111. Pitkä ratsastuspostaus

Moikka! Vähään aikaan taas en olekkana blogia päivitellyt (okei, kahteen päivään...) ja nyt luvassa siis astetta pidempi postaus! Kaikki kunnia sille joka jaksaa lukea tämän ja mainitsen nyt sen verran että kaikki postauksessa esiintyvät kuvat on napattu Tiistaina.

Tiistaina keskityttiin lähinnä kentällä työskentelyyn, jonkinsortin tuuppaukseen. Otin aiheeksi ihan treenata hieman näitä siistimpitä siirtymisiä oikein urakalla ja aloitin omatoimisen harjoittelun taivuttelemalla hieman käynnissä voltein molempiin suuntiin. Itseasiassa Viola taipui jo alusta lähtien ihan kivasti ja oli myös hyvin kuulolla, jotenka sitä oli kaikin puolin tosi mukava ratsastaa. Sitten nostin ravin ja silloin Viola myös kävi reippaammaksi, mutta pysyi silti tosi hyvin lapasessa koko ravipätkien ajan! Tehtiin siinäkin sitten sulassa sovussa voltteja, pääty-ympyrää, eli taivuteltiin ihan kunnolla ja yritin saada ratsastettua Violaa hieman rennommaksi. Itse samalla yiritin keskittyä siihen että jalat eivät heiluisi ja en ylikeventäisi ihan liikaa joka on valitettavasti mulle tosi vaikeaa...

Alettiin kumminkin hetken ravailujen jälkeen hiomaan siirtymisiä, alkuun pysähdyksestä käyntiin muutaman kerran ja sittemmin myös käynnistä raviin. Osa onnistui ihan hyvin ja Viola ei reagoinut valmisteluihin ja siirtymisiin normaaliin tapaan päätä ylös vetämällä, vaan välillä pää pysyi myös kurissa alhaalla. Muutaman siirtymisen aikana se saattoi lähteä painamaan hieman reippaammin eteenpäin, muutaman kerran vänkäsi pienelle voltille, mutta loppua kohden parani huimasti. Loppua kohden se alkoi myös olemaan enemmän kuulolla pohjeavuillekkin!

Keskiviikon ratsastukset olivatkin sitten jo ihan toista luokkaa mitä muut päivät! Olin aikaisemmin jo päättänyt, että lähdetään maastoilemaan ilman ollessa hyvä ja kentäl ollessa ainakin melkein täysi. Ensimmäiset 200 metriä menivät tosi hyvin, mutta sen jälkeen Viola alkoi omin päin kääntyilemään tallille päin ja kaikki avut tuntuivat menevän kuin tunnottomalle ponille! Ei kuunnellut ollenkaan mitä selästä sille tein... Päästiin kävelemään kumminkin aina muutama sataa metriä kerrallaan jonka jälkeen hyppäsin selästä alas kun tilsat alkoivat luistamaan jaloissa ja muutenkin vänkääminen takaisin tallille päin kiihtyi koko ajan. Taluttelin sitten hetken aikaa Violaa ja se oli tosi reippaana koko ajan ja säikkyi varmaankin ihan kaikkea...

Yritin sitten kentällä nousta selkään ja juuri sillä samaisella sekunnilla Viola sai idean lähteä kävelemään vaikka kuinka pidin ohjista kiinni. No, tasapainohan siinä sitten auttamatta petti ja jouduin laskeutumaan takaisin maan kamaralle ja tätähän päätti neiti jälleen kerran säikähtää ja siinä rytäkässä vahingossa potkaisi mua nilkkaan. Siitä huolimatta pääsin jakkaran avulla selkään ja aloitin taivuttelemaan Violaa nilkka järjettömän kipeänä, mutta päätin kumminkin yrittää vielä ratsastella harvinaisen äkäisellä hepalla.

Suoraan sanottuna eilen ratsastaminen oli ihan jotain kamalaa! Viola ei kuunnellut, sähläsi koko ajan ja "liukasteli" senkin edestä, nilkkaa särki... Siinä tilanteessa en kovinkaan pitkään kyennyt ratsastelemaan, jotenka tehtiin muutamia voltteja ja hieman väistöä kokeiltiin ja päädyttiin muutamaan ravipätkään vielä.

Ja sitten tän päivän treenailuihin! Kyseessä oli eräänlainen pienimuotoinen estetreeni ja oli tosi kiva saada Maria taas kerran tallille mukaan. Toisin sanoen keskityttiin myös paljon mun istunnan korjailemiseen; lähinnä Maria huomautti jos istuin liian takakenossa, jalat heiluivat tai ylikevensin liikaa. 

Joka tapauksessa heti alkuunsa Viola oli ihan mielettömän rento ja mukavan oloinen ratsastaa ja huomasi kuinka se oikeasti keskittyi olennaiseen ja kuunteli tarkkaan mitä siltä selästä vaadin. Ravikin oli alkuunsa jo tosi mukava ja rento, eikä se edes yrittänyt painaa liikaa eteenpäin! Poikkeuksellista olikin että koekiltiin paksua nivelkuolainta ja silläkin kuolaimella Viola tuntui tosi mukavalta!

Aloitettiin sillä että mentiin kahden estetolpan välistä ensin ihan vain käynnissä. Ensimmäisellä kerralla oikeaan kierrokseen mennessä V jännitti ihan hirveästi estetolppia ja pomppasikin reippaaseen raviin. Toisella kerralla se olikin jo huomattavasti rennompi ja ei enään jännittänytkään välistä menemistä. Vasempaan kierrokseen Viola meni jo alkuunsa rennosti, jotenka sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Sama "tehtävä" hoidettiin myös molempiin suuntiin ravissa ja siinäkään ei mitään ongelmaa ollut havaittavissa. Myöhemmin lisättiin puomi tolppien väliin maahan ja mentiin sitä niin käynnissä kuin ravissakin ihan onnistunein suorituksin. Nostettiin se tosi, tosi pieneksi kavaletiksikin mitä mentiin sitten vain käynnissä, vaikka kerran Viola pomppasikin reippaasti yli! Sellanen fiilis jäi että taisi heppa tykätä tosissaan hommasta. ;)