161. Nopeat ravipyrähdykset

Heippa! Yritin tuossa eilen hiljalleen palailla takaisin hevosen selkään edes jollakin tavalla ratsastamalla. No, kuten arvata saattaa se homma loppui lyhyeen. Vähän kävin siis selässä ratstastelemassa Violalla ja heti alkuunsa jo huomasin kuinka se alkoi oikeasti testaamaan mua! En tiiä voiko se mukamas päälle viikon aikana olla jo unohtanut millanen oon selässä, sillä se yritti aivan jatkuvasti alussa nostella raville jota ei ole aikaisemmin tehnyt mun kohdalla. No, käveltiin niin kauan pitkin ohjin kunnes Viola suostui menemään mun ehtojeni mukaan rauhallisesti eteenpäin ilman että olisi niin kiirre nostaa raville. Alkukäyntejen jälkeen otin rauhassa vielä pääty-ympyrällä pientä asettamisharjoitusta sisälle päin jotta Violakin alkaisi hoksaamaan idean vielä joku kaunis päivä. Paljon on asettamisetkin hiljalleen alkaneet paraantua alkuajoilta - hyvä tästä vielä tulee! Asetukset menivät ihan ok, sillä jotkut pätkät onnistuivat paremmin mitä sitten toiset.

Asetusten jälkeen alettiin ravailemaan koko kenttää muutaman kierroksen ympäri. Viola lähti pelleillen kaasuttelemaan joissain kohdissa hirveää vauhtia eteenpäin jolloinka sitten siirryin jälleen ympyrälle tekemään vaihteeksi hieman siirtymiä saadakseni Violan kuulolle ja hereille omasta transsistaan. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saimme kuin saimmekin muutaman hyvän ja tasaisen siirtymän alle, jolloin pystyimme ilomielin vaihtamaan suuntaan ja yrittämää samaa. Vasempaan kierrokseen homma meni huomattavasti helpommin ja nopeammin, ennenkaikkea vähemmin kiukutteluin. Mun sormi ei kuitenkaan antanut lopulta enään periksi vaan siihen kävi tykyttämään ihan tosi kovin, jotenka suosiolla alettiin ravailemaan reippaasti muutama kierros kentää ympäri pitkin ohjin ennen loppukäyntejä.

Epätoivoisesta ratsastusyrityksestä huolimatta hyvin fiilikisin tulin alas selästä. Mä tiiän kuitenkin että Viola saa jatkuvasti tarvittaessaan liikutusta mun "avustajiltani" ja oon siit niin ilonen! Kyllähän siellä nyt kiva on selässä aina välillä käydä, mutta ratsastaminen ilman yhtä sormea on kuitenkin aika vaikeaa jos nyt yhtään edes haluaa yrittää siellä jotain hyödyllistä tehdä. Ehkä kuitenkin mun vaan pitäisi jotenkin yrittää malttaa olla ihan kunnon aikaa pois sieltä selästä että saisin tän sormen nyt kuntoon ja pääsisin sitten taas huoletta takaisin treenaamaan tuttuun tapaan.

Mulla alkaa nyt tämän viikon perjantaina ripari joka kestää tasan viikon, eli ne normaalit 7 päivää. Sen aikaan blogiin ei ole tulossa postauksia tuttuun tapaan eikä edes harvemmin, ellen sitten keksi joitakin postauksia mitä laittaa ajastukselle tai julkaista kännykällä myöhemmin. Varoittelin jo nyt vähäsen tulevaa, sillä en nyt osaa juurikaan sanoa onko postausta enään tulossa ennen mun leirin alkua! Joka tapauksessa jos ei ole, näkyillään sitten ensi viikon puolella!

Ja niin, kuvaajana oli mun kaveri Julia, kiitos siis hänelle kuvista vaikka oonki aika myrtsin näköinen niissä :D