torstai 10. maaliskuuta 2016

282. Aivot (ja korvat??) narikkaan!


Ehkä yksi maailman parhaimmista tunteista on se kun pääsee koulusta yhden tunnin jälkeen 9.15 lähtemään kotiin, kerkee aikaisempaan bussiin, on heti kymmenen jälkeen tallilla ja hyvällä ilmalla pääsee rämpimään maastoon lähemmäs 1,5 tunnin ajaksi. Siinäpä oli aikalailla tiivistettynä mun aamupäivä - ja aamu. Mun espanjan tunti oli peruttu, joten raahauduin kouluun kahdeksaksi vain äidinkielen tunnille minkä jälkeen pääsin lähtemään kotiin syömään. Onneksi äiti oli kotona ja sain suunnitelmien mukaan kyydin aamusta tallille! Jotenkin kun tallilla on kiva olla välillä ihan rauhassa...

Mun on kuitenkin ilo todeta, että oon viimein saanut itseni kolmen kuukauden parantelun jälkeen siihen kuntoon, että pääsen ratsastamaan ihan toden teolla. Oikeasti, kolme kuukautta poissa selästä ei todellakaan oo mikään helppo juttu. Se ei ainakaan auttanut nostattamaan motivaatiota sitten yhtään kun mieleen oli painunut vain se, miten ikävälle ratsastus viimeisillä kerroilla tuntui kun aina vain sattui. Solisluu, rintalasta, kantapää. Onneksi saan heittää sille tunteelle hyvästit.


Tosiaan tuli Violan kanssa tänään heitettyä aivot ihan narikkaan. Sen kunniaksi että pääsin vihdoin takaisin satulaan, me heitettiin kunnon maastolenkki! Hetken muistiani viriteltyä muistin yhden lenkin jota lähdettiin tarpomaan. Siinä tuli juuri sopivasti jyrkempiäkin mäkiä kiipeiltäväksi, hieman alamäkiä ja muutama hyvä, reippaampi suora. Hankea oli myös kehuttavasti osassa matkaa, eikä se todellakaan ole pahitteeksi. Hankitreeni on talven parasta treeniä, eikö?

Kaiken kruunasi todella kotoisa tunne kun pääsi jälleen kunnolla ratsastamaan. Ai että kun tajusin, miten ikävä mulla olikaan selkään. Tää nyt on näköjään tällästä "jes jes, kaikki on niin ihanaa" sateenkaarirallatusta, mutta kuvitelkaapa vaan :-D Viola käyttäytyi vielä NIIN hienosti, etten oo aikasemmin sitäkään tuntunut tajunneen. Hei, saatiin jopa rauhallista käyntiä ja rauhallista ravia maastossa. Piti siinä kuitenkin yksi suora ottaa ihan kunnon ravuriravia, höyryjen päästelyä. 

Tän niin hyvän fiiliksen kunniaksi lähen metsästämään halpoja irtokarkkeja lähikaupoista... viikonlopulta tulossa ainakin kuvia, sillä sunnuntaiksi oon saanut kuvaajankin mukaan!! Palaillaan taas!

ps. unohdin melkein kysyä, mutta eikö Violalla oo söpöt korvat? ;-)

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja huippua että oot taas päässyt selkään takasin! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Ja joo iha huikeen hyvä fiilis pitkästä aikaa kun pääsee ratsastamaan oikeesti ihan kunnolla satunnaisen kävelemisen ja höntsäämisen sijasta <3

      Poista