maanantai 23. syyskuuta 2013

27. Aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa

Tämä aika tuntui vierähtävän kun siivillä. Kuusi viikkoa kului nopeammin kuin osasinkaan aavistaa ja nyt Vilin liikuttaminen sitten lopulta päättyikin. Eikä siinä todellakaan ollut vielä kaikki, sillä tajusin juuri tänään ettei ole enään mitään heppailtavaa omalla osallani. Eihän ollut muuta kuin Vilin liikuttaminen. Nyt se on siis kohti seuraavia haasteita, eli pitäisi yrittää miettiä mitä nyt voisin sitten hevosten kanssa tehdä siihen asti kunnes hevonen tulee meille.

En tosiaan tiedä mikä toi seliseli ilme tossa kuvassa nyt on olevinaan... Mutta joo, nyt itse asiaan. Kuusi viikkoa sitten sain kuulla todella kivan yllätyksen että pääsisin liikuttelemaan joksikin aikaa tätä hevosta ja olin ihan innosta soikeana! Lähdin heti samana iltana Vilin omistajan kyydillä tallille ja siellä hän neuvoi kaikki jutut - missä Vili asusti, missä olivat Vilin tavarat ja kertoi ruunasta muutenkin. Innoissani kuuntelin ja vielä iloisempi olin siinä vaiheessa että sain viimeinkin nousta selkään. 

Ensimmäinen kerta kaverin kanssa tallilla jännitti taas kieltämättä vähän, sillä lähinnä hermoilin vain että pärjäänköhän ihan varmasti vieraalla tallilla melko vieraan hevosen kanssa. Kumminkin Vili toimi kuin unelma, vaikka maastossa alkuun se oli hieman arka. Tästä käynnistyikin sitten hetkessä kuusi viikkoa kestänyt suhteen kehittyminen ja tämän aikana kerkesin tutustua ruunaan kunnolla ja sen lisäksi tunnuin hieman kehittyvänkin ratsastajana. Kaikin puolin kasvattava kokemus siinä missä muutkin.


Seuraavaksi vain kohti uusia haasteita!

4 kommenttia:

  1. ootte ihania <3 harmi kun joudut lopettamaa sen liikuttamisen!! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja joo, kyllähän se nyt vähän harmittaa... :/

      Poista