sunnuntai 20. joulukuuta 2015

266. Luukku 20: meidän tarinamme 2/3


Joulukalenterin 20. luukussa perehdytään tarkemmin vuoteen 2014 mikä oli ensimmäinen kokonainen vuotemme yhdessä. Ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä, jos se on mennyt sulta aikaisemmin aivan ohitse ;-)

Ensimmäinen yhteinen vuosi, 2014
Heti tammikuun alussa saatiin Violalle käyttöön viimeinkin satula, sillä etsittiin sitä muutaman kuukauden ajan. Alkuvuosi oli myös tosi lumeton, mikä taas antoi mahdollisuuden kunnolla kentällä pyörimiselle, sillä lämpimät kelit pitivät myös pohjat kutakuinkin melko hyvässä kunnossa kaikin puolin. Heti vuoden alussa keksittiin ottaa mukaan treeniin puomit, vaikka ravi olikin edelleen melko hakusessa niin, että heppa kesti kontrollissa... joustochambonit tuli myös avuksi vielä tammikuun aikana.
Alkutalvesta me otettiin myös varmaankin helmikuun aikoihin ensimmäisiä hyppyjä hieman maasta kohotetun puomin kanssa. Jotenkin tää on jäänyt mun päähän niin selkeästi mieleen! Pellolla tultiin käydyksi myös helmikuussa paljon kun lumet viimein tulivat maahan ihan kunnolla ja hieman pysyvämmäksi aikaa kun vain muutamaksi päivää ja valosampaakin alkoi olemaan minkä jälkeen viihdyin tallilla tosi paljon paremmin.

1.1.2014, vuoden ensimmäinen ratsastuskerta


Keväällä Viola alkoi liikkua ensimmäisiä kertoja oikeasti todella hyvin, ainakin mun mielestäni. Muistanpa vain, että silloin oli hymyssä pidettelemistä! Joustochambon oli edelleen aktiivisesti treenissä mukana muistuttelemassa oikeasta työskentelystä apujen ohella ja tuli mentyä jonkin verran myös ilmeisesti taas ilman satulaakin. Mitä vanhempia postauksia vilkaisin, menimme myös jo enemmän puomeja ja pikkuruisia esteitäkin, vaikka silloin ei oltukkaan kaikesta ihan samalla aaltopituudella tamman kanssa, ei sitten ollenkaan. Tosin eipä Viola ollut kaan kerennyt olemaan mulla tähän mennessä vielä puoltakaan vuotta, joten mitä sitä tuomitsemaan. Luottamus ei ollut ihan täydellistä vieläkään, sillä Violalla on aika pitkä omistajalista takanaan mikä saattoi olla yksi syy siihen, miksi luottamuksen rakentaminen vaati vain enenmmän ja enemmän aikaa.
Toukokuun puolella alettiin ottamaan enemmän treeniä ilman chamboneja. Viola taisi tässä vaiheessa olla myös vihdoin oppinut liikkumaan hieman asiallisemmin liinan päässä mitä joskus aikaisemmin :D


10. elokuuta, joku lämmin päivä

Kesällä alotettiin käymään viimeinkin myös tunneilla, jossa keskityttiin molempien osalta lähinnä vain pelkkään perusratsastukseen. Jossakin toukokuun paikkeilla hepat taisivat myös päästä laitumelle, jos oikein edes asiaa muistan (laiskana kun en jaksa tarkistaa)! Kesällä yhden pitkältä tuntuneen viikon jouduin olemaan pois tallilta rippileirin takia, mutta muuten touhuttiin paljon kaikkea yhdessä ihan irtohypyttämisestä lähtien aina maastoiluun, pieniin esteisiin selästä käsin ja tuuppaamiseen kentällä. Onnistuin itse asiassa yhdellä kertaa myös murtamaan epäonnisesti sormeni!


Syksystä muistan sen verran, että en pahemmin päässyt selästä käsin menemään Violalla, vaan aika usein joku muu oli ratsastamassa ja itse seurasin kentän laidalta, aidan takaa menoa. Muutama kuukausi taaksepäin mulla todettiin tämä Tietzen oireyhtymä joka oli aiheuttanut kovaa kylkikipua (vieläkin sama vaiva<3) Syksyllä myös jostakin syystä kaikki kamerat hajosivat kuin käsiin yhdellä kertaa, enkä vieläkään kykene ymmärtämään kuinka siinä onnistuttiin. Sehän ei kuitenkaan vaikuttanut onneksi siihen, miten tallilla pyörin Violan kanssa. Vaikka kylki mulla oireili, käytettiin sekin aika hyväksemme maastakäsittelyllä ja kaikella temppuilulla keskenämme. Silloin se luottamus vasta alkoikin kasvamaan! Syksyllä Violalla oli myös eräs ilta kaasuähky ja koskaan, en koskaan aikaisemmin ollut säikähtänyt niin pahasti mitä sinä iltana. Huh huh, oli ihan hirveää!!


(melkein vuosi sitten 21.12.2014, ja silloin oli luntakin maassa...)

Alkutalvesta Violalla kävi raspaaja ja tammalla oli varsin siisti suu. Meillä tuli myös täyteen ensimmäinen yhteinen vuosi marraskuussa 2014 ja silloin sitä jo ajattelin että oli todella kaiken sen vaivan arvoinen saavutus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti