159. Voi tätä ylpeyden määrää!

Vähän meni överiks tää mun kuvien muokkaaminen taas! :DDd

Heippa! Ajattelin tulla nyt kertoilemaan teille kuulumisia kuluneelta ajalta hieman, vaikka montaa päiväähän tässä ei ookkaan kerennyt menemään viime postauksesta. No, anyway Viola on ollut aika normaali viimeaikoina ja ilmeisestikkin mennyt myös hyvin. Mä oon edelleen malttanut pysyä sormeni kanssa suosiolla maan tasalla ja aika usein myös kameran takana näpsimässä hieman kuvia menosta. Viola on päässyt juoksemaan irtona, hyppäämään hieman ja muiden uusien ratsastajien alle. Uusiin ratsastajiinkaan ei Viola ole sen kummemmin reagoinut vaan mennyt miten normaalistikkin; hyvin ja varmasti. Pientä oikuttelua tietenkin on ollut ihan vain testauksen muodossa, mutta tähän mennessä ei kukaan ole vielä kerennyt tippumaan selästä ainakaan kokonaan alas ja ihan hyvä niin!

Seuraava projekti olisi kai etsiä hieman leveämpi satula! Toi tän hetkinen ostettiinkin vain niinsanotuksi projektisatulaksi siksi aikaan että saatiin hieman lihasta ja massaa tulemaan. Nythän se on alkanut jo jäämään tietenkin liian kapeaksi - järkikin sen sanoo. Seuraavana siis lähdetään etsimään astetta leveämpää satulaa, jotta saadaan nyt sitten sopivan kokoinen ja treenikin tuntuu varmasti mukavammalle niin hevosesta kuin ratsastajastakin kaikin puolin. Kuolaimiakin saadaan erilaisia taas kokeiluun "suhteiden" kautta niin pääsee etsimään taas jos löytyisikin vielä tuota tämänhetkistä parempi kuolain taas. Ollaan kokeiltu kuolaimia melko laidasta-laitaan ihan rohkeasti jotta se yksi sopiva sattuisi kohdilleen mihin Violakin tykästyisi kunnolla. Tähän mennessä se on mennyt hyvin nimittäin varsinkin tuolla kolmipalalla! Kuolaimettomilla meidän meno on ollut ihan täysin järkyttävää, jotenka sitä lykätään vielä suosiolla hieman pidemmälle... Mutta eiköhän sitäkin taas kokeilla joka tapauksessa myöhemmin.

Ja en vieläkään tainnut keretä höpöttämään tästä päivästä ja siitä miksi oon nyt niin ylpeä (jälleen kerran) hepasta? Siis tosiaan, mun äiti on tuonut töistään työpaikkansa asukkaita aina tallille moikkaamaan Violaa joka tietenkin on heille aina todella iso juttu nähdä hevonen. Mun äitihän on siis töissä vammaiskodissa (voisko sitä sellain sanoa?) ja pitää siellä päivätoimintaa asukkaille. Tänään oli toinen kerta kun sieltä tuli porukkaa katsomaan ja Viola käyttäytyi NIIIN tajuttoman nätisti jälleen!! Pyörätuolin kanssa pystyi tulemaan helposti melko lähelle tervehtimään ja syöttämään ruohoa/heinää kädestä ilman mitään huolta siitä että Viola säikähtäisi. Muutama kävi jopa harjaamassa ihan Violaa ketkä jaloillaan vain kestivät ja Viola ei sanonut mitään. Oli tosi kiva tälläinen taas kun huomasi kuinka iso juttu asukkaille oli nähdä hevonen ihan lähietäisyydeltä ja päästä koskemaan siihen oikeasti. Kentällä päästin Violan juoksemaan irtona ja kentän laidalta kuului vain kehuja kuinka hienon näkönen se oli kun juoksi siellä sitä mun silmään järkyttävänkamalaakiitoravuriravia, mutta mitä siihen mitään sanomaan. Violakin nautti ihan täysillä päästessään esiintymään pienelle yleisölle ja täten antoi myös peräpään kerran hieman lennellä kehujen lomassa! Jälleen kerran sain siis olla taas todella ylpeä Violasta miten fiksu heppa se onkaan <3