maanantai 7. joulukuuta 2015

256. Luukku 7: meidän tarinamme 1/3


Joulukalenterin seitsemännessä luukussa aloitetaan ensimmäisellä osalla meidän tarinaamme, eli mun ja Violan taivalta jota käsittelen muutamassa tulevassakin luukussa.

Vuosi 2013 - kaiken alku
Eräs syksyinen aamu istuskelin kasiluokalla uskonnon tunnilla tekemässä yhteistä ryhmäprojekia mun sen aikasen ainoan luokkakaverini kanssa. Opettaja poistui luokasta katsomaan mitä porukka teki mediateekissa ja sillä hetkellä nappasin kännykän nenäni eteen, koska kännykän käyttäminen tunnilla oli kielletty, otin ilon irti tilaisuuden tultua. Selasin Facebookin etusivua kunnes mun silmiin pomppasi Violan pääkuvan kera myynti-ilmoitus jota tuijotin pitkän, pitkän aikaa. Oltiin äitin ja iskän kanssa puhuttu, että mulle tulisi ainakin ylläpitoon hevonen, ellei sitten omaksikin. Itse asiassa, ennen Violaa kattelinkin useasti yhden toisen hevosen myynti-ilmoitusta Facebookissa. Kuitenkin pomppasin ylös, sanoin käyväni vessassa ja kerroin äidille Violasta. Sain luvan hetken sinnittelyn jälkeen käydä ainakin kattomassa tammaa yli 4 tunnin ajomatkan päässä Joensuussa ja otinkin heti yhteyttä omistajiin.

Koeratsastuksessa lokakuussa 2013

Lokakuun puolessa välissä ajeltiin Joensuuhun ja olin haljeta sekä jännityksestä että ilosta koko matkan ajan. Päivä oli lauantai ja olin matkassa iskän ja Veeran kanssa. Päästiin perille sovittuna aikana ja Viola odottelikin jo paikalla. Laittelin sitä kuntoon, kyselin kaikkea, katsoin sivusta miten se liikkui pellolla - koska kenttää ei ollut - ja lopulta pääsin itse selkään. Rehellisesti sanoen Viola kuskas mua ihan kunnolla, mutta siitä huolimatta olin ihan intoa täysi kuin ilmapallo. Siinä pellolla viilettäessä mahdottoman lämppärin kanssa tajusin kuitenkin, että siinä oli se elämäni hevonen. Oli se sitten miten lihakseton ja huonokarvainen reppana tahansa.

Siinä sitten sanoin, että tässä se on, hevonen joka tulee mun omistukseen maksoi mitä maksoi. Asiat sovittiin, heppa oli mulle varattuna ja saataisi hakea se marraskuun alussa. Siitä sitten starttasi elämäni pisimmät kaksi viikkoa odottelua, tallipaikan etsimistä, tavaroiden metsästämistä ja jatkuvaa intoilua ja panikointia siitä miten mulla olisi kohta oma kauraturpa huomassani. Siitähän olin aina haaveillut ihan pienestä pitäen monen muun tavoin!

2. marraskuuta 2013, heppa ensimmäistä päivää uudessa kodissa!

Ennen kuin huomasinkaan oli perjantai, 1. marraskuuta 2013 ja kello oli kolmen paikkeilla kun mun koulupäivän jälkeen vaihdoin tallikamat niskaan ja hyppäsin autoon ja siitä lähti koppi perässä matka kohti Joensuuta jälleen, tosin tällä kertaa Viola tulisi mukana kotiin! Matka tuntui kuluneen ihan mielettömän hitaasti lueskellessa tabletilta blogeja, katsellessa videoita ja lueskellessa kaikkia juttuja liittyen tietenkin hevosiin. Mihinkäs muuhunkaan?

Illan suussa saavuttiin päämääräämme, hyppäsin ulos autosta. Se oli nimi paperiin ja siitä starttasi virallisesti meidän kavioliittomme! Koppiin sain Violan iha mielettömän helposti ja sitten alkoikin matka kohti Lappeenrantaa jonne heppa pääsi muuttamaan, eikä itse poloinen tiennyt vielä minne häntä oltiinkaan viemässä. Kerran pysähdyttiin matkalla ja kävin tarkastamassa että olihan kaikki ok matkustajalla ja herran jestas se oli kuin pieni enkeli! Ilmeisesti heinä kyydissä ainakin maistui mikä helpotti oloa huomattavasti ja kaikki se matkan tekeminen olikin loppujen lopuksi helppoa. Kyydissä kun oli niin hieno matkustaja!

Tälläsiä maastoja tehtiin paljon! Itsenäisyyspäivä 2013

Kotiin me pääsimme saman perjantain iltana, jolloin hetken kävelyttelyn ja rapsuttelun jälkeen Viola pääsi unten maille uusien kavereidensa luokse ja mä todella vastahakoisesti, väsyneesti ja onnellisesti suuntasin kotia kohden odotellen innoissani seuraavaa päivää.

Vuosi 2013 kuluikin loppuun saakka tutustuen toisiimme. Käytiin maastolenkkejä, ratsastin kevyesti satulan puuttuessa vain ilman satulaa fleeceloimien ja muiden kera. Tutustuttiin kenttään, yritettiin luoda luottamusta toistemme välille ja laitettiin ruokinta kondikseen.

5 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Ite olin kasiluokalle menossa (kesällä) kun sain ekan oman heppani. Joka oli myös lämppäri ja meiltä kesti 4h mennä katsomaan hevosta, juurikin lappeenrannasta :D Tosin meidän karvainen nelijalka ei meinannut mennä millään koppiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tääpäs olikii sattuma sitte et melkolailla samalla tavalla meni :-D

      Poista
    2. Ja niin, kiitos kommentista jälleen, unohtukin kiitokset kokonaa!

      Poista
  2. Kiva postaus, hyvin kirjotettu! :D

    VastaaPoista