242. Veikee possu

Moikka! Ajattelin tulla taas uuden kuvamateriaalin kera kertoilemaan kuulumisiamme mitkä on taas jääneet hieman vähälle, sillä mitäpä tässä olisikaan ollut kerrottavaa taas. Eipä ainakaan mitään järin suuria uutisia, mutta nyt kuvaajan saaminen mukaan tallille muutti hieman ääntä kellossa ja jaksoin avata koneen varta vasten tätä postausta varten - ja espanjan läksyjäni varten myös onko se sitten hauskaa vai ei...

Eilen, eli lauantaina, menin aamusta ratsastamaan Violan. Sain seuraksi kentälle taas sen samaisen arabiruunan mikä oli aikaisemminkin kuluneen viikon aikana käynyt samaan aikaan pyörähtämässä kentällä. Lauantaina hetken tappelemisen ja ihmettelemisen jälkeen sain Violan liikkumaan ihan mielettömän hyvin ensimmäistä kertaa koko tällä tallilla asumisen ajan! Ratsastuskerrasta ei sen kummemmin taida edes olla kerrottavaa, sillä lähinnä tein vain ympyröitä ja yritin ratsastaa kulmat huolellisesti ja saada ravia hieman tasoittumaan. Näin asia nopeasti sepitettynä.

siis ihan tosi, toi ilme!! :D Viola näytti tältä kai koko kuluneen illan

Illasta sain mun luokkakaverini mukaan kuvaamaan ratsastusta. Elin suhteellisen hyvässä toivossa eilisen takia, sillä Viola tuntui vihdoin äkänneen miten pitää toimia. Talliin taluttaessakin se löntysteli tosi hidasta vauhtia kaula pitkänä ja seisoi käytävässä suurimman osan ajasta ihan nätisti... kiukuttelua alkoi ilmenemään vasta kun se reppana näki suojat mun käsissä - loppu jääkin sitten historiaan!

Koska mitä ilmeisemminkin toisella kentällä oli joku valmennus tai tunti menossa, jouduttiin menemään tuolle hieman pehmeämmälle kentälle. Viola alkoi touhottamaan jo siinä vaiheessa kun oltiin kävelty alle puoli kierrosta pitkin ohjin kenttää ympäri... hyvin siis lähti käyntiin! Jostakin kumman syystä se myös innostui kuikuilemaan aitojen ylitse muualle ahkerasti, jolloin keskittyminen olennaiseen katosi taas ihan. Pian kuitenkin keräsin ohjat paremmin käteen ja käveltiin muutama kierros suuntaansa ihan vain lyhyin ohjin ja herättelin Violan takaisin maan pinnalle.

Melko nopeast kumminkin nostettiin ravi. No, kuten osasin odotella, Violalla oli ihan mieltetön kiire johonkin. Sain tehä oikesti paljon hommia saadakseni ravin rauhoittumaan, sillä ihan sormia napsauttamalla se tuntui puuduttaneen suunsa myös pidätteitä vastaan. Muutama kierros meni ympyröiden kanssa jotta sain suun reagoimaan johonkin ja istunnan läpi, minkä jälkeen meno alkoi taas näyttää - ja ennen kaikkea tuntumaan - kelvolliselta.

Vasempaan kierrokseen ravaaminen oli alkuunsa taas samanlaista tappelemista. Sekin kun alkoi sujumaan, vaihdoin vielä kertaalleen oikeaan kierrokseen. Tein pientä volttia ravissa muutaman kerran, sitten suuremman ympyrän ja taas volttia. Voltissa istuuduin aina harjoitusraviin ja yritin saada ravin tosi lyhyeksi ja suuremmalla ympyrällä keventämällä yritin taas pidentää ravia hieman. Se onnistui yllättävän hyvin ja sen avulla sain heppaakin hieman paremmin kontrolliin pidempienkin pätkien ajaksi taas.

Aika lonkalta vedin myös kokeilla laukannostoja ja ennen kuin asiasta kerkesin ihanalle kuvaajalle ilmottelemaan, anoinkin laukkapohkeet varoittelematta sen suuremmin Violalle. Suurena, tosi suurena yllätyksenä tulikin se, mikä laukka sieltä nousikaan! Viola ei kiihdyttänyt vauhtiaan ja nappasi ison ja napakan laukan. Ylläpidin sen lyhyen sivun ajan ennen kuin hiljensin raviin ja Viola toimi kuin automaattinen unelma. Mikälie herne liikahti päässä, mutta ihan törkeän hyvä pätkä tuli varsinkin sileältä nostettuna!

Toinen laukannosto onnistui kutakuinkin samalla tavalla, tosin raviin siirtyminen oli astetta hankalampaa. Onneksi mulla oli lyhyempi jalustin taas jalassa ja pienien hyppelyiden jälkeen kestin selässä, mutta pointtina taas se, että laukka oli mielettömän hyvää. Harmi kun kuvia tai videoita ei saanut...

Viimeisten ravipätkien aikana Violan sisäinen possu heräsi ja se alkoi hyppelehtimään ihan omiaan. Välillä se säikkyi jotakin olematonta, sitten paikalle putkahtanut hevonen sai mielen järkyttymään ja mun puhe aiheutti pahemman luokan järkytyksen. No, sellaista se tamman kanssa eläminen välillä tuppaa olemaan. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, etenkin laukasta!