322. Hevonen kuin lottovoitto

Aina välillä se jaksaa ärsyttää. Milloin Viola säpsyy tuulta ja käyttäytyy kuin perseeseen ammuttu villisika ilman että tiedän, mikä sitä sillä hetkellä mahtaa mättää niin pahasti. Joskus kun kentällä sattuu olemaan muutama muu hevonen samaan aikaan, tamma laittaa hirmuisen show'n pystyyn jotta saisin varmasti kiristellä hampaitani selässä. Maastossa Viola kuumuu vauhdikkaampien pätkien jälkeen niin kovin, että kiukuttelemme puolet kahdenkymmenen kilometrin matkasta toisillemme. Viola kiukuttelee satuloinnissa siitä huolimatta, että se on aivan pian sujut kun satula on selässä. Karsinassa V kiukuttelee muille hevosille, jotka tulevat liian lähelle. Jos ne eivät tule liian lähelle, Viola menee lähelle. Sen kiljumisen takia mulla menee tyystin hermot ja tilanne on taas yksi hiljalleen muodostuva katastrofi.

Siitä huolimatta ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaisesti, on Viola mun mielestä maailman parhain hevonen. En olisi paljoa parempaa voinut saada. Huonoja päiviä enemmän on onneksi niitä hyviä päiviä kun Viola on kuin ihmismielen jatke: keskittyy, kunnoittaa, luottaa ja kuuntelee. Viola on nopea oppimaan ja opetteleekin uusia asioita innolla. Vaikka Viola kuumuu maastossa, luotan siihen aina aivan 100 prosenttisesti - tyttö on yleensä vain silmin nähden innoissaan päästessään tekemään jotakin mieluista ja helppoa. Violan selkään voi laittaa kenet tahansa vauvasta vaariin ja jopa koiran. Enemmän Violan kanssa tulee koettua onnistumisia mitä epäonnistumisia, jotka jäävät selkeinä muistikuvina mieleen.

Melkein teurasautosta ostetuksi alle 500€ maksaneeksi hevoseksi onnistuin nappaamaan elämäni hevosen, joka paljastuikin tosielämäni lottovoitoksi. Luultavasti ainoaksi sellaiseksi, mutta ehdottomasti parhaaksi!