206. Maanantain tylsyyskuolema

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! <3 Mun maanantai oli koulun osalta varsin lyhyt: menin paikalle mutta terkkarin ohjeistuksella kovien kipujen vuoksi mut passitettiin luojan kiitos saman tien takaisin kotiin lepäämään. Ja kuten arvata jo saattoi, syypää kipuihin oli taas kerran rakas vammani, joka tuntuu riivaavan perässä kaikki vuoden päivät. Oon näistä kivuista kärsinyt jo kohta kaksi vuotta eikä lääkärit vieläkään ole keksineet mitään, mikä helpottaisi. Kesäkuussa on kuitenkin aika eksoten reumalääkärille, jospa sieltä saataisi hieman vastauksia siihen, miten ihmeessä tää rinta-/kylkikipu saadaan hellittämään. Ootan sitä kyllä niin paljon! Tää vamma vaikuttaa aika radikaalisti elämääni...

Ja näin sulavasti asiasta kukkaruukkuun; käytiin kuitenkin tallilla tänään äitin kanssa. Äiti meni Violalla ensimmäistä kertaa kentällä selässä ja oli tyttönen vaan niin hienosti tänään siihen asti, kunnes jatkuva kävely alkoi tympimään pahemman kerran. Sitten V alkokin kokeilemaan toden teolla rajojansa, mutta luovutti kuitenkin aikanaan!

Vasten ihan alkuperäisiä suunnitelmia, hyppäsin kuitenkin vielä loppuun ihan 15 minuutin ajaksi selkään työstämään vähän ravia, pääasiassa ympyröillä. Alkuun mulla meni pidemmän aikaa keskittyminen täysin siihen, että sain ratsastettua Violan rennommaksi ja rauhallisempaan raviin. Koska melkein koko talven ja menneen syksyn ratsastin pääasiassa yksinään Violalla, se ei oo taas tottunut siihen, että joku muu on välillä selässä. Onneksi oon kuitenkin saanut nyt kierrätettyä selässä välillä muitakin ihmisiä itseni lisäksi, jolloin Viola on hiljalleen alkanut taas tottumaan siihen, että välillä joku muukin ratsastaa. Ihan hyödyllinen juttu nimittäin tulevaisuuttakin ajatellen.

Kuten sanoinkin, työstin ympyröillä ravia. Viola oli tosi jäykkänä oikeaan kierrokseen, vasempaan ihan ok. Loppua kohden parani kuitenkin tuttuun tapaan ja vähän tamma alkoi taipumaan ja antamaan periksi. Takajalat ovat kuitenkin alkaneet liikkumaan nyt tosi hyvin ja uuden satulan myötä etupää on alkanut myös olemaan huomattavasti paremman näköinen mitä aikaisemmin. Ihmeitä ton hepan kanssa on muutenkin tapahtunut ajan kuluessa!

Lopuksi vielä Viola pääsi taas maistelemaan vihreetä ja ai että miten iloinen se osaa olla noista pienistä jutuista!

Huomenna mä istun kampaajalla iltapäivän ja Violan vuokraaja käy ratsastelemassa hieman kentällä. Keskiviikkona varmaan oon itse taas selässä ja jos saan jonkun mukaan, mennään vähän puomitreeniä. Viikonlopulle oon suunnitellut myös laukkajuttuja ja ehkä jotain pientä kavalettijuttua, saa kuitenkin nähdä mitä tehdään. Heippa!