Herranjestas kun on ärsyyntyminen taas niin huipussaan! On alkanut taas se vaihe kun menon eteen tuntui yllättäen ilmestyneen todella, todella suuri alamäki jonka loppua ei tuntuisi näkyvän pidemmänkään tähystelyn tuloksena. Muutaman viikon aikana Violasta on ilmojen viilentyessä muuttunut oikein sika, ainakin näin sitä voisi kuvailla. Tässä oonkin viimeeksi tänään saanut taas miettiä ostinko varmasti ihan hevosen vai olisiko kyseessä vain pieni elämää nähnyt possu? Luulisin kuitenkin tämän olevan taas ohimenevä vaihe jonka aikana Viola yrittää ottaa selvää johtajuudesta ja testailee vain. Vähän yllätyksenähän tämä nyt ylipäätänsä tuli, mutta mulla on positiivinen usko tallella sen puoleen että tää menee kohta vielä ohi! Pitää vaan koittaa jaksaa tätä käytöstä jonkin aikaa ja tehdä tasan selkeeksi kuka on oikein pomo ja kenen mukaan mennään. Lähinnä jatkuvaa vittuilua (anteeksi kielenkäyttö) tapahtuu kentällä, maastoreissujen alussa ja tallissa hoitamisen aikana - yksin. Rauhassa meneminen on täysin vieras käsite ja tuntuu sille kuin oltaisi menty aikakoneella vajaa vuosi taaemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti