tiistai 28. kesäkuuta 2016

296. Pieni yksityistalli vai suurempi talli?

Kiitos unirytmin katoamisen aloin kirjoittamaan varmaan kahden aikaa yöllä tätä postausta. Halusin alkaa pohtimaan jotakin. Oon ollut niin pienillä kuin isoilla talleilla ja erot sellaisten välillä on lopulta melko suuria. Paljon sekavaa tekstiä luvassa, isot pisteet jos joku jaksaa lukea!



Oon omistanut Violan hieman yli kaksi ja puoli vuotta, marraskuusta 2013 lähtien. Ensimmäiseksi muutimme entisen kotini lähellä olleelle yksityiselle tallille, jossa hevosia enimmillään oli seitsemän kerrallaan. Porukka oli pieni, jokainen kävi vajaan kahden vuoden aikana tutuiksi vuokraajia myöden vaikka porukka kerkesi aina vaihtumaan. Myös hevoset olivat tuttuja ja kaikki tavat sekä se, että omassa rauhassa sai olla todella helposti. Harvoin oli niitä päiviä, kun kaikki hevosenomistajat tai vuokraajat mätkähtivät sopimatta samaan aikaan tallille suunnitelmissa ratsastaa kentällä.

Syksyllä 2015 - eli viime syksynä - muutimme uuteen talliin. Olen edelleen alaikäinen, en koskaan hankkinut mopokorttia mikä tarkoittaa sitä, että olen auttamatta riippuvainen kyydeistä ellen pyörällä tai kävellen pääse mihinkään. Matkaa edelliselle tallille olisi taittunut ainakin yli kymmenen kilometriä, bussilla olisi mennyt yli 20 minuuttia parin kilometrin päähän tallista. Kaiken lisäksi puolihoito sitoi talvisin käymään paikalla päivittäin siivoamassa, tarkistamassa hevosen kunnon ja laittamassa ruuat ellei liikuttaa aikonut. Tässä postauksessa pohdin Violan muuttumista uuden tallin myötä.



Uusi talli on suuri tai ainakin suurempi mitä edellinen tallimme. Olen itse - kuten varmasti moni muukin - alkujaan tuntiratsastaja ja kävin kahdella ratsastuskoululla vuosien ajan ensin kerta viikkoon ratsastamassa ja myöhemmin hoitajana monesti viikossa ratsastustunnin lisänä. Niihin aikoihin en ollut päässyt tarkemmin kosketuksiin pieniin yksityistalleihin ja olin vannoutunut suurien tallien ystävä. Paikalla oli koko ajan porukkaa, kavereita sai helposti ja tekemistä riitti tuntien katsomisesta tallilla auttelemiseen. Vasta Violan myötä pääsin kosketuksiin yksityistallin arkeen. Alkuun oli outoa, kun käsillä ei saattanutkaan olla juuri samalla sekunnilla osaavampaa apua. Apua tietenkin sai, mutta usein sitä oli paikalla yksin. Tallille todella piti mennä yksin, ellei mukaan saanut epätoivoisesti raahattua kavereita.

Puoli vuotta eteenpäin ja aloin tottumaan ajatukseen. Viola oli asunut aikaisemmin pihassa olleessa tallissa, enkä tiennyt miten tamma käyttäytyy isommissa paikoissa. En osannut sen kummemmin siis kiinnittää siihen huomiota. Lopulta aloin pitämään siitä, että paikalla sai todella olla ihan omassa rauhassa, mutta seuraa sai kun ajoissa osasi kaikesta sopia. Entisellä tallillani järjestettiin kentällä myös tunteja ja valmennuksia ulkopuolisien toimesta: kenttää sai vuokrattua omistajalta. Tuntien katsominenkaan ei jäänyt vain ratsastuskouluaikoihin.

Kun vajaan kahden vuoden jälkeen piti alkaa sopeutua taas suuremman tallin tapoihin, oli se pienoinen... kulttuurishokki, jos niin voi sanoa. Mulla on maailman surkein nimimuisti. Se tuntui kruunanneen kaiken, sillä en todellakaan osaa yhdistää nimiä kenenkään kasvoihin. Suurella tallilla on paljon ihmisiä ja monesti tuppaan jäämään miettimään kaikkien nimiä pitkäksikin aikaa. Jottei poiketa nyt täysin aiheesta - mihin tää vähän taisi lähteä? - ei suuremmalla tallilla saa aivan niin helposti sitä omaa rauhaa. En kiistä, etteikö meidän tallilla siihen ole enemmän mahdollisuutta mitä edes kuvittelin. Ehei, oon monesti saanut touhuta melkeimpä yksikseen hienoissa tiloissa! Silti siinä on sitä jotakin, minkä koen edelleen hieman vieraaksi. Ehkä osittain se, etten tunne porukkaa niin hyvin mitä olen vuosien saatossa, edellisissä paikoissa ihmiset tuntenut. Tästä voisi ajatella, että voisin tutustua ihmisiin. Tykkään tallilla yleensä hoitaa hevosen ja keskittyä siihen ihan 100%, joten se ei ole välttämätöntä - ihmisiin tutustuminen, mulle. Juttelen kun mulle jutellaan, vastailen, tervehdin ja pidän hyvät käytöstavat. Apua on kuitenkin aina lähellä, mikä on kerrassaan iso etu!



