315. Tarinoita kuvien takaa

Tää päivä oli lauantai, 2. marraskuuta 2013. Olimme hakeneet Violan edellisenä päivänä Joensuusta meille uuteen kotitalliinsa ja tämä tässä on ensimmäinen yhteiskuva meistä kahdesta: paljon on muuttunut ihan kummankin kohdalla! Samat suitset, takki ja juoksutusliina kylläkin löytyvät yhä :-D Kuva on otettu pellolla, jossa kävelimme tosi, tosi, tosi useasti edellisessä tallissa. Muistan fiiliksen edelleen ihan järjettömän hyvin, mikä mulla oli tänä päivänä. Olin haaveillut hevosesta 10 vuotta ja nyt omistin mielestäni maailman ihanimman sellaisen, mitä yksikään muu ei voi korvata. Tuona lauantaina oli hymy herkässä, olin tallilla aivan laittoman kauan, enkä malttanut olla puhumatta Violasta.

Muistan myös tämän kuvan ottohetken sangen hyvin. Vuosi taisi olla varmaan maksimissaan 2012 ja kuvassa on mun entinen hoitohevoseni, vanha pappa Feding. Tutummin "Feedun" kanssa mulla onkin hieman erikoisempi tarina takana, sillä Feedu sattui olemaan suosikki ratsuni kyseisellä tallilla jo reilu 8 vuotta aikaisemmin, jolloin aloitin ratsastamisen kyseisessä ratsastuskoulussa. Niin se kohtalo sattuu! Tää kuva oli kuitenkin otettu eräänä loppukevään päivänä, jolloin oltiin oltu syöttelemässä heppoja takana näkyvällä pellolla muutamien kavereideni kanssa. Sinä päivänä puunailin ruunaa myös ulkona ainakin kahden tunnin ajan, syöttelin herkuilla ja kaikki tuntui olleen vain juuri kohdallaan.

Tämän kuvan ottohetkellä Viola oli ollut mulla omistuksessa tasan yhden vuoden, joten kuva on otettu 1.11.2014. Mun hyvä kaveri oli tallilla mukana kuvaamishommassa, sillä halusin saada yhteiskuvia meistä. Muistan, että tää kuva oli siltä ratsastuskerralta, jolloin homma luisti hienosti. Ilma oli jotenkin loppusyksyinen: raikas ja viileä, mutta ei liian kylmä.

Tässä kuvassa on Hof, hevonen ratsastuskoululta jossa kävin vuosia ja missä mulla oli hoitohevonen ja ratsastelin milloin mitenkin. Kuva on otettu kesäleiriltä 2012. Yksi elämäni parhaimmista kesistä! Tämä on radalta, jota hyppäsimme. Mun ensimmäiset 120cm esteradat. Ihan ensimmäisellä kerralla putosin juuri tälle kyseiselle okserille tosi ikävästi, suoraan puomejen väliin. Muistan vain miten perkeleen kovin mua sattui käteen, joka jäi puomin päälle kun itse istuin maassa ja hevonen tuijotti esteen edessä vapaana. Katsomosta kuului vain "hui" ja muuta, joten melko ikävälle se putoaminen kai näytti myös ulkopuolisen silmistä. Itsesuojeluvaistoni on pyöreä 0, joten kiipesin kivusta huolimatta takaisin selkään ja pääsimme okserin ylitse ja jatkoimme rataa kuten kuuluikin. Tilanne on jäänyt mieleeni todella hyvin ja muistan vain miten ajattelin, ettei periksiantamattomuus ollut pahasta.

Kesältä 2015. Selätin hirveän kammoni ratsastaa ilman satulaa. Olin aikaisemmin vuoden mittaan tippunut Violalta tosi useasti ilman satulaa mennessä, joten aloin jännittämään ja välttelemään ilman satulaa ratsastamista - paljon. Iltana jolloin kuva on otettu, Jasmi pakotti mut kuitenkin kipuamaan selkään. Jännitin ihan hirveästi, mutta käynti onnistui hyvin. Otin itseäni niskasta kiinni ja pian jo ravailin Violan kanssa keskiympyrää ja kaikki sujui hienosti. Näin uskalsin taas alkaa ratsastamaan ilman satulaa ja sitä olikin paljon!

TÄMÄ!! Nämä laidunkuvat ovat edelleen yhtiä suosikkikuviani ikinä. Olimme Jasmin kanssa käyneet ensin ajamassa Kertulla (postaukseen tästä) ja seuraavaksi päivän päätteeksi pyöräilimme Jasmi pyöräni tarakalla Violalle. Illalla oli taas niin ihan auringonlasku, että otimme laitumella muutamia kuvia Violan kanssa. Edelleen mulle tulee ihan mielettömän ihana fiilis kun selailen näitä kuvia. Silloin tuntui vain sille, että kaikki palapelin palaset loksahtivat paikoilleen.

Kesältä 2015 tämäkin kuva. Olin maastoilemassa eräänä kauniina kesäiltana Emmin kanssa, joka tosin oli jalkaisin matkassa, mutta mukana oli myös toinen tyttö ja tallin omistajan shettistamma. Kun palailimme takaisin tallia kohden, oli tosi, tosi kaunis auringonlasku ja mielettömät värit! Päivä oli ollut tosi hyvä ja ilma oli lämmin, oli tyyntä ja ei ötökän ötökkää maastossa, jossa olimme varmasti ainakin muutaman tunnin ajan.

Kesältä 2015 mulla on niin, niin paljon ihania muistoja ja kuvia jaettavana, että taidan tehdä tästä postauksesta toisenkin osan myöhemmässä vaiheessa. Mikä kuva oli suosikkinne?