan nopeaa tahtia tai aivan liian tahmeaa jalkojen perässä laahaamista, mutta pienen pätkän jälkeen homma alkoi luistamaan paremmin. Ympyröillä V on alkanut taipumaan taas paremmin myös vasempaan suuntaan, kuten taisin myös edellisessä postauksessa ohimennen mainita oman muistikuvani mukaan.

Kun ympyrät menivät hyvin, alotin tekemään samaa hieman harjoitusravissa aikeissa saada taas heppa kontrolliin. Koska juttu sujui paremmin kuin oletin, kokeilin taas pitkästä aikaa hieman raviväistöjä mitkä Viola fiksuna heppana oppi juurikin edellisenä kesänä. Pitkään aikaan ne eivät olleetkaan onnistuneet, mutta tänään meni ihan nappiin! Ei ollut riemulla rajaa kun asian hoksasin :-D Muutamat onnistuneet väistöt, sitten luovutin suoraan pidemmän ohjan ja ralliteltiin vähän kenttää ympäri, minkä jälkeen loppukäynnit. 

Huomenna luvassa vähän spesiaalimpaa tekemistä, mutta siitäpä postausta myöhemmin!