311. Maastakäsittely ja luottamus meillä

Aikanaan kun Viola tuli mulle vuonna 2013, alotettiin rakentamaan hiljalleen luottamusta nimenomaan maastakäsittelyn avulla. Tiesin jo siinä vaiheessa kun ostopapereita allekirjoittelin, ettei mulla olisi mikään kiire ja hinku päästä treenaamaan Violan kanssa selästä käsin, vaan jo alusta alkaen halusin aloittaa rauhassa työskentelemään. Tiesin, että meillä olisi aikaa vielä ratsastella riittämiin asti. Tuntui paljon luontevammalta tutustua hevoseen kunnolla maasta käsin ennen suurempia operaatioita selästä käsin - olihan takana tosin muutama muukin syy, miksi tämä tuntui kaikkein luontevimmalta vaihtoehdolta ja ennen kaikkea parhaalta sellaiselta. Violallahan on historiaa passin mukaan kiertohevosena, joten sen luottamuksen saavuttaminen vaati ihan mielettömästi aikaa. Uskaltaisin veikata, että mullakin meni siihen vähintään vuosi. Ehkä enemmänkin. Nykyään luottamus on jo molemminpuoleista tilanteessa kuin tilanteessa.

Viola on ollut mulla ollessaan aina tosi kunnioittava ihmisiä kohtaan. Erikseen mun ei ole tarvinnut alkaa selvittelemään sen kanssa sitä, kuka on pomo ja kumman mielen mukaan mennään. Jos asia olisi ollut kuitenkin toisin, olisin hoitanut asiaa juurikin harjoituksilla mitä voisi tehdä maasta käsin. Taluttaessa Viola on osannut suurin piirtein aina kävellä nätisti, vaikkakin se heittelee puolelta toiselle, tosin mun luvalla - oli se sitten huono asia tai ei. Ennemminkin maastakäsittely on meillä mennyt alusta alkaen luottamuksen rakentamiseen esimerkiksi juuri toisiimme tutustumalla ja tutkimalla Violalle jänniä, uusia ja pelottavia asioita.

Selkeästi Viola on osoittanut kiinnostusta myös erilaisten temppujen opettelemiseen, oli sitten kyseessä ihan simppeli juttu tai enemmän aikaa vaativa liike. Itselläni on niin kovin vähän kokemusta vastaavien opettamisesta, että tulos on ollut sen mukaista. Hieman soveltamalla ohjeita joita olen kuullut, tutkinut ja lukenut, oon löytänyt meille sopivia keinoja opetella miellyttävällä tavalla temppuja. Jos niitä tempuiksi saattaa edes kutsua. Saatuaan paremmin luottamusta mua kohtaan Viola alkoi tekemään sitä, että irtojuoksutuksen yhteydessä se kävelee usein mun perässä kuin koiranpentu niin kauan, ennen kuin hätyyttelen sitä vähän kauemmaksi liikkeelle. Itse asiassa vasta onnistuimme myös pääsemään astetta pidemmälle tässä "tempussa", sillä lähdettyäni juoksemaan Viola lähti ravaamaan perässä - hieman viiveellä kuitenkin -, mutta idean tajuten. Viola osaa myös joten kuten halutessaan nostaa jalkaa käskystä, minkä taisin opettaa syksyllä 2015. Kumartamisenkin esiasteet ovat jo hyvin hallinnassa.

Kuulun siis aikalailla siihen sorttiin, joka tykkää maastakäsittelystä. Hyödyiksi näen ainaisen luottamuksen rakentamisen ja vahvistamisen mun ja Violan välillä, sekä mahdollisesti hyödyllisiä harjoitteita kunnioittamisen suhteen. Kun pelisäännöt on selvillä, yhteiselo on huomattavasti vähemmän stressaavaa ja joustavampaa. Maastakäsittely tekee myös arjesta monipuolisempaa ollen kivaa ja mieltä virkistävää vaihtelua maastoilun, kouluratsastuksen ja esteiden pomppimisen rinnalla.