146. 3...2...1 ACTION!

Heipparallaa! Harmi kun jaksoin valittaa koko viime viikon niitä ihanan lämpimiä hellekelejä ja muutenkin aurinkoisia kesäkelejä, sillä nyt ne ovat ainakin muutaman päivän ajan ihan vain historiaa! Täällä lämpötila ainakin romahti reilu 20 asteella alemmaksi ja ilma muuttui sen myötä myös sataiseksi ja koleaksi. Tuli heti ikävä lämmintä ja auringonpaistetta joka välillä tuntui toooosi tuskaiselta... :D

Sunnuntaina lähettiin mun suunnitelmien vastaisesti oikein kunnon pitkälle maastolenkille. Toisin sanoen en ollut valmistautunut yhtään; ohuet sukat, croksit ja toppi päällä! Maria lähti mukaan pyörällä kun täällä on maastoreitit onneksi suurimmalta osin myös sellaisia joissa voi pyöräillä ihan rauhassa ja Violakin on hyväksynyt pyörät tosi hyvin. Itikoiden syötäväksi lähdettiin siis _rauhalliselle_ ja rentouttavalle maastolenkille muutaman ravipätkän kera menomatkan aikana. Ajateltiin varmaan puolessa välissä lenkkiä, että paluumatkalla käydään hieman kahlaamassa sellaisella suuressa lammen tyyppisessä vesijutussa jossa pohjakin näytti hyvältä! Kovinkaan syvä se nimittäin ei ollut, mutta sopiva kahlaamista varten.
Käveltiin varmaankin muutama kilometri kanavan laitaa pitkin kunnes meidän edellä menneet koiran lenkittäjät kääntyivät takaisin suuntaan josta olivat kävelleet. Muutaman minuutin päästä mekin Marian kanssa tajuttiin syy, kauempana oli suurikokoinen koira vapaana joka juoksi sieltä meitä päin haukkuen ihan tajuttomasti! No, käännyttiin sitten suosiolla mekin ympäri ja koira jäi jälkeen tekemään jotakin... 
Illaksi ei oltu luvattu ukkosta, mutta arvatkaapa vaan alkoiko siinä sitten salamoimaan ja jyrisemään kauempana kun olimme vähintääkin 8km päässä tallilta?! Kieltämättä siinä vaiheessa tuli hieman hoppu lähteä takaisin kotiin tallille, suurin osa matkasta mentiikin loppujen lopuksi reippaasti ravaten. Koko ajan siinä hieman jännitti kerkeisikö ukkonen tulla päälle jossakin välissä, mutta oli ihan meidän onni että kerettiin juuri tallille kun hetkellinen ukkoskuuro saavutti meidät. Loppu hyvin kaikki hyvin siis. :

Eilen sitten olikin rennompi päivä. Laitumella hengailtiin hetken Violan kanssa joka laukkaili ja ravaili ihan hullun lailla ympäriinsä esitellen siinä liikkeitänsä kuin olisi oppinut ne vasta!! Onneksi oli kamera jälleen kerran mukana niin nappasin muutamat kivat kuvatkin... 
Ilma vaikutti hyvältä jotenka ajattelin mennä hetkeksi käppäilemään ilman satulaa pihapiiriin ja selkään punttaukset kun eivät onnistuneet siirryttiin suosiolla kentälle nousemaan jakkaran päältä selkään. Siellä kerkesin istua ehkä noin 5 sekuntia kunnes Viola räjähti ihan käsistä. En ole yhtään varma mitä se teki, mutta ainakin se klassikko pieni laukkaympyrä oli läsnä ja ilmeisestikkin se pomppi muutamat pukit ja äkkikäännökset. Nappasin heti harjasta kiinni ja yritin jotenkin saada pysäytettyä vaikka vaikeeta olikin kun ohjia en ollut kerennyt kerätä käteen, jotenka tipuin sieltä taas tasan samalla tavalla mitä viime kerralla! En edes muista miten onnistuin lyömään pääni siinä samalla tippumisen yhteydessä, mutta ainakin jonkinlainen aivotärähdyshän siitä nyt sitten tuli.

Tälläistä siis meillä päin nyt tällä kertaa! Yritän nyt vielä saada kuvamateriaalia ratsastuksesta tällä viikolla jos suinkin säät sallivat ja kun pääni toipuu tästäkin episodista... Palaillaan siis toivottavasti ratsastuspostauksen parissa taas. :)