Terveisiä teille täältä Espanjasta! Mun koeviikon tultua päätökseen torstaina suunnattiin heti kokeen ja mäkkärin jälkeen auton nokka kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa josta iltapäivästä lähdettiin Finnairilla kohti Barcelonaa jonne saavuttiin torstai-iltana. Siitä mentiin taksilla hotellille, pyörähdettiin illalla kaupan kautta hakemassa vettä & muuta tarpeellista aamua ja iltaa varten asunnolle. Eli olen Espanjassa vajaa viikko perheeni kanssa - siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä! Oon mun kieltämättä hieman valikoivalla espanjan kielen taidoillani kyennyt ymmärtämään joitakin puheita ja ohjeita jopa yllättävän hyvin... ehkä mä vielä joku päivä kielitaidollani täällä tulisin pärjäämään - uskoa saa ainakin :-D
Okei, pointtina oli kuitenkin nyt pidemmän hiljaisuuden jälkeen taas tulla kertoilemaan teille vähän Violan kuulumisia omieni sijaan. Tosiaan tammaseni jäi Suomen kamaralle nyt hyviin käsiin hoidettavaksi ennen kuin itse pääsen tyttöstä seuraavan kerran tapaamaan. Itse asiassa se on samojen ihmisten hoidossa mitä se oli viime kesänä kuukauden ajan mitä vietin (jälleen kerran) Espanjassa. Luotto on kova jälleen ;-)
Viime viikon sunnuntaina sain kuitenkin tallilta puhelun ja auta armias minkä paskahalvauksen näin suoraan sanoen tunntuin saaneen auttamatta kännykän ruutua vilkaistessani! Syynä puheluun oli se, että Viola ei ollut koskenutkaan väkirehuihinsa aamulla, ei heiniin, ei ollut juonut ja oli jokseenkin hieman apaattinen. Kipeältä se ei ollut vaikuttanut. Siinä miettiessä totesin kuitenkin, että oma veikkaukseni asiaan oli mahdollisesti kiima. Viola on muutenkin varsinainen nirppanokka, mutta aikaisemmin kiima ei ihan niin pahasti ole päässyt näkymään. Toki se edellisenäkin keväänä näihin aikoihin söi hieman huonosti ruokiaan, mutta ei se sentään kaikkea ole jättänyt syömättä. Viola on samassa tallissa orin kanssa, mikä voisi olla selitys sille, miksi kiiman oireet olisivat sitten hieman voimakkaammat. Ehkä ympäristön vaihtuminen voisi vaikuttaa asiaan myös? Aivan varmuuden vuoksi psylliumkuuri olisi kuitenkin paikallaan ihan vain hiekan varalta. Sinä sunnuntaina painuin kuitenkin mahdollisimman ripeästi itse paikalle kokeilemaan mahan ja tsekkaamaan hepan olon ja siinä vaiheessa kun autolla kurvasimme tallin pihaan sain helpotuksekseni nähdä Violan paalilla syömässä heinää. Siinä vaiheessa mieli kiitti!
Violalla on myös tässä parin viikon sisään tulossa kengittäjä kylään ja saadaan vaihdettua kesäkengät talvimonojen tilalle vihdoinkin! Karva on alkanut vaihtumaan myös hyvää vauhtia ja talvitakille saadaan toivottavasti mahdollisimman nopeasti sanoa heipat. Ehkäpä tuo tyttö alkaa hiljalleen piristymään kun kiima alkaa helpottamaan - naiset kyllä ymmärtävät mistä mahtaa kiikastaa ;-) Kuviakin yritän saada jonkun taas napsimaan mahdollisimman pian!
Tekeillä on myös hiljalleen uutta ulkoasua (heippa talvi, terve kesä!) sekä ainakin yksi ponimainen kuvapommi on muhimassa luonnoksissa odottelemassa julkaisua... ajattelin kuvaavani myös jonkinlaista videota mahdollisesti Espanjasta jos nyt vain muistan, joten ehkä voisin nyt miljoonannen kerran lupailla, että tästä tää aktiivinen bloggaaminen taas lähtee. Parempi tosin taitaa olla julkaista postauksia aina kun vain inspiroi kirjottaa ja materiaalia löytyy: en bloggaamisesta halua missään tapauksessa itselleni pakkopullaa! Kiva kuitenkin, että olette edelleen kärsivällisesti mukana seuraamassa juttujamme, vaikka lupailenkin hieman mitä lupailen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti