keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

326. Väistöjä ja hajonnut kamera


Mistä sitä edes alottaisi.... Mulla hajosi kameran pidempi objektiivi muutama päivä taaksepäin. Kameran huomattavasti paremman objektiivin hajoaminen johtaa automaattisesti tähän tulokseen, minkä nyt näistä kuvista näkeekään. Etenkin hevosia kuvatessa mikään ei tunnu onnistuvan ja kuvien laatu on pohjamudissa, vaikka kuinka yritän Photoshopin kanssa näitä pelastaa. Arvatkaa vaan ärsyttääkö! Eikä siinä vielä edes kaikki, vaan mun kännykkäni akkukin sano morot ja päätti hajota, minkä takia joudun lataamaan sitä ihan vähän väliä. Ihana teknologia, kiitos tästä! Aikaa menee sulatella tätä ärsytyksen määrää.

Yritän tallille saada tavalla tai toisella sellaisia kavereita mukaan, joilla olisi paremmin toimiva kamera tai yritän pelastella kuvia parhaani mukaan edes jossakin määrin julkaisukelpoisiksi. Toinen juttu onkin, mistä niitä sitten löydän.... sen ajan ongelma! :D Kyllä hätä keinot keksii.

Ensin sai tehdä töitä vauhdin kanssa ja jo seuraavassa kulmassa kehuja satelemaan... :D

Yhdeksän ja puolen tunnin työpäivän jälkeen spurttasin autolla kuitenkin kohti tallia, missä olin hieman ennen yhdeksää pikkusiskoni ja Koda -koiran kanssa. Veeran sain kuvaamaan lyhyen suostuttelutuokion jälkeen, kiitos hänelle siis! Pidemmittä puheitta: aloitin ratsastamaan kentällä ihan vain alkukäynneillä. Jo ihan alusta alkaen Viola tuntui aika eteenpäin pyrkivälle, tosin tällä kertaa ei positiivisessa mielessä. Viola on aina toiminut loistavasti omalla moottorilla, mutta joskus se menee liiallisuuksiin - kuten eilen. Liikaa vauhtia oli mukana edelleen kun keräsin ohjat, joten jouduin alkaa rauhoittamaan tilannetta asetuksilla, volteilla ja pysähdyksillä saadakseni Violan keskittymään kiireen sijasta tekemiseen.

Ravissa verkkailun aikana sain jälleen tehdä töitä Violan rauhoittamiseksi. Vauhtia piisasi liikaa. Osasin odottaa pientä ihmetystä alkuun: mun lomamatkani ajan Violaa kävi ratsastamassa vuokraaja, jonka ns. "asetuksille" Viola on totta kai päässyt jäämään. Mulla menee varmaan muutama päivä, että saan taas otteen tammaan selästä käsin.


Päivän aiheeksi olin valinnut jo aikaisemmin väistöt. Väistöt on Violalle helppo ja simppeli juttu, minkä avulla se myös vertyy useimmiten todella kivasti. Aloitin käynnissä tulemaan lyhyen sivun noin puolesta välistä pituushalkaisijalle, josta väistin vuorotellen suuntaa vaihdellen takaisin uralle. Vasempaan väistäminen oli Violalle helpompi. En tiedä eikö mulla alkuun menneet avut läpi, mutta Viola ei tuntunut ymmärtäneen mitä siltä hain. Muutaman yrityksen jälkeen löysimme yhteisen sävelen ja homma alkoi sujumaan. Pian sen jälkeen aloin tulemaan tasan samaa juttua, mutta harjoitusravissa. Violalla riitti taas liiakseltaan vauhtia ja muutama ensimmäinen yritys menikin rauhoitteluun ja sotki itse väistämistä. Kun muutaman kerran onnistuimme, annoin asian olla. Parempi mulle sekä Violalle, että tehtävä loppuu yhteen onnistumiseen.

Jatkoimme ravissa väistämistä. Ratsastin ympäri kenttää aina pitkälle sivulle asettaen suurella pääty-ympyrällä huolellisesti, jotta Viola taipuisi. Pitkillä sivuilla väistätin kohti kentän keskiosaan, suoristin, väistätin takaisin uralle, suoristin. Violalla oli jatkuvasti jotakin ajateltavaa, minkä takia tämä onnistui aikaista paremmin. Violalla meni hetki ymmärtää se, että sen piti uralta väistää keskemmälle kenttää. Parin kerran jälkeen homma taisi iskostua tyttösen päähän.


Loppuraveissa alla oli kuin toinen hevonen. Ralliajosta tuli sunnuntaiajelu ja kaikki tuntui menneen taas juuri kuin oppikirjassa. Voi se hevonen vaan alla muuttua niin paljon reilun puolen tunnin aikana! Molemmille taisi kuitenkin jäädä ihan hyvä fiilis, mikä on hyvä asia. 

Nyt mun pitäisi painua itse vielä tallille ratsastamaan Viola, sekä tutkailla hieman paikkoja, mistä voisin kysellä satulan toppauksesta. Muutenkin tuntuu, että kaikki mahdollinen kaatuu juuri nyt tällä hetkellä niskaan, joten voisi olla aiheellista hoitaa muutama asia kerrallaan pois alta, aloittaen nyt vaikka Violan ratsastamisesta. Adiós!

4 kommenttia:

  1. Harmi toi kameran akun ja objektiivin hajoaminen, toivottavasti saat ne kuntoon! Itse oon välillä turvautunut videoihin, jos ei oo kuvaajalla ollut kamera ihan niin hallussa hankalammissa olosuhteissa, niin on sit jotain materiaalia julkaista. Nääkin kuvat olivat kuitenkin kivoja!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kommentista! :-) Joo, videot on kyllä aika hyvä turvautumiskeino jos olosuhteet on jotenkin huonosti sopivat kameran takana hääräävälle kuvaajalle. Veera taisi meistä ottaakin eilen videoita kanssa, joita en kyllä kerennyt vielä katsomaan! Ja joo, toivon mukaan saisi ton kameran kuntoon niin ripeästi kuin mahdollista, sillä tekee itsellekin jo pahaa katsoa kuvia mitkä ovat tätä laatutasoa... D:

      Poista
  2. Toivon mukaan saat kamerasi toimintaan takaisin pian! Viola näyttää tosi kivalle hevoselle. Kuvat ovat kanssa kivoja <3 Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Toivon kanssa sitä, että kamera olisi pian taas entiseen tapaansa toiminnassa. Kieltämättä jo hieman ikävä tota objektiivia, mikä hajonneena komeilee tässä vieressä pöydällä kääntämässä veistä haavassa.... :D

      Poista