287. Pohjalta on onneksi suunta ylöspäin

Melkein jo viikon takaisia kuvia tässäkin postauksesta ja suuri kiitos näistä mukana olleelle Kiialle! Vähän taisin olla hukassa taas viikon jälkeen kieltämättä energiapakkauksen selässä, mutta mikäs siinä. Ehkä siitä johtuu tuo niskaankin kuikuilu kun taisin yrittää parhaani mukaan pitää Violan kurissa - luulisin niin. 

Joka tapauksessa mun tää viikko on ollut ihan yhtä pomppimista paikasta toiseen. Oikeestaan mulla on ollut nyt vähän aikaan jo aika durasell kani meininki päällä. Barcelonasta kotiuduttiin keskiviikkoiltana ja perjantaina lähdinkin jo viikonlopuksi Tutkuun kaverini kanssa. Heippa nukkumiselle, sillä nukkumaan kävin aina myöhään ja herätys oli luonnon herätyskellon kanssa aina aikaisin kiitos ehkä maailman surkeimpien verhojen. Vaikka eletään vasta keskiviikkoa, oon ravannut kirjaimellisesti enemmän joka paikassa mitä normaalisti viikossa (t. antisosiaalinen heppatyttö). Just täl hetkellä fiilis on sellanen, että oon ihan burn out. Koulukin tuntui painaneen niskaan ja aiheuttaneen stressiä jo nyt, että mun oli pakko ottaa yksi hissan kurssi lukkarista pois. Nyt tarvotaan viimenen jakso neljällä kurssilla... Ja stressiähän ei tosiaan helpottanut edellisen koeviikon tulokset, joista oli yhden matikankurssin nelonen, kemiasta vitonen ja sitä luokkaa. En oo matemaatikko, tiedän sen tosin :-D Matikka, fysiikka, kemia: niistä osaan odottaa ei-niin-hyviä tuloksia.

Viikonlopulle en saanut liikutusapua Violan kanssa ollenkaan, joten arvatkaapa vaan odottiko mua tänään tallilla energiapaketti. No kyllä muuten odotti. Viola oli ihan sählä koko ajan, vaikka onneksi jo täysin oma ja pirteä itsensä. Olin ajoissa tallilla, paikalla ei ollut juuri ketään joten saatoin mennä ratsastelemaan kaikessa rauhassa kentälle. Siellähän se oli vasta show pystyssä sanon minä... Viola purki kaiken energiansa niin, niin ärsyttävällä tavalla kuin hevonen voi ikinä tehdä: vihreät miehen saapuivat kylään. Kentän aidan luona niitä oli paljon. Katoksen - missä esteitä säilytetään - varjo oli ylitsepääsemätön este kentällä vasemmassa kierroksessa. Nimenomaan vain vasemmassa kierroksessa. Siihen suuntaan V junnasi myös muutenkin ihan tajuttoman paljon kuten jo aikaisemmillakin ratsastuskerroilla. Hieroja voisi olla hiljalleen ajankohtainen juttu, tosin sitäkin olen hokenut enemmän kuin laki sallii tekemättä mitään asian eteen. Yksi positiivinen seikka pakko kaivaa kuitenkin tämän päiväisestä humputtelusta: viimeiset ympyrät sujuivat jo paremmin.

Nyt tuli taas valitettavasti harvinaisen negatiivinen postaus. Aina sitä ei kuitenkaan voi olla niin iloinen, mutta täällähän mä olevan lupaillut olla pitelemättä mitään kulissia yllä. Pohjalta on kuitenkin aina suunta ylöspäin ja toivottavasti pääsen postailemaan tänne taas pian paremmin fiiliksin!