175. Teknisesti oikein, tuntui selästä käsin huonolle

Tänään mulla siis nyt oli taas 12 aikaan se Marikan tunti kuten myös viimeviikollakin, mutta tällä kertaa sain myös kuvaajan mukaan näpsimään kuvia ja videota meidän menosta - iso kiitos kuuluupi siis Jasmille! <3 

Eli kun oltiin kävelty pitkin ohjin jonkun aikaa alettiin työstämään käyntiä heti pääty-ympyrällä. Lähemmäksi aitaa laitettiin kaksi pomia "kiintopisteiksi" jotta osaisin ratsastaa pääty-ympyrän ja voltit aina loppuun asti huolella, sillä noin viimenen viideosa ympyrästä aika usein jää ratsastamatta ja Viola heittää peräpäänsä nopeasti perässä. Ympyrällä työstäessä Viola tuntui tosi reippaalta ja sählältä eikä millään meinannut hyväksyä tuntumaa suuhun saati pohjeapuja joiden kanssa yritin pitää sen ympyrällä kun asettelin samaan aikaan ohjeiden mukaisesti ulos. Tätä jatui ihan koko aika vasempaan kierrokseen mentäessä ja yritin rauhoittaa istunnalla ja ronskeilla puolipidätteillä joista on usein tosi paljon apua. Silloin Marikalta tuli ensimmäinen kommentti siitä että teknisesti pätkiä onnistui ihan tosi hyvin ja sain Violan ratsastettua niin että se toi ulkolapaansa hieman alle eikä puskenut ihan lapa edeltä menemään. Toisin, selästä meno tuntui ihan kauhelle ja kuvittelin ihan koko ajan ettei se varmasti hyvälle näyttänytkään; väärässä taisin kuitenkin olla.
Oikeaan kierrokseen tehtävä oli kutakuinkin hieman helpompi vaikka Viola jännitti ihan hirveesti ja muutenkin puski ihan pohjetta vastaan. Hermohan siinä meinasi mennä (joo, ei olisi ihan kannattavaa) mutta kuitenkin sain sitä hieman rauhoittumaan tähän kierrokseen ja jälleen muutama pätkä onnistuikin ihan ok.

Samaa tehtävää jatkettiin hetki ravissa. Ensimmäisessä nostossa Viola kerkesi jännittymään ihan hurjan paljon ja lähtikin ravaamaan sen jälkeen pää kolmantena jalkana eteenpäin ja keskittyminenkin oli tipotiessään. Yritin raskaalla kevennyksellä ja aktiivisilla pidätteillä rauhoittaa tammaa ja pyysin sitä palaamaan tällä tavoin treenin pariin. Vaihdettiin vielä kerran suunta vasempaan kierrokseen ja muutaman ok ympyrän jälkeen alettiin suoraan työstämään meille hankalaa kolmikaarista kiemurauraa.

Hankaluuksia tuotti kaarteet oikeaan suuntaan. Ne oli ihan tosi vaikea saada ratsastettua tarpeeksi isoksi ja laajoiksi sillä Viola puski ihan hirveästi pohjetta vastaan eikä kuunnellut myöskään ohja-apuja. Mitä siinä tilanteessa sitten enään tehdäänkään? Vasempaan suuntaan menneet kaaret onnistuivat taas sitten ihan hyvin ja sain Violaa vähän taipumaankin siihen, mutta se oikea kierros oli niin hankala. Välillä keskeytettiin itse kaaren ratsastus ja tehtiin väliin muutama pienempi voltti jotta se taipuminen ja asettuminen onnistuisivat ja yksi - tasan yksi kaari onnistui silloin kun mulla oli jo melkein itku silmässä!

Viimeisenä tehtävänä siirryttiin keskiympyrälle ja siinä yritin saada ulkoapuja paremmin läpi. Niin reippaita pidätteitä sai tehdä että hevonen siirtyi melkein käyntiin jonka jälkeen myötäys. Samalla piti taivutella hieman ulos ja sisään vuorollaan ja nimenomaan ulkoavut tuli saada hvyin läpi. Kumpaakin suuntaan tää oli tosi haastavaa ja yhä tuntui ihan kammottavalle, mutta Marikan suunnalta tuli sitten taas kehua onnistuneista pätkistä.

Mulle jäi tunnista kaiken kaikkiaan tosi ristiriitainen fiilis. Selästä kun Viola tuntui koko tunnin ihan järkyttävälle ja sählälle ja myös jännittyneelle, mutta kuulemman se näytti liikkuvan tosi hyvin. En sitten tiiä mikä meni vikaan mun osalta ja vähän harmi sinänsä kun tällänen fiilis pääsi jäämään. Ehkä ensi kerralla sitten parempi.

Tän lisäksi mulle iski tänään nyt ihan kunnolla jonkinasteinen kilpailukuume. Mun tekisi niin kovin mieli päästä kisaamaan ihan kunnolla jollakin hevosella taas. Kai tää nyt sitten iski kun tuli katotuksi niin palon niitä MM-kisoja ja sen lisäksi kesälläkin kävin muutamat kisat katsomassa.  Noh, ehkä mä saan tyytymään nää mun kisahalut mahdollisimman nopeasti jollakin tavalla. Ehkä me vaikka ensi kesänä päästäisi Violan kanssa kokeilemaan raviohjelma jossakin kisoissa tai jotain muuta vastaavaa. Tai jos ei kouluratsastusta niin päästäisi vaikka starttaamaan puomi-ristikkoluokka? Noh, se jää nähtäväksi!
Kunhan viel saan pintelipatjat sopivan kokoisiksi aloitan taas varmaan käyttämään pinteleitä ahkerammin (yritys tulee ainakin olemaan kova!) sillä noi suojat tuntuvat keräävän ihan tajuttoman paljon hiekkaa ainakin nyt kun kenttäkin on ihan kuiva! Mulle on kuitenkin jäänyt aikasimmilta kerroilta tosi kiva vaikutelma aina pinteleiden käytöstä niin saa nähdä tuleeko niitä näkymään jatkossa useamminkin Violan jaloissa vaiko ei.

Käytättekö te ratsastessa enemmän suojia vai pinteleitä?