perjantai 10. lokakuuta 2014

181. Elämäni kauhein ilta


Aivan normaaliin tapaan palattiin pitkältä ja hauskalta maastolenkiltä eilen, Torstai-iltana takaisin tallille. Poikkeuksellisesti kengityksen takia vein Violan suoraan karsinaan jossa nappasin siltä suitset ja satulan pois, jonka jälkeen lähdin viemään varusteita oikeille paikoilleen huoltamisen kautta. Palattuani karsinalle Viola laskeutui maahan kuin alkaen piehtaroimaan, kuitenkin vain jääden makaamaan - ei yhtään sille tyypillistä. Kävin tökkimässä sen ylös ja saman tien laskeutui makuulle ja kävi piehtaroimaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Lähdin taluttelemaan sitä pihatietä pitkin ja Viola oli ihan rauhaton. Jonkin aikaa sitä sai talutella, varmaan lähemmäksi 20 minuuttia jonka jälkeen mietittiin jospa se olisi vähän suuttunut vain siitä että oli ilta ja se oli vielä pihalla. Koitettiin viedä se sitten sisälle karsinaan muiden hevosten seuraan, mutta siellä alkoi järjetön potkiminen ja maahan pyrkiminen, jonka jälkeen lähdin muutaman ihmisen kanssa taluttelemaan sitä taas pihalle, tällä kertaa vähän kentälle.


Homma oli kerennyt jatkua sen verran kauan että soitettiin päivystävälle eläinlääkärille ja vastaajaan jätettiin viesti kun ei kuulunut vastausta. Epäiltiin yhteistuumin kaasuähkyä jotenka siirryin taluttelemaan Violaa tallin vieressä olevaan mäkeen jota menimme siinä lähemmäs tunnin ainakin, ellei jopa pidempääkin. Eläinlääkäriltä tuli soitto että on tulossa, toisin jonkin matkan päästä ja aikaa menisi ainakin puoli tuntia. Mäen kävelemisen aikana Viola rauhoittui vähäsen ja täten koitettiin viedä se taas karsinaan kun lääkärin soitosta oli mennyt jo tunti.

Karsinassa Viola oli tosi paljon parempi. Se ei enään riehunut eikä kipu loistanut samalla tapaa silmistä mitä ensimmäisellä yrityksellä. Eläinlääkärikin reilu tunnin odottelun jälkeen saapui paikalle.
Eläinlääkäri tuli, Viola siirrettiin käytävälle ja lääkäri sitten alkoi tutkimaan. Pieni kaasuähky sillä olikin, joka onneksi oli ennättänyt laantua jo hieman. Yön yli sai sitten pistoksen kipulääkettä. Sille ei syötetä nyt kuin kuivaheinää vielä tämän päivän ajan ja se saa hetken saikun itselleen myös. 

Voin vaan sanoa että oli yksi ehdottomasti kamalimmista illoista mitä oon kokenut! Voi sitä huolen määrää kun itkien taluttelin Violaa ympäriinsä ja toivoin vain parasta - onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. 

5 kommenttia:

  1. Sen siitä saa ku pitää hevosta laitumella ja antaa syyä vihreetä yöpakkasten jälkeen.. Pitäs sulla hevos ihmisenä tietää ettei tämmöstä saa tehä ku siitä voi tulla suolisto ongelmia ja isompi riski saaha ähky!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoset oli vaihtaneet tarhoihin ennen yöpakkasia ja nimenomaan en oo antanut yöpakkasten jälkeen syödä vihreetä. Kyllä mulla nyt sen verran järki sentää päässä liikkuu etten sitä anna tehdä juurikin että Viola pysyisi kunnossa.

      Poista
    2. Kyllä Riina tietää ja tekee varmasti parhaansa Violan hoidossa. Turha alkaa syyttelemään kun et asiasta tiedä p vertaa

      Poista
  2. Yllä oleva anonyymi on oikeassa! Riina tietää mitä tekee:) Ihan samalla tallilla ponieni kanssa asustelen ja eipä kenenkään hevonen ole yöpakkasten jälkeen syönyt vihreää!

    -jasmi

    VastaaPoista