maanantai 15. helmikuuta 2016

281. Selitys hiljaisuudelle & Violan laukka



Ihan ensimmäisenä haluan pahoitella tosi, tosi, tosi paljon sitä, miten en oo postannut ikuisuuksiin tänne vaikka muuta olenkin lupaillut. Inhottavaa olla aloittamassa postausta taas samoilla sanoilla mitä aina ennenkin, mutta tosi paljon anteeksi.

Kestin terveenä huikeat 1,5kk lukuun ottamatta kantapäätäni, jonka kanssa suuntaan vihdoin ortopedin vastaanotolle perjantaina piiiitkän odottelemisen jälkeen. Kuitenkin vanha-uusi tuttavuuteni palasi takaisin kuvioihin, eli mun rinta-solisluu alueen vamma on alkanut taas viime viikon aikana oireilemaan voimakkaammin mitä vähään aikaan. Keskiviikoksi se lukitsikin mun sänkyyn koko päiväksi kun en kovien kipujen vuoksi päässyt kunnolla liikkumaan - uskokaa pois, se särky voi olla todella kovaa! Kyseessä on siis Tietzen oireyhtymä, jonka kanssa oon yrittänyt olla sujut nyt varmasti yli kaksi vuotta. Tulehdustila, mikä aiheuttaa kroonista kipua usein kylkiruston alueelle, mutta heijastuu mahdollisesti solisluun alueelle ja selkään. Mulla on tää ajoittain varsin agressiivinen ja ihan kunnolla haittaa elämää ja sitä on hoidettu eri lääkekuurein, kortisonipiikein (pitkä piikki rintaan... ei satu niin paljoa mitä pelkäsin, onneksi), tutkittu magneettikuvilla ja röntgeneillä vuosien varrella ja oon vieraillut fyssarillakin. Vielä ei oo helpotusta löytynyt, mutta sormet ristissä odottelen sitäkin päivää vielä toivottavasti mahdollisimman lähellä tulevaisuudessa. 
Siinä pieni paketti tästäkin vaivasta jälleen kerran.



No, sitten niitä Violan kuulumisia hieman tännekin, eli päästään siihen varsinaiseen asiaan! Tuhat kertaan sama kuultu, mutta Violalla menee hyvin. Oon muutamia kertoja saanut itseni myös tallille kentän laidalle katselemaan menoa ja oon siinä samalla aina moikkaillut tyttöä joka vaikuttaa sangen tyytyväiselle edelleen.
Violalla on laukka mennyt hirmu paljon parempaan suuntaan tän talven aikana. Sen kanssa on käyty vetämässä paljon vetoja kunnon laukkaa ja olin kerran itse mukana katsomassa ja tosi ihana nähdä, miten paljon Viola siitä tykkää! Viime viikolla Viola nosti myös kuulemman ensimmäistä kertaa laukan suoraan käynnistä, sillä tähän mennessä  nostot on tehty aina joko esteen jälkeen tai ravissa.
Laukan kanssa alkaa seuraavaksi työstäminen vauhdin puoleen. Se on edelleen aika kaahottamista, mutta pysyy yllä hienosti ja nousee ensimmäisestä käskystä. Aikaa, aikaa, hyvä tästä vielä tulee kun ei kiirettä pidä :-) Oon myös ikuisesti kiitollinen millaista apua mulla on varsinkin nyt kun en itse tallille juurikaan pääse menemään!






Ihan ensimmäisenä nyt yritän saada itseni taisteltua kuntoon niin, että pääsisin taas tallille heppailemaan. Vierotusoireita alkaa aina olemaan, sillä eksyn tooosi usein lueskelemaan heppajuttuja ja katsomaan kuvia menneiltä vuosilta monenkin tunnin ajaksi parhaimmillaan. Heti kun oon kunnossa, lupaan että tää blogi täältä nousee taas. Siihen asti voi tosin olla hieman hiljaisempaa ja toivon todella, että ymmärrätte mistä tässä nyt kiikastaa.

Ihanaa helmikuun jatkoa kaikille ja nähdään taas toivottavasti pian paremmissa merkeissä <3

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti pääset taas pian kunnolla tallille ja ratsastamaan Violalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä täällä toivotaa sormet ristissä, kiitos :)

      Poista
  2. Tiedän nää "Vieroitusoireet" ihan liian hyvin... Nyt on ollu kohta kuukausi täyttä hevostaukoa, kun sairastin kaks viikkoa sikainfluenssaa ja toipumisessa kestää... No, kai sitä kohta pääsee taas heppailemaan, toivottavasti sinäkin toivut pian :) Ps. Ihana tuo viimeinen kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuulostaapa ilkeelle :/ Toivotaan että sä pääset myös mahdollisimman pian taas heppailemaan, paranemisia!

      Poista