Viola taas on mun vastakohta tässä, sillä se selkeästi tykkää enemmän suurista talleista joissa on jotakin seurattavaa ja tapahtumaa. Mä taidan luokitella itseni siihen porukkaan, joka pitää pienemmistä yksityistalleista. Puitteet ovat auttamatta paremmat nyt mitä ennen, mutta lieneekö se yksi seikka mihin en ole vieläkään kerennyt tottumaan? Ehkä. Koska Viola on selkeästi tyytyväisempi elämäänsä nyt mitä ennen, on mun auttamatta pakko tottua suuremman tallin elämään. Ehkä se vaatii aikaa samalla tavalla mitä aikaisemmin kun siirryin vastaavista paikoista yksityistallin elämään - onneksi mulla on aikaa totutella ihan rauhassa, vie se aikaa miten kauan tahansa.


Näettekö te itsenne enemmän ratsastuskouluissa, suuremmilla talleilla, pienillä yksityistalleilla?
Kauanko luulette tai kauanko teiltä vaati tottua siirtymisessä toisesta toiseen, jos niin on käynyt?

10 kommenttia:

  1. Itse tykkäisin käydä suuremmalla tallilla. Nykyinen vuokraheppani on kahden hevosen tallilla, joten siellä käyminen on tosi yksinäistä, vaikka välillä touhuankin jotain omistajan kanssa. Tallilla ei ole kenttääkään, joten sekin vaikuttaa suuresti siihen, miksi haluaisin tallia vaihtaa. Mutta se hevonen kun ei mukana voisi tulla, joten hautaan siksi kyseisen haaveen. Kun vuokrasuhde joskus syystä tai toisesta päättyy, pyrin etsimään vuokrahevosen isommalta tallilta. Kiva postaus ja hyviä pohdintoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista! Tuo kahden hevosen talli on varmasti kyllä siinä harmillinen tosiaan, että yksinoloa saattaa olla sitten jo liikaa. Mulla edellisellä tallilla oli kumminkin viisi hevosta, joten juttu oli silti hieman eri. Joskus sitä on kuitenkin vaan tehtävä niitä pieniä uhrauksia nelijalkaisten tovereiden eteen, joten tsemppiä sulle myös siihen :-)

      Poista
  2. Tykkään siitä, kun minulla on seuraa tallilla, vaikka toki sitä välillä kaipaa myös yksinoloa. En siltikään väitä tykkääväni suuremmista talleista, vaikka onhan niissäkin toki hienoutensa :) En ole ikinä päässyt kunnolla käsiksi suurten ratsastuskoulujen arkeen, joten täytyy sanoa, että pienemmät tallit kelpaavat ihan hyvin :) Suuremmilta draamoilta on helpompi välttyä pikkutalleilla. Onneksi kavereistani joku on aina valmiina lähtemään tallille :D Tää oli kyllä mielenkiintoinen postaus! Voisin vain kuvitella miltä nuo muutot tuntuisivat omalla kohdalla!

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin onneksi on ainakin muutamia kavereita, joita saan revityksi satunnaisesti mukaan! Tottahan se on, että välillä on kiva saada seuraa sitten edes jostakin mukaan... Kiitos todella paljon kommentista :-)

      Poista
  3. Kiva postaus! :) Minä tykkään myös enemmän pienistä talleista, joissa saa touhuta yksin kaikenlaista eikä kenttä ole aina aivan täynnä. Tosin käyn tallilla melko usein siskoni kanssa, joten seurasta ei ole pulaa... Meidän hevonenkin taitaa pitää enemmän pienistä talleista, koska edellisellä yli 20 hevosen yksityistallilla se oli melko säikky ja heitteli välillä ratsastajia selästään... Pienemmälle tallille siirryttyämme siitä on kuitenkin tullut aivan erilainen eikä se ole enää ratsastaessa temppuillut :) Nyt olemme olleet nykyisellä tallilla yli kolme vuotta ja se on kyllä aivan täydellinen meille ja hevosellemme sekä viikon ikäiselle varsalle, jota ei olisi luultavasti tullut, jos emme olisi vaihtaneet tallia :D

    http://pysteliina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Joo, kun on mahdollisuus touhuta yksinään, on se myös mun makuun paljon. Oi, Onnea muuten pienestä varasta!

      Poista
  4. Ite tykkään hieman isommista yksäritalleista :)
    Jonkun aikaan kestää tottua, mutta melko nopeasti olenkin jo uuteen talliin tottunut. Itsellänikin on tosi huono nimi muisti ja se vähän hankaloittaa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että oot tottunut hyvin - mullakin se vain kai kaipaa ihan hirveesti aikaa jälleen kerran! Ja joo, toi huono nimimuisti taitaa olla joku pahemman luokan kirous isommissa piireissä niin hevosten kuin ihmisten kanssa...
      Kiitokset kommentista sulle! :-)

      Poista
  5. Mukava lukea tämmöisiä mielipide poatauksia! Pienempänä ratsastuskoulun oppilaana en voinut kuvitella joskus hankkivani omaatallia mutta niin siinä kävi pieni talli omassa pihassa missä vain omat hepat. Talliseuraa saan jos haluan mutta yksin on kiva tehdä kaikkea ja onhan ne hepat siinä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että tykkäsit!! ♥ Nonii, niin ne asiat ja mielipiteet vaan pääsee ajan saatossa muuttumaan :DD Ja totta, hepat siinä on kuitenkin joka tapauksessa mukana seurana, ihan oikeessa oot

      Poista