314. Kyllä, tamma se on...

... ja välillä niin kovin ärsyttävä! Esimerkiksi juuri maanantaina. Violalla oli ihan kunnon tammapäivä syystä tai toisesta. Oon onneksi oppinut, että yleensä niinsanottu "hyvä putki" katkeaa ennen aikojaan ja tässä tapauksessa se oli viikon jälkeen. Kokonaisen viikon Viola olikin toiminut kuin ihmisen mielen jatke, enkä olisi paljoa enempää voinutkaan vaatia. Usein oonkin kyseenalaistanut muutamaan otteeseen sitä, onko Viola edes tamma. Useimmiten se osaa käyttäytyä turhankin "tylsästi" ja tasaisesti, puhumattakaan yhteistyökyvystä/-halusta. Tamma toisesta päästä mitä aikaisemmin oon tottunut näkemään!

Kentällä heti selkään päästyäni osasin jo havaita, miten Viola tuntui ihan erilaiselta mitä aikaisempina päivinä. Viiville valitinkin siitä, etten osannut kuitenkaan noita havaintoja pukea sanoiksi sitten millään yrityksistä huolimatta. Jotenkin huomasin vaan, ettei Viola nyt tuntunut ihan samalta mitä aikaisempina hyvinä päivinä. Tuttua muillekin? Ärsyttää valehtelematta edelleen, sillä olisin mielelläni alkanut kirjoittelemaan analyysiä, mutta niinpä niin. Analyysit jäävät vaihteeksi saamatta! Mut tuntien parempi niin.

Ravissa Viola oli jotenkin todella tahmea, eikä askel ollut normaaliin tapaan pontevaa ja siitä puuttui kokonaan rytmi. Kaiken kruunasi se, ettei tamma tuntunut olleen yhtään kuulolla. Jouduin herättelemään Violaa ihan kunnolla kuuntelemaan apuja, mistä se vetikin auttamatta herneen nenään. Kaksi naista sai aikaan aikamoisen sodan, uskokaa tai älkää :-D Pienien keskustelujen jälkeen muutamia pätkiä onnistui ihan hyvin. Väistöt saivat Violaa ainakin hieman paremmin kuulolle, kuten myös siirtymiset.

Jaaaaaa ratsastuskerran kohokohtana toimi jälleen kerran surullisen kuuluisa laukkaaminen. Mitäpä siitä keksisi sanottavaa. Nostot olivat napakat oikeaan suuntaan ja laukka pysyi hienosti yllä, mutta kuten aikaisemmin aavistelinkin, ei Viola ollut kovinkaan kehuttavasti kuulolla. Sen vuoksi laukka oli mun mielestä varsin ärsyttävä ratsastaa, etenkin kun rauhoittuminen vaati entistä enemmän aikaa. Viola teki myös ensimmäiset ilopukkinsa ensimmäisen laukkapätkän aikana mikä tuli mulle ihan yllätyksenä! Oon yli kolme vuotta omistanut Violan, eikä se ole koskaan aikaisemmin mä selässä pukitellut. Tosin hyvä että noitakaan pukkeja edes huomasin. Vasempaan kierrokseen sain taas rauhallisemman laukan ja pidettyä paremmin kontrollissa, joten periaatteessa sujui ihan ok hyvin.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! ♥