sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

283. Lauantain fiilikset ja sunnuntain kuvia


Heppaviikonloppu on nyt done pitkästä, pitkästä aikaa! Lupasin teille viime postauksessa saavani kuvaajaa mukaan viikonlopulle kun ratsastaisin Violan pitkästä aikaa kunnolla, kokonaan itse. No, lauantaina tapahtui ensimmäinen vastoinkäyminen kun en kiireessä tajunnut napata kameraa ollenkaan mukaan. Sunnuntaina taas kun kamera oli mukana, olivat molemmat kentät ihan järkyttävässä kunnossa. Jäätä ja mutaa pääasiassa, eikä siellä nyt missään tapauksessa kiva olisi kenenkään ollut mennä. Ei olisi ollut kivaa mulla, Violalla tai Jasmillakaan joka kameran kanssa oli mukana. Ajattelin kuitenkin, että voisin vähän avata mun fiiliksiä lauantailta tässä postauksessa ja laittaa kuvia tältä päivältä kun käytiin heittämässä maastossa jonkinlainen pieni juoruilu- kävelylenkki.


Nyt sen aikaa mitä itse oon ollut selästä alas on Violalla käynyt muu ratsastaja, sanotaanko vaikka E. Lauantaina sainkin itse vuorostaan olla pitkästä aikaa selässä kentällä tuuppaamassa ja E samalla antoi mulle pieniä vinkkejä ratsatuksen kannalta joita oli nähnyt hyväksi Violan kanssa työskennellessä. Pakko sanoa, että koko kerrasta jäi ihan mielettömän hyvä fiilis ja jo heti selkään päästessä sai taas muistella miten hienoon kuntoon Viola on päässyt tai siis miten hyvä siellä selässä on istua. Päivässä se melkein kerkesi taas unohtumaan!

Alkukäynnit oli hyvä käydä ottamassa pienen lenkin kanssa maastossa. Viola venyttää kaulaansa pitkäksi helpommin, kun itse pitkällä ohjalla vie käsiään lähemmäksi korvia. Tiedä mikä siinä liikkeessä saa Violan venyttäytymään paremmin. Se kuitenkin tuli mulle osittain uutena juttuna heti ensimmäisten minuuttien aikana. En koskaan ainakaan ollut tullut aikaisemmin ajatelleeksi, että se todella tepsisi niin hyvin pieneen asiaan. Kentällä homma jatkui käyntityöskentelyllä. Keskellä kenttää tein ensin todella pientä ympyrää ja Violalle havittelin kunnon asetusta sisään, c -kirjaimen muotoa hevoseen. Tarkoituksena oli pitää huolta siitä, että se vertyisi astumaan paremmin allensa liikkuessa. Ulko-ohjaa sai pitää melekin olemattomana ja ulkokädellä rapsutella kaulalta rentoutumiseen viitaten kun taas sisäohjaa sai käyttää johtavasti, jotta pohkeen avulla Viola ymmärtäisi mitä haetaan takaa. 

Kun homma alkoi sujumaan, aloin suurentamaan ympyrää aivan vain pohjeavuilla. Lähinnä ideana nyt oli tietenkin saada pohjeavut läpi mikä oli hankalaa etenkin vasempaan suuntaan. Vasemmassa kierroksessa Viola puree helpommin kuolaimeen kiinni eikä muutenkaan ole ihan niin helppo mitä oikeassa kierroksessa. Ei meidän kummallisemmin tarvinnut kuitenkaan tapella asioista vaan juttu lähti sujumaan hyvin minkä jälkeen kokeilimme samaa ravissa ja ongelmaksi muodostui vain vauhti jonka sai yllättävän helposti kontrolliin silkalla istunnalla.


Ympyrätehtävän jälkeen ravasin muutaman kierroksen vain kenttää ympäri testaillen, miten hyvin Viola ylipäätän reagoi istuntaan. Se kuuntelee sitä jopa odottamaani paremmin, mutta kyseinen herkkyyn on vain luojan lahja. Sen jälkeen keskusteltiin E:n kanssa vähän fiiliksistä ja juteltiin muutakin ja Viola sai pienen hetken kävellä. Mulla ongelmaksi paljastui se, ettei kantapää meinaa pysyä alhaalla sitten millään. Etenkin oikeassa jalassa mulla tosin on todella, todella jäykkä pohje ja akillesjänteessä häikkää (terve taas, fyssari!), mikä saattaa olla tekijänä kantapäävaivaan. Se tarkoittaisi mun kohdalla vain entistä enemmän venyttelyä, jotta jalat vetristyisivät lonkankoukistajia myöden dynaamisilla venytyksillä.

Kun jatkettiin hommia, testailin Violan kanssa hieman avoja ja pohkeenväistöä. Etenkin se, miten hyvin V on äkännyt avot ihmetytti mua positiivisessa mielessä kummallisen paljon. Suoruus oli myös paraantunut viimevuodesta, sekä pohkeenväistön ratsastaminen oli paremman tuntuista. Oli myös ihana huomata miten pikku prinsessa ei vetänyt herneitään nenään kun pohkeet pamautti kylkiin kiinni. Siitäpä se vasta joskus sota syttyikin. Koko ajan Viola vaikutti myös niin tyytyväiseltä ja iloiselta työskennellessään ja tuntui selkään ihan loistavalta, joten hymy oli korvissa myös ratsastajalla selässä! Viimeisenä tehtiin vielä pienellä kasilla ratsastusta. Ideana oli vain se, että jokainen askel oli tärkeä ratsastaa kunnolla alusta loppuun asti. Hidas tempo, asetus, suoristus, asetus, muista vauhti, suoristus, asetus. Tamma toimi kuitenkin kuin ihmisen mieli, ihan huikeesti! Jos sitä videotakin saisi tänne pitkästä aikaa ratsastuksesta joskus :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti