273. Violan pakkaspäivän kuulumiset

Moi! Nää pakkaset näytti kuitenkin yllättäneen aika nopeesti vaikka pitkään ainakin mä itse kyseenalaistin tuleekohan sitä talvea koskaan t. joulukuussa lunta rukoillut tyttönen :D No, itsehän olen niin talvi-ihmisiä, että nää kovat pakkaset ei pahemmin hetkauta. Itse asiassa mä taidan tykätä tälläisistä yli kahdenkymmenen asteen pakkasista (niin hullulta kuin se ikinä vain kuulostaakaan) jotenka elän nyt ihania aikoja ystävä hyvä! Kuten joka asiassa, on tässäkin toki omat miinuspuolensa, mutta mitäpä niistä. Positiivinen asenne ja sillä eteenpäin niin kaikki on hyvin vielä kun vesisateetkin alkavat - parempi toki olisi, jos ne jäisivät kokonaan sitten kevään puolelle. Olisi nyt talvi kun se kerran vuodessa on. Lumi tuo kuitenkin yllättävän paljon valoa muuten melko pimeään arkeen!

Tänään mun oli tarkoitus mennä ratsastamaan Violalla ilman satulaa pitkästä aikaan, mutta kappas keppanaa - aamulla kun heräsin, pakkasmittari hipoi ihan mielettömiä lukemia melkein -25 asteen paikkeilla! No, siihen jäivät ratsastussuunnitelmat tosi nopeasti myöhemmälle. Lähdettiin iskän kanssa käymään tallilla kuitenkin katsomassa lähinnä oliko toppaloimi mun muistin mukaan siellä. Viola tarkenee kuitenkin aika hyvin fleece vuorellisella sadeloimella sillä sen karva on aikalailla mammuttikarvaa, mutta toppaloimi on ihan hyvä olla siellä kuitenkin pahan päivän varalle. Näpsin sitten muutamia kuvia Violasta tarhassa jossa se kahden kaverinsa kanssa päivät on :-)

Ehkä mä viikonloppuna pääsisin taas kipuamaan tavalla tai toisella selkään ja toivottavasti saisi kuviakin pitkästä aikaa. Tavalla tai toisella voisin värvätä palkattoman kuvaajan mukaan!

Violalla oli perjantaina aamusta hampaiden raspaus jälleen. Viimeeksi sillä oli about vuosi sitten samoihin aikoihin. Myös tänä vuonna Violan suu oli tosi siisti raspaajan sanojen mukaan, mitä nyt vasemmalla puolella yhdessä hampaassa pientä epätasaisuutta joka on saattanut olla yksi syypää siihen miksei Viola kovin hyvin ollut vasempaan kierrokseen suostunut liikkumaan kuten normaalisti. Myös pienet piikit saatiin raspattua kokonaan pois ja sen ajan Viola käyttäyty taas tosi nätisti karsinassa! Ainakin joku osaa olla hammaslääkärissä ilman turhaa stressiä...

Perjantaina kerkesin menemään raspauksen jälkeen kotiin muutamaksi tunniksi ja jälleen neljäksi tulin tallille sillä Violalla oli vuorossa manikyyri ja pedikyyri, also known as kengitys. Kaviot olivat menneet melko pitkiksi koska ei kengittäjää oltu saatu kiinni, mutta nyt kaikki on taas hallinnassa. Kavioita muovattiin hiljalleen vähän uuteen uskoon (mm. liian paksu antura yksi projekti) ja ylipäätään kaviota pitäisi saada hieman korkeammaksi pituuden sijaan. Viola sai myös vihdoin ja viimein hokit alle joten ei enään pelkoa luistelustakaan!