keskiviikko 2. elokuuta 2017

331. Ajatuksia ex-ravurin omistamisesta


Siinä vaiheessa kun olin päättänyt, että Viola olisi hevonen jonka ostamme, en ollut tullut ajatelleeksi sitä mitä tulisin saamaan niskaani tämän päätöksen takia. Valehtelematta ensimmäinen vuosi - puolitoista vuotta - olivatkin rankkoja jo pelkästään sen takia, mitä eri ihmiset puhuivat ja spekuloivat asiasta. Ratsupuolella on aivan selvää, että entisiin ravihevosiin osa suhtautuu vieroksuen. Suomenhevonen menee vielä, mutta lämminveriset ravihevoset ovat kokonaan omassa kategoriassaan. En ollut ihan valmistautunut siihen, mitä tuleman piti.

Viola ei ollut mikään helppo tapaus ratsastaa alussa, enkä väitä että se on vieläkään sieltä helpoimmasta päästä herkkyytensä ja hektisyytensä vuoksi. Alkuaikoina meno oli juuri sen näköistä miten ajatella saattaakin. Yhtä räpeltämistä valtavalla hiekkalaatikolla. Silloin alkoi ensimmäiset puheet kantautua korviini siitä, miten hullua koko homma oli. Blogissa tuli ajottain ilkeää kommenttia liittyen siihen, miten homma ei vain toiminut. Arvatkaa mitä? Olin sinnikäs. Sinnikkyys kannatti. Sinnikkyys palkittiin ennen pitkää. Opettelin, että puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mitä muutakaan?


Ei niille paheksuville katseille voi mitään. Niitä tulee ja menee, joten asian kanssa on pakko vain elää, kerta tämän tien olen itselleni valinnut taitettavaksi. Vuosien saatossa puheet ovat alkaneet laantumaan tai ainakaan omiin korviini niitä ei enään suuremmin kantaudu yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Violakin on tosin alkanut näyttämään itsestään aina vain enemmän ja enemmän parempia puolia: se on kiltti kuin mikä, turvallinen kumppani. Ei se ihmeellisiä taida, mutta on nopea ja halukas oppimaan. 

Violan, entisen ravihevoseni kanssa en ole päässyt hyppäämään korkeampia esteitä mitä vuonna 2013 ratsastuskoulussa. En ole päässyt ratsastamaan vaikeampia koulukiemuroita mihin jäin ratsastuskoulun jäätyä pois kuvioista. Olen silti kokenut kehittyneeni ratsastamisessa näiden kuluneiden melkein neljän vuoden aikana. Olen oppinut viemään itse hevosta eteenpäin asioissa, joita se ei aiemmin ole osannut. Olen oppinut pyytämään apua ihmisiltä, jotka osaavat paremmin. Ennen kaikkea olen oppinut arvostamaan aiemmin mitättömältä tuntuneita onnistumisia: ylläpysyvä laukka, paikallaan pysyminen jalustimia säädettäessä, puomikasan ylittäminen ilman turhaa kyttäilyä.

Vaikka entisen ravurin omistamisessa kuraa sataa niskaan kuin saavista kaatamalla, en kadu tätä päätöstä hetkeäkään. Viola on opettanut mulle niin paljon, sekä olen oppinut hyväksymään sen, ettei kaikki elämässä ole pelkkää ruusuilla tanssimista auringonlaskussa.

12 kommenttia:

  1. Tää oli kyllä tosi mielenkiintonen postaus! Mun on tälleen issikkapuskakuskina henkilökohtaisesti jotenkin hankala tajuta vieroksuvaa suhdetta ex-ravureihin, vaikka mä kyllä tavallaan ymmärränkin sen jossain korkeammalla tasolla olevien ratsastajien ajatusmaailmassa melkeimpä yleisenä ajatuksena (nyt oli kyllä niin sekava ilmaisu, toivottavasti saat pointin kiinni:D). Mulle kuitenkin kaikki hevoset ovat hevosia, ihan sama missä lajissa niitä sitten käytetään ja ihan tasapuolisesti itse kaikkiin suhtaudun! Oon kyllä itsekkin issikoista kuullut välillä puhetta vähän halveksuvaan sävyyn, tuttuna lauseena se, että "eihän niillä voi mennä kuin maastossa" tai "ei ne mitään osaa". Kummasti ainakin suurin osa mun tuntemista issikoista joitakin koulukiemuroita osaa ja pieniä esteitäkin hyppäävät ihan riittävän hyvin.:D

    Varmasti sun ja Violan taival on sulle paljon opettanut. Mun mielestä ainakin on itseasiassa koulukiemuroita tärkeempää oppia just se, ettei kaikki elämässä aina mene niinkuin pitäisi. Ja ainahan se on tärkeintä, että omistaja on onnellinen heppansa kanssa!

    Toivottavasti ei tullut kunnon romaani tästä kommentista, mulle tää postaus vaan herätti ihan kunnolla ajatuksia! Tsemppiä teille jatkoon!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia hyvästä kommentista! Pituus ei haittaa yhtään - hauska päästä lukemaan pitkääkin kommenttia. Hyvä jos postaus herätti jotakin ajatuksia 😊

      Mä oon kanssa lähtökohtasesti suhtautunut kaikkiin rotuihin sillä ajatuksella, että hevosiahan ne kaikki lopulta ovat. Ihmiset kumminkin helposti näköjään kehittelevät ennakkoluuloja tuttujen tapauksien tai kuulopuheiden perusteella ja se on ihan odotettavaa/normaalia. Selvähän se on, ettet lämppäristä saa itsellesi huippua kisahevosta - joistain ei edes harrasteratsua. Erikoistapauksiakin löytyy, millainen yksi mulle sattui kohdalleni 😄 Mulle tuli täysin uutena juttuna toi, että jotkut ihmiset kyseenalaistavat myös islanninhevosia tolla tavalla!

      Vielä kerran iso kiitos kivasta kommentistasi 💕

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus ja sulla on tosi kiva blogi! Harmi että ihmisillä on niin paljon ennakkoluuloja ex ravureita kohtaan. Onneksi olet ollut sinnikäs koska kyllä se palkitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! 💕

      Joo, harmihan se on, mutta luultavasti pitkään aikaan muuttumaton fakta. Todellakin ainakin meidän kohdallamme sinnikkyys on palkittu!

      Poista
  3. Mahtava postaus! En ole sun blogiin aijemmin törmännytkään ennen kuin kirjoitit mun blogiin kommentin. Kiitos vielä siitä! Sait minustakin uuden lukijan :)

    En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ex-ravureita kohtaan on niin paljon ennakkoluuloja. Hevosiahan ne siinä ovat missä muutkin, ja ihan yhtä normaaleja tai outoja kuin ratsastuskoulujen ja muutenkin ratsupuolen konit. Itsekkin olen issikkaihminen, ja vasta kolme vuotta ratsastusta harrastanut, ja viekäkin tulee iloittua ihan vain laukan nousemisesta tai puomin ylittämisestä ilman kolahdusta, tai vaikkapa oikean kevennyksen löytymisestä.

    Mutta tosi hyvä postaus! Kirjoitit täyttä asiaa! Viola on tosi söpö <3

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihla! Tervetuloa lukijaksikin 😊 Sulla tosiaan oli ensivilkaisulla ainakin tosi mielenkiintoinen ja mukavan näköinen blogi

      Mä sinällään ymmärrän ennakkoluulot jossakin määrin: onhan lämppärit ravipuolelle jalostettuja rotuja. Mä vaan en ymmärrä sitä, miksi päin naamaan tullaan laukomaan omia totuuksia, sillä se ei kovin kivalta tunnu. Vähän monimutkainen homma 😄 Pienistä onnistumisista iloitseminen on kyllä tosi hieno ja hauska juttu! Kiva etten oo ainut tämän asian suhteen

      Viola kiittää!

      Poista
  4. Tämä postaus on niin mahtava en ole ennen törmännyt tämmöiseen postaukseen. Itsekkään en ymmärrä miksi sanotaan että ex-ravureilla ei olisi hyviä mahdollisuuksia tulla köpöttely kaveriksi, sinulla ja Violalla on minun mielestä menee erittäin hyvin! Saitpahan minusta uuden lukijan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heini 💕 Kyllähän niistä useimmiten saa edes jonkinlaisen köpöttelykaverin jos ei muuta! Maastossa ainakin parhain rotu, millä koskaan olen mennyt kylmäpäisyyden vuoksi 😄 Tervetuloa mukaan lukemaan!

      Poista
  5. Tämä oli ihana postaus ja nuo kuvat oli kans ihania!

    hullujenmatkassa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kiva kuulla että tykkäsit 😊

      Poista
  6. Tosi kiva postaus. Ite oon ollut samassa tilanteessa kun yli vuosi sitten ostin ex ravurin ja pystyn niin samaistumaan tähän postaukseen :) Ex ravurin kanssa tosiaan oppii arvostamaan niitä pieniä onnistumisia, mitä ei ole ennen edes tullut ajatelleeksi, vaikka sitä kuraakin sataa niskaan.

    https://orlajasofia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joku samaistuu kanssani tähän tilanteeseen! 😄 Ja kyllä, ihmeellisesti sitä oppii iloitsemaan aiemmin niin kovin pieneltä tuntuneista asioista.

      Käyn kattelemassa sun blogin kanssa!

      Poista