torstai 30. lokakuuta 2014

185. Hyppyjä, maastoa ja kylkikipua

Tohon otsikkoon on aikalailla hyvin tiivistetty taas kerran aivan liian nopeesti menneen viikon tapahtumia, ajankohtaisia juttuja. Oon taas vaihteeksi itse saanut kärsiä järjettömästä kylkikivusta johtuen mun "vammastani" joka todettiin muutama kuukausi taaksepäin. Violan liikutus on siis ollut vähä mitä onkaan ollut, epäsäännöllistä ja kevyttä kolme reippaampaa treeniä mukaan lukien. Mua kieltämättä itseäni ärsyttää ihan suunnattomasti miten tää kylkikipu taas vaikuttaakaan mun omaan tekemiseeni ja samalla siis Violan liikkumiseen ja muuhun. On melko haasteellista saada apuja liikutukseen viikolla kun koulu on täydessä käynnissä ja aivan yllättäen; tästä kivusta kun ei ikinä tiedä milloin se pääsee yllättämään.


Uusista kuvistakin alkaa hiljalleen olemaan pulaa. Heti viiden jälkeen alkaa hiljalleen hämärtymään ja yhdessä hujauksessa onkin jo ihan pilkkopimeää. Vielä kun koulukin kestää sen verran myöhään ja bussilla kotiin tultaessa kello onkin äkkiä jo yli kolme ja tallilla on neljän jälkeen. Heppaa laittaa kuntoon jonkin aikaa + siivoamiset ja siinä onkin sitten ratsastamassa pimeässä tai kentällä kellertävän lampun valaisemana. Ei ihanteellista kuvaamiselle, ei ole ei. Ja kuvaajaakin on vieläpä vaikea saada tallille mukaan! Postaileminenkin alkaa olemaan vähän typerää kun uusia kuvia ei juurikaan saa mukaan näihin ja nytkin joudun etsimällä etsimään julkaisemattomia kuvia, sellaisia joita edes kehtaa tänne laittaa näytille. Suurin osa kuvista kun tuppaa kuitenkin olemaan tolla toisella koneella ja tällä mun uudella kun ei ihan hirveesti vielä kuvia löydy tallilta... Ehkä mä tähän jotain keksin.


Tosiaan, siis alkuviikosta juoksutin yhtenä iltana Violan kentällä. Laitoin pieneksi "haasteeksi" ja innostajaksi puomin siihen ympyrälle jolloin ravaillessa Viola sai keskittyä askeleisiin vähän paremmin ja mennä aina puomin yli tietyssä kohdassa ympyrää. Vähän mä itse jännitin kuitenkin juttua, onnistuisko se varmasti? Ihan positiivisena yllätyksenä tajusin miten Viola kuitenkin ihan nätisti meni aina vapaaehtoisesti puomin yli sen kohdalle sattuessa mikä kyllä oli jotenkin tosi ihana taas nähdä, Tapahtunut edistystä siis puomejenkin puolesta. Lopussa kuitenkin alkoi vihreät miehet ja möröt kummittelemaan aitojen ulkopuolella pimeällä puolella, jolloin lopussa menikin tosi paljon läskiksi koko juttu.

Tiistaina oli tarkoitus tuupata kentällä vähäsen. Ja kappas - kenttähän pursusi porukkaa iltahämärällä! Kuitenkin kun siinä olin kerennyt menemään sellaiset reippaat puolisen tuntia alkoi porukkaakin luisumaan muualle jolloin meitä loppupeleissä jäi kolme pyörimään paikalle. Mun kaverille ja sen suokkiherra Jormalle laitettiin yksi ristikko kentälle jota mekin sitten saatiin tulla yli! Alkuunhan oli erimielisyyksiä ja päätettiin yrittää mennä käynnissä; Viola pysähtyi suoraan ristikon eteen ja kun vähiten odotin niin se päätti sitten hypätä kunnon multiloikalla vaan yli ilmavaraa jättäen. Melkein tulin alas kun en todellakaan osannut siihen pomppuun varautua - mutta kuin ihme ja kumma selässä kestin! 
Ristikko laskettiin vielä pieneksi pystyksi joka hypättiin muutaman kerran ravissa yli, toisin erimielisyydet piti ensin ratkoa ja päädyttiin onneksi aina mun mielipiteeni voittoon.

Ja tänään tuli sitten taas maastoiltua. Ajattelin kokeilla jospa päästäisi Violan kanssa ihan kahdestaan liikkumaan maastossa ja itku siinä meinasi tulla kun huomasin miten reippaasti tamma pyrki eteenpäin. V yritti kääntyä takaisin tallille vain kahdesti koko matkan aikana, ihan huippu juttu!! Törmättiin kuitenkin matkalla shettis Kerttuun ja sitä ajamassa oleviin siskoksiin joiden mukana pyörittiin Violan kanssa sitten loppumaasto. Olihan se ihan hauskaa päästellä siellä mäkiä ja suoria kun perässä tuli rätisevät kärryt! :D


Jösses sentään. Sain mä tätä tekstiä kuitenkin tulemaan kun vaan keksin jotakin kirjoitettavaa. No, jospa sitä saisi vähän inspiraatiota aktiivisempaan päivittelyyn ja kuulumisien kertoiluun tännekkin. Oh, meillä on muuten Violan kanssa kohta kokonainen vuosi pulkassa takanapäin, 1. Marraskuuta 2013 tää kopukka tuli nimittäin meidän auton perässä kopissa kotitallinsa pihaan. Onpas aika mennyt nopeasti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti