sunnuntai 15. helmikuuta 2015

200. Viikonlopun fiiliksiä

Vaikka taaskaan ei uusia kuvia ole tullut ratsastuksesta puhumattakaan on mun pakko tulla tänne jakamaan viikonlopulta tulleet mahtavat fiilikset! Perjantai nyt oli päivä ihan omaa luokkaansa; Viola oli niin superhyvällä tuulella ja muutenkin hyvällä tapaa huomionkipeä ettei siitä esityksestä saanut tarpeekseen. Ilolla seurasin sitä sitten naureskellen miten tamma hyppelehti kuin pahemman luokan villiheppa ympäri kenttää heitellen pukkeja ja piehtaroiden maassa lumessa. Sen riekkumisen jälkeen V tuli kuitenkin ihan mun luokse rapsuteltavaksi ja halailtavaksi missä sitten menikin oma aikansa!

Myös iki-ihana ystävänpäivä tuli ja meni ja se me vietettiin yhdellä sanalla kuvailtuna hölläillen kera kuivatun leivän ja omenien. Oikeastaan, jos nyt ihan rehellisiksi aletaan koko viikko on ollut aikalailla helppoa hölläilyä Violalle oman sairastelun vuoksi. Toisin, pieni irtiotto treenistä saattaneet tehdä ihan hyvää. Luulisin niin.


Ne parhaimmat fiilikset kohdistui valehtelematta kuitenkin tälle kauniille Sunnuntaipäivälle. Puolen kahden pintaan otettiin suunnaksi talli ja selkään pääsin tunti sen jälkeen puoli kolme. Heti alkujaan selästä Viola tuntui puhkuvan intoa kuin ilmapallo (uudemman kerran...) ja se tuntui säpsyvän lumivallin takana vaanivaa heppakaveriansa Jormaa. Alkukäyntien jälkeen aloin tekemään voltteja, pääty-ympyröitä ja pysähdyksiä ihan hakien tuntumaa ja heppaa hieman enemmän kuulolle. No, kuin taikasauvan heilautuksella Viola hoksasi idean ja alkoi kulkemaan ihan mielettömän hyvin vaikka Jormapäädyssä sen huomio välillä karkasi tehtävästä kentän ulkopuolelle.

Ravissa Viola sitten päätti alkaa hurjaksi ja halusi päästä rälläämään ihan omiaan. Alussa sain tehdä vähän eri tavalla töitä kestääkseni selässä. Yllättäen kuin puskista tullut pakkaspäivä sai pienen hepparessukan aivojen tilalla olevan herneen liikahtamaan toiseen ääripäähän kiltistä kaverista ja mitä siitä seurasi? Sekasorto? Kaaos? Hermojen menetys?
Yksi, kaksi, kolme, neljä - pää alas ja ravistellaan. Tällä meiningillä Viola muuttui hetkessä alla liian kevyeksi ja suunnitteli alas heittämistä mutta luojan kiitos tajusin sen ajoissa ja sain potkittua tammaa liikkeelle ja vedettyä päätä ylös. Seuraavaksi V päätyi esittelemään hyppytaitojaan ja heittikin oikein komean takajaloilta etujaloille hypyn joka tuli yllättäen mutta selässä mentiin. Sen jälkeen vielä yksi pukki ja herne palasi takaisin oikeille sijoilleen minkä jälkeen Viola liikui kuin taas unelma. Mitä lie tuossa pienessä päänupissa liikkuukaan...


Tän päiväseltä ratastukselta jäi vaan niin mahtava olo kun tajuaa miten paljon toi hevonenkin on kehittynyt tämän yli vuoden aikana! Tulee ehdottomasti sellainen kunnon voittajafiilis kun kykenee tuntemaan selästä käsin eron ja kun kuulee kehuja muiden suusta tehdyn työn jälkeen. Tästä riittää kyllä ehdottomasti hymyiltävää varmasti koko ensi viikon ajaksi! Nyt vaan toivotaan sormet ristissä että Viola jatkaa samalla meiningillä vielä myös tulevan Perjantain tunnin jolle uskaltauduin mukaan pitkästä aikaa. Haha, palaillaan siis ihan viimeistään sen tunnin postaukseen, ellei jo aiemminkin jos kuvia saadaan!

2 kommenttia:

  1. Todella ihania kuvia! :3 Tästä postauksesta oikeasti välittyy se hyvä fiilis, osaat kyllä kirjottaa todella hyvin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ihanasta kommentista! :---)

      Poista