Moi taas! Taisin luvata teille uutta postausta torstaille, mutta postaaminen venyi kuitenkin kuvien puutteen vuoksi tälle lauantaille ja osasyynä saattoi myös olla se, että aika höntsää meillä loppujen lopuksi oli. Tänään sain muutenkin iskän kuvaamaan kun mentiin kentällä ja opettelin jopa vihdoin ja viimein käyttämään Photoshopia, Lightroomia mikä mulla on pitkään ollut jo asennettuna koneelle, mutta vasta nyt opettelin sitä käyttämään :-D
Aloitin tänään ratsastamalla kentällä pitkät alkukäynnit, varmaan reilu viisitoista minuuttia köpöteltiin kaikessa rauhassa pitkin ohjin kentällä vähän sinne sun tänne miten mieli tekikään. Viola oli jostakin syystä ihan hermona koko ajan, tosin myös aika hidas pohkeelle ja vähän tammamaisesti jästipää. Alkukäyntien aikana se säikähtikin aitaa jonka eteen sen pysäytin siksi aikaa että sain korjattua jalustimia, jotenka jutusta seurasi vain paniikinomaista räpeltämistä ympäri kenttää. Roikuin selässä vähän mielenkiintoisesti puoliksi makuullani, mutta ilman tippumista episodin saatiin unohdettua mielestämme muutaman minuutin sisään. Ihan hyvä vaan niin, että ainakin Viola unohti hirmu pelottavan aidan.
Keräsin ohjat tuntumalle ja aloin ratsastamaan enemmän käyntiä. Siinä askellajissa V tuntui oikeastaankin tosi hyvältä, vaikka sisäpohje varsinkin oli hankala saada läpi. Hyvin mielin ratsastelin siis muutaman kierroksen käyntiä ihan vain aktiivisemmaksi ja yritin saada Violaa myötäämään hieman niskasta samalla kun käynti pysyisi aktiivisena. Homma onnistui tuttuun tapaan hyvin. Käynnissä Viola on oppinut jo hyvin kulkemaan ihan oikeasti nätisti ohjat kerättyä.
Koska alkuverryttelyssä käteväksi on osottautunut väistöt, aloitin suosiolla niitä tekemällä. Otin ensin molempiin suuntiin väistöjä käynnissä. Siinä alkoi ilmenemään jääräpäisyys mikä ei jäänyt epäselväksi siinä tehtävässä, sillä Viola vänkäsi hirmuisesti vastaan eikä ymmärtänyt omasta mielestään mitä niin selkästi ja tuttuun tapaan pyysin. Yhden perkeleen jälkeen homma alkoikin toimia jo enemmän mun haluamallani tavalla ja lopulta väistöt olivat käynnissä ihan ok, vaikka fuskaamista V sinnikkäästi jaksoi vielä kokeilla uudelleen ja uudelleen.
Ravissa alkoi ilmenemään sitten pikkuriikkisen enemmän ongelmia. Aloitin käyntiväistöjen jälkeen ravaamaan kenttää ympäri ja Viola sähläsi ihan älyttömän paljon. Mulla oli myös ongelmia jalustimien kanssa, jotenka lyhensin niitä hieman huomattuani, että mun jalka jälleen heilui keventäessä todella kovin mikä taas häiritsi Violaa. Muutaman kierroksen jälkeen saatoin vain todeta, ettei jalustimien lyhentäminen ainakaan asiaa auttanut. Pidensin niitä sitten saman tien reilusti ja valehtelematta siitä olikin sitten jo hieman apua. Keventäessä saatoin silloin pitää jalkaa vähän paremmin paikallaan vaikka se satunnaisesti naputtelikin Violan kylkeä vasten. Mun pitäis oppia pitämään vakaa, passiivinen pohje jotenkin jos haluan saada ratsastettua heppaa paremmin. Samoin mun on saatava toi katse niskasta ylös, mutta juttu on helpommin sanottu kuin tehty! Katse on mulla ollut aina se yksi suuri ongelma.
Samaan tapaan mitä käynnissä, otettiin väistöjä myös ravissa kun sen juoksemisen oli ensin saanut kontrolliin muutamilla ympyröillä ja runsailla pidätteillä. Alkuun Violalla meni taas aikaa ymmärtää mitä siltä pyysin, toisin vähän epäselvästi taisin sille ensin apuja antaa kun keskityin omiin jalkoihini. Loppua kohden sain molempiin suuntiin onnistumaan ihan hyvät väistöt kumminkin, jotenka hyvillä mielin saatettiin lopetella niiden tekeminen.
Väistöjen jälkeen kokeilin vielä ravilisäyksiä muutaman kerran mitkä nekin onnistuivat ensiyrittämältä jo ihan hyvin. Ne Viola muutenkin on osannut suhteellisen hyvin jo jonkin aikaa ja niitä on ihan kiva aina kentällä välillä tehdä, sillä kun tarpeeksi pyytää niin Violahan myös tekee! Loppuraveissa tamma olikin jo letkeämpi ja reippaampi mitä alussa. Oikeastaan lopussa se oli kutakuinkin juuri sellainen, mitä alun perin halusinkin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti