Oon ollut viikonlopusta lähtien flunssan kourissa ja vieläkin se laittaa päässä jyskyttämään. Onneksi oon paranemaan päin menossa, joten oon voinut ajaa torstaina ja perjantaina tallille moikkaamaan Violaa. Koska mulla oli koulussa perjantaina peruttuna kummatkin historian tunnit, pääsin kaverini Elinan kanssa jo heti aamusta tallille mäkkärin autokaistan kautta. Kirsikkana kakun päälle oli tietenkin ihan mielettömän hyvä ilma. Aurinko paistoi ja vaikka olikin pakkasta, oli oikeasti jopa lämmin. Tai no - lähinnä aurinko lämmitti kivasti. Ei siis varsinaisesti vielä mitenkään superlämmin, vaan pakkasen läsnäolon huomasi edelleen ja sen, että eletään yhä talvea.
Anyways, tallille päästiin hengissä ja elossa. Itse asiassa ihan ensimmäistä kertaa kun sain auton parkkiin, Violalla nousi pää saman tien heinistä! Herkkiksenä oli lähellä ettei itku tullut silmään kun Viola ihan oikeasti tuijotteli korvat hörössä portilla auton suuntaan kun itse vielä istuin siellä - mulle tää oli jotenkin kertakaikkiaan vain niin ihana yllätys :-D Yleensä kun saan suurin piirtein juosta tarhaa pitkin Violan perässä... Tai sitten saan yksinkertaisesti ihailla tamman persettä toisella puolella tarhaa.
Mua kieltämättä hieman pelotti se, että Viola oli hoitotilanteessa karsinassa turhan kiltti ja kuuliainen, etenkin kun eläinlääkäri hääräsi muiden nelijalkaisten parissa samaan aikaan. Useimmiten vuosien aikana on tullut ilmi, että kun Viola käyttäytyy hoitaessa hyvin, pääsee sisäinen ja julma piru irti vasta ulkona tositoimissa. Onnekseni saatan kuitenkin sanoa näin jälkeenpäin jännityksen ollut täysin yhtä tyhjän kanssa. Jo heti alkukäyntien aikana yli-ison viltin kanssa Viola tuntui tosi, tosi kivalta ja oman muistamiseni mukaan taisin siitä Elinalle mainitakin. Tamma käveli kiirehtimättä ja kaikessa rauhassa tutkaillen ympäristöään normaaliin tapaan, mutta pysytellen silti hyvin kuulolla ja istunnalle herkkänä.
Oman flunssaisuuden takia mun oli alkujaan tarkoitus ratsastella ihan vain kevyesti. No, kuten arvata saattaa, en suunnitelmassa pysynyt. Viola tuntui sen verran hyvältä juuri sillä hetkellä, että pakko mun oli ottaa ilo irti siitä. Kaiken lisäksi Viola on ollut pienellä kävelykuurilla viileiden ilmojen ja mun kipeyden takia, joten oli aikakin tehdä oikeasti töitä. Aloitin taivuttelemalla Violaa hieman käynnissä ympyrällä kumpaankin kierrokseen, mikä sujui ihan hyvin. Tarkoituksena mulla oli vieläpä tehdä etu- ja takaosakäännöksiä, mutta ne nyt pääsi jäämään täysin nollaan. Hyvin pysyn suunnitelmissa jos niitä harvoin on!
Oman flunssaisuuden takia mun oli alkujaan tarkoitus ratsastella ihan vain kevyesti. No, kuten arvata saattaa, en suunnitelmassa pysynyt. Viola tuntui sen verran hyvältä juuri sillä hetkellä, että pakko mun oli ottaa ilo irti siitä. Kaiken lisäksi Viola on ollut pienellä kävelykuurilla viileiden ilmojen ja mun kipeyden takia, joten oli aikakin tehdä oikeasti töitä. Aloitin taivuttelemalla Violaa hieman käynnissä ympyrällä kumpaankin kierrokseen, mikä sujui ihan hyvin. Tarkoituksena mulla oli vieläpä tehdä etu- ja takaosakäännöksiä, mutta ne nyt pääsi jäämään täysin nollaan. Hyvin pysyn suunnitelmissa jos niitä harvoin on!
Ravissa jatkoin samaa mitä käynnissä, sillä rauhallista ravia ei tarvinnut normaaliin tapaan edes alkuunkaan alkaa hakemaan. Viola taipui kumpaankin suuntaan yllättävän hyvin. Harjoitusravi oli myös heti alkujaan ihan ok tammalle, joten hetken keventelyjen jälkeen jatkoin taivuttelua harjoitusravissa. Ollaan aika paljon tykätty harjoitella menemistä harjoitusravissa, mikä on myös alkanut sujumaan tosi hienosti. Pystytään menemään niin jo pitkiäkin aikoja, vaikka mulla olisi vielä ihan hirmusesti opeteltavaa siellä istumisessa. Violalla harjotusravi hypyttää sen verran paljon, että olisi syytä varmaan treenata keskivartaloa astetta enemmän kun salin puolella piipahtelen. Ehkä se natsaa jossakin vaiheessa kuntoon.
Viola oli niin hyvin kuulolla ja kentän pohja oli hyvässä kunnossa varmaan ensimmäistä kertaa talven aikana, joten päästiin vihdoin ja viimein ottamaan laukkaa aitojen sisässä! Laukattu ollaan Violan kanssa ahkerasti maastossa, muta kentällä se olikin syksyn jälkeen ensimmäinen kerta. Ensimmäinen laukkakerta nousi tosi hienosti ravista ja Viola pysyi hyvin kontrollissa kaksi kierrosta, ennen kuin hidastin raviin. Toisella kerralla oikeaan kierrokseen laukkaa nostaessani tunsin miten Viola innostui hirmuisesti, eikä se laukkakerta ollutkaan enään yhtä hillitty mitä aikaisemmin. Tiettyjä pätkiä sain Violaa hieman kontrolliin paremmin, mutta tosi monesti vauhti oli sangen hurja tamman painettua intoa täynnä menemään. Kertaakaan ei kuitenkaan pelottanut, että vauhti olisi ollut liian kova. Laitan intoa hieman sen piikkiin, että Viola tykkää laukata ja emme koko talven aikana ole päässeet kertaakaan työstämään sitä kentällä. Niin kauan kun pohja antaa periksi työstetään laukkaa taas kentällä, joten liika palloilu varmasti rauhottuu taas. Laukkojen jälkeen olikin hankala saada Viola hyväksymään se, että olisi aika loppuverrytellä ravissa jälleen.
Ps. Lisäsin blogin sivupalkkiin kyselyn postaustoiveista, joten käykääpä klikkailemassa oma toive ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